Estonialta hengissä selvinnyt: Tajusin heti, että kaikki ei ole kunnossa

Ruotsinsuomalainen Altti Hakanpää kehitti 1990-luvun alussa tuottoisan liikeidean. Neuvostoliiton ikeen alta vapautuneessa Virossa oli valtava kodinkoneiden kysyntä, ja Hakanpää vei sinne pienellä kuorma-autolla käytettyjä jääkaappeja ja pesukoneita 3–4 kertaa kuukaudessa. 

Matkustalaiva Estonia ehti tulla tutuksi, mutta koskaan Hakanpää ei vaivautunut tutustumaan laivan hätäuloskäytäviin ja muihin pelastusreitteihin – ei, vaikka oli itse uimataidoton.

– Ei tullut mieleenkään, että mitään sellaista voisi tapahtua, Hakanpää muistelee.

Perhe säilyi hengissä ihmeellisen sattuman vuoksi

Hakanpää lähti kohtalokkaana syyskuun iltana laivamatkalle Tallinnasta Tukholmaan yksin. Matkalle olivat lähdössä myös vaimo ja kaksivuotias tytär, mutta he palasivat Ruotsiin lentokoneella kylään tulleita yllätysvieraita vastaan.

Hakanpää on varma siitä, että matkasuunnitelman muutos pelasti perheen hengen.

– Olin varannut hytin aivan alimmasta kerroksesta. Pienen lapsen kanssa meillä ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä, Hakanpää sanoo ääni väristen.

Hän on edelleen kirjoilla Ruotsissa, mutta viettää paljon aikaa Virossa uuden vaimonsa kanssa.

”Laivan kallistuminen tuntui epänormaalilta”

Estonia lähti Tallinnasta puolitoista tuntia myöhässä. Mitä pitemmälle matka taittui, sitä enemmän tuuli yltyi.

Puolenyön jälkeen Hakanpää hakeutui karaokebaariin Estonian viidenteen kerrokseen. Joskus yhden jälkeen yöllä keulasta kuului pari, kolme kovaa rysähdystä. Sen jälkeen laiva alkoi kallistua.

– Tajusin heti, että nyt eivät ole asiat kunnossa. Kyllähän laiva voi kallistella, mutta sen pitäisi palata takaisin. Tämä meni vain yhteen suuntaan ja jäi sinne. Se oli epänormaalia. 

Baarissa syntyi valtava paniikki, orkesterin instrumentit lähtivät liikkeelle ja pullot kilisivät lattialle.

Hakanpää oli jo menossa ulos "kuin ohjus" ja huusi muitakin baarin asiakkaita pakenemaan ulos. Hän pääsi nopeasti kahdeksannelle kannelle ja onnistui kiipeämään pelastuslauttojen yli kerrosta ylemmäs. Silloin laiva oli jo kaatunut. Hakanpää hivuttautui laivan ylöspäin sojottavalle kyljelle.

– Laivan kylki oli suuri kuin jalkapallokenttä. Lopulta joku sai irrotettua suojatynnyristä kumisen pelastuslautan, jonne minä ja kahdeksan muuta ehti hypätä. Kun vesi oli noussut tarpeeksi ylös, se ryhtyi kantamaan kumipaattia, ja saman tien tuuli puhalsi meidät merelle.

Lautalle ahtautuneet värjöttelivät tajunnan rajamailla vedellä täyttyneessä lautassa. Suomalainen pelastushelikopteri poimi heidät ylös seuraavana aamuna yhdeksän aikoihin. Ryhmä vietiin pelastustoimiin osallistuneelle Viking Mariellalle. Monet lautalla pelastusta odotelleet kärsivät hypotermiasta, mutta kaikki jäivät henkiin.

Huono omatunto omasta pelastumisesta vaivasi

Altti Hakanpää muistelee 20 vuoden takaisia tapahtumia ristiriitaisin tuntein. Hän oli onnellinen pelastumisestaan, mutta poti laivaturman jälkeen huonoa omaatuntoa siitä, että hän selvisi ja niin monet muut hukkuivat. Painajaiset katosivat vasta psykiatrin avulla.

Hakanpään silmät kostuvat useaan otteeseen haastattelun aikana, mutta myös nauru on herkässä. 

– Sain korvausta 180 000 Ruotsin kruunua, mutta virolaiset tietysti vain 180 000 Eestin kruunua, koska he ilmeisesti olivat puolta vähemmän arvoisia kuin me. Elämäähän tämä vain on – kokemus lisää, ja vielä ylimääräistä rahaakin, Hakanpää toteaa ilkikurisesti.