25 vuotta sitten Estonia upposi alle tunnissa myrskyävän Itämeren hyiseen pimeyteen – näin eteni hetki hetkeltä järkyttävä tragedia, joka pysäytti koko Suomen

Tässä artikkelissa kerrataan kohtalokkaan yön tapahtumia hetki hetkeltä. Kertomukset perustuvat laivalta pelastuneiden todistajalausuntoihin sekä teknisen onnettomuustutkinnan raportteihin.

Estonian uppoamisesta on kulunut 25 vuotta ensi lauantaina.

Kello 19.15: M/S Estonia lähtee Tallinnan satamasta

Syyskuun 27. päivänä vuonna 1994 Viron lipun alla matkustava risteilyalus M/S Estonia irrottautui Tallinnan satamasta, ja lähti kohti Tukholmaa vartin myöhässä aikataulustaan, kello 19.15. 

Kyydissä oli 989 ihmistä, joista 803 oli matkustajia, ja loput miehistön jäseniä.

Lähtiessä laivan neljä moottoria toimivat normaalisti, ja ne oli huollettu hiljattain. Tuulen nopeudeksi mitattiin lähdössä 8–10 metriä sekunnissa. 

Olosuhteet olivat tyydyttävät.

Alus oli hieman kallistunut tyyrpuuriin eli oikealle puolelle laivan lastin ja tuulen yhteisvaikutuksesta, mutta kallistuma ei ollut normaalista poikkeava.

Kaikki oli normaalisti, mutta noin tunnin kuluttua aluksen poistuessa Viron rannikkovesiltä merenkäynti alkoi yltyä myrskyisemmäksi. Asiasta oli varoitettu sääennusteissa.

Kello 22.00: Myrsky yltyy

Iltaa kohden merenkäynti jatkoi kiihtymistään.

Noin kymmeneltä illalla Estonia ohitti Osmussaaren majakan pohjoispuolelta. Laiva oli edennyt täydellä vauhdilla, mutta nyt vauhtia jouduttiin hidastamaan 17 solmuun korkeiden aaltojen vuoksi.

Kovin paljoa kapteeni ei kuitenkaan halunnut hidastella, sillä myrsky oli jo hidastanut matkaa. Aikataulusta oltiin jäljessä jo ainakin tunnin verran.

Yhdentoista jälkeen aallot olivat jo niin voimakkaita, että ne riepottelivat alusta.

Kapteeni saapui komentosillalle varmistamaan, että kaikki moottorit olivat päällä. Eräs miehistön jäsenistä kuuli kapteenin käskevän laskemaan evien tajaasat, kunhan he olivat ensin ohittaneet välietapin, jossa kurssia käännettäisiin hieman tyyrpuuriin.

Rankkasade piiskasi laivaa, ja puoleenyöhön mennessä tuulennopeudeksi mitattiin 15–20 metriä sekunnissa. Aallot nousivat jopa neljän metrin korkeuteen.

Kerta toisensa jälkeen laivan keula nousi korkealle ja paiskautui sitten voimalla takaisin aallonpohjaan.

Osa matkustajista alkoi tulla merisairaiksi.

Katso yllä olevalta videolla M/S Estonian reitti ja onnettomuuspaikka. Se matka, jonka Estonia ehti kulkea ennen onnettomuutta, näkyy kartassa punaisella. 

Monet hakeutuivat hytteihinsä kärsimään pahoinvoinnista. Se ei välttämättä ollut paras vaihtoehto, koska keinuminen tuntui voimakkaimmin laivan etuosassa, jossa suurin osa hyteistä sijaitsi.

Kapeiden käytävien varsilla sijaitsevat pienet, suurimmaksi osaksi ikkunattomat hytit antoivat turvallisuuden tuntua myrskyssä, vaikka myöhemmin ne muuttuivat ansoiksi, ja lopulta monien haudoiksi.

Kello 00.25: Kurssi muuttuu

Estonia saavutti reitillään välietapin, jossa se kääntyi hieman enemmän kohti tyyrpuuria. 

Voimakkain vastus kohdistui nyt siis aluksen keulan oikealle puolelle. Nopeus oli tuolloin laskettu noin 14 solmuun tunnissa, ja evien tasaajat laskettiin kapteenin käskyn mukaisesti.

Kello 00.55: Jättiaalto iskeytyy laivaan

Hieman ennen kello yhtä yöllä vahtimatruusi oli rutiinikierroksella autokannella, kun poikkeuksellisen suuri aalto osui laivaan. Isku oli niin kova, että matruusi horjahti ja melkein kaatui.

