Esko Aho kiistää ulkopolitiikan vaikutuksen Hornetien valintaan 1990-luvulla: "Ei se ollut yritys muuttaa asemaamme"

Silloinen pääministeri Esko Aho kertoo tänään julkaistavassa pamfletissaan Vuosisadan asekauppa – Hornetien nousu Suomen taivaalle (Otava), miten armeijan kenraalit ja muutama johtava poliitikko junailivat amerikkalaiset Hornet-hävittäjät läpi. Oli hyvin lähellä, että Hornetit eivät olisi päässeet edes ehdolle.

Ulkopoliittisia syitä vai ei?

Jälkeenpäin voidaan ehkä eniten kinata siitä, valitsiko Suomi vuonna 1992 tähtilipun hävittäjät ulkopoliittisista syistä. Neuvostoliitto oli hajonnut, Berliinin muuri oli kaadettu – ja Pariisin rauhansopimuksen varustautumisrajoitteet oli Suomessa heitetty silppuriin. Nyt Suomi sai hengittää ja valita vapaasti.

Aho kiistää 91-sivuisessa pamfletissaan heittäytymisen lännen leiriin. Ahon mukaan kone valittiin pelkästään toimivuutensa ja luotettavuutensa takia. Tämän sanelivat armeijan asiantuntijat.

– Hornet-kaluston avulla Suomi loi ilmavoimille suorituskyvyn, joka loi uskottavuutta sitoumuksellemme pysyttäytyä sotilaallisesti liittoutumattomana ja rakentaa tulevaisuutemme itsenäisen puolustuksen varaan. Jos päätöksellä oli tarkoitus välittää jokin turvallisuuspoliittinen viesti, tämä se oli, Aho kirjoittaa.

Vaikka Hornet-hävittäjien valinta linkitti Suomen ilma puolustuksen vahvasti länteen ja Yhdysvaltoihin, Ahon mukaan hävittäjävalinnalla ei myöskään yritetty vaikuttaa Suomen asemaan.

– Kenelläkään ei liioin voinut olla ratkaisun käsikirjoitusta. Se oli ennen kaikkea seuraus Suomen turvallisuuspoliittisessa asemassa tapahtuneesta muutoksesta, ei yritys muuttaa asemaamme.

Lue myös: Risto E.J. Penttilän kolumni: Suomen hävittäjäkauppa politisoitui – mihin maahan Suomi haluaa tukeutua?

Vaihtokaupassa Migit ja nailonpaidat

Hiukan koomistakin luettavaa Ahon kirjassa on se, miten Neuvostoliitto rypisteli tarjouskilvassa mukana.

Kun hankintaprosessi alkoi 1988, listalla oli vielä vakavasti otettavana neuvostoliittolainen MiG-29 -hävittäjä – tavaranvaihtokaupalla. Siis jos Suomi ostaisi MiG-29 -koneita, veisimme maksuksi ratakiskoa ja nailonpaitaa yms. Tällainen "kauppa" Neuvostoliiton kanssa työllisti kansaa Suomessa vuosikymmenet.

Kun Neuvostoliitto kaatui ja tavaranvaihtokauppa loppui, MiG-29 ei ollutkaan enää houkutteleva vaihtoehto. McDonnell Douglas-yhtiön kauppiaat alkoivat uupumattomalla "saapas oven väliin" -taktiikalla ajaa Hornetiaan kisaan mukaan venäläisen, ranskalaisen (Mirage) ja ruotsalaisen (JAS) ja toisen amerikkalaismerkin (F-16) kisaan.

Hornet ei siis ollut ensin lainkaan listalla, ja asiaa seliteltiin teknisillä syillä ja hinnalla. McDonnell Douglas pommitti tarjouksilla ja vakuutti lopulta ilmavoimien asiantuntijat. Hintakin muuttui "edulliseksi". Hornet pääsi kisaan ja voitti.

Pieni piiri ajoi hävittäjähankkeen läpi

Pieni poliitikkojen, kenraalien ja virkamiesten piiri ajoi hankkeen läpi eduskunnassa syvimmän laman aikaan 1992. Vihreät, vasemmistoliitto ja suurin osa demareista vastustivat.

Silloinen kansanedustaja Pekka Haavisto esitti, että puolustusbudjettia leikataan lähivuodet 10 prosenttia vuodessa ja rahat siirretään ympäristöministeriöön. Ehdotus ei mennyt läpi.

Vaikka Aho kiistää linjanvedot länsileirin suuntaan, Hornet oli "kylmän sodan loppunäytös". Presidentti Koivisto (joka Ahon mukaan oli lähes välinpitämätön asian äärellä) joutui vielä 1992 selittämään päätöstä Venäjän johtajalle Boris Jeltsinille.

Jeltsin kysyi tapaamisessa, miksei MiG kelvannut. Koivisto tuumi vain, että armeijan miehet pitivät Hornetia parhaana koneena.

Elisabeth Rehn: Hornetit tekivät Suomesta "oikean länsimaan”

Silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn on omissa muistelmissaan (2014) koko lailla eri mieltä kuin Aho valinnan tendensseistä. Rehn on sanonut, että Hornetien valinnan jälkeen Suomi oli "oikea länsimaa".

Tämän ajattelun Aho siis torjuu. Hän silti kertoo kirjassaan, että vielä valinnan kynnyksellä valitsijat kysyivät ulkoministeriön alivaltiosihteeri Aarno Karhilolta, onko Hornetien valinnalle ulkopoliittisia esteitä. Vastaus: "Ei ole".

Suomesta on kuitenkin vuosien myötä tullut amerikkalaisella hävittäjäkalustollamme Naton kumppani yhteisinä ilmasotaharjoituksineen.

Aho: Puolustusvoimat olisi saanut olla avoimempi hinnasta

Hornet-päätöksen demokraattisuutta on myös haukuttu. Eduskuntaa vietiin kuin pässiä narussa – vai vietiinkö? Ahon mukaan eduskunnalla oli kaikki saumat tutustua hankkeeseen.

Aho kertoo, miten Rehn järjesti kansanedustajille (valtiovarainvaliokunta ja puolustusvaliokunta) infon, mutta "osanotto jäi laihaksi".

Sitä vastoin armeijan asiantuntijoita Aho moittii siitä, että he olisivat voineet avoimemmin kertoa kustannuksista.

Suomi oli 1990-luvun alussa miltei selvitystilassa ja markkinoille piti vakuutella, että maa on luottokelpoinen. Hornetien hinta oli alun perin 9,9 miljardia markkaa, mutta lopulta hintalappu olikin 13,9 miljardia markkaa.

Vertailun vuoksi: Uusien hävittäjien hankinnan äärellä summat ovat samoja, mutta valuutta on markkojen sijaan kuusi kertaa kalliimpi euro.

Ahon mukaan syyt Hornetien hinnan nousuun olivat maailmantaloudessa. Suomi devalvoi, markkamme kellui ja dollarin hinta nousi kolmanneksella suhteessa markkaamme.

Maksuaikaa riitti kuitenkin niin pitkälle, että Suomi oli jo noussut laman suosta. Ja vastakauppojakin tehtiin siihen tahtiin, että Suomen vienti Yhdysvaltoihin nousi meille ylijäämäiseksi –  tosin vain Hornetien toimitusten aikana, kertoo Aho.