Samanaikaisesti hän kuuli keulasta autorampin läheisyydestä äänen, joka erottui muista myrskyn aiheuttamista äänistä.

Ääni kuulosti siltä kuin kaksi raskasta metallinpalaa iskeytyisi toisiinsa kovalla voimalla. Ääni kesti matruusin mukaan noin puoli sekuntia.

Matruusi ilmoitti asiasta radiopuhelimella komentosillalle, jolloin hänet käskettiin selvittämään, mistä ääni oli peräisin.

Matruusi noudatti käskyä ja jäi tarkkailemaan merkkivaloja, jotka osoittivat visiirin ja autorampin lukitusten toimivuutta. Komentosillalle raportoitiin, että kaikki on kunnossa.

Laivan tanssiravintolassa Pub Admiralissa musiikki ja puheensorina pauhasi edelleen, ja osa ravintolan asiakkaista oli silminnähden humalassa. Bändin oli määrä lopettaa soitto yhdeltä, mutta musiikin ilmoitettiin jatkuvan, koska yleisöllä oli niin hauskaa.

Ääni ja tärähdys oli kuitenkin sen verran voimakas, että ravintolankin asiakkaat hätkähtivät. Suurin osa ei kuitenkaan jäänyt miettimään ääniä sen enempää, vaan jatkoivat illanviettoa.

– Hah! Nyt me osuimme jäävuoreen, eräs ruotsalainen matkustaja kuuli kanssamatkustajan vitsailleen.

Eräs matkustaja kertoo halunneensa lähteä ravintolasta silloin, mutta hänen seurueensa suostutteli häntä jäämään.

Kello 1.15: Keulavisiiri irtoaa

Todellisuudessa voimakkaat aallot olivat kuormittaneet laivan keulavisiiriä, ja sen lukituslaitteisto ja saranat olivat pettäneet kokonaan.

Visiiri työntyi eteenpäin pakottaen autorampin oven avautumaan osittain, jolloin autokannelle alkoi syöksyä vettä laivan keulasta. Lopulta koko keulavisiiri putosi mereen, muodostaen valtavan aukon aluksen keulaan.

Edullisimmissa hyteissä olleet matkustajat olivat havahtuneet voimakkaisiin ääniin, koska heidän hyttinsä sijaitsivat suoraan autokannen alapuolella 1. kannella, eikä ravintolan melu ollut siellä häiriönä.

Muut matkustajahytit sijaitsivat 4., 5., ja 6. kansilla, ja miehistön hytit olivat 7. kannella. Autokannet sijaitsivat 2. ja 3. kansilla.

Hyteissä olleet ihmiset alkoivat huolestua ja pukea vaatteita päällensä. Eräs 1. kannen hytissä ollut matkustaja kuvailee kuulleensa yläpuoleltaan kuplivaa ääntä, kuin vettä kaadettaisiin hitaasti.

Matkustaja oli kuitenkin pysynyt sängyssään unisena vielä viitisen minuuttia, kunnes yhtäkkiä kuuli voimakkaan raapivan ja kirskuvan äänen yläpuoleltaan. Ääni kertoi, että yläpuolella liukui jotain suurta ja painavaa. 

Välittömästi äänen jälkeen laiva teki yllättäen voimakkaan edestakaisen liikkeen ja alkoi keinua.

Alus kallistui ensin oikealta vasemmalle muutaman kerran, sitten jyrkästi oikealle. Laivan asento suoristui vielä hieman, mutta ei koskaan palannut alkuperäiseen.

Pub Admiralissa juomalasit lentelivät hyllyiltä ja pöydiltä, ja bändin käyttämä vahvistin paiskautui kaidetta vasten. Myös raskaampi irtaimisto, kuten ravintolan jääkaappi, pöydät ja tuolit alkoivat liukua huoneen poikki. Moni ihminen loukkaantui jäädessään niiden alle.

Musiikki loppui.

Nyt viimeistään matkustajat ymmärsivät jonkin olevan pielessä, ja pahasti.

Kello 1.20: Ihmiset pakenevat uppoavasta laivasta 

Eräs 1. kannella majoittunut matkustaja avasi hyttinsä oven. Käytävä oli tyhjä, mutta lattiaa peitti ohut kerros vettä. Laivan kallistuma ei ollut vielä kovin jyrkkä, noin 15 astetta. Hän pääsi juoksemaan alusvaatteisillaan ulos.

Muidenkin hyttien ovet alkoivat avautua. Käytävät täyttyivät panikoivien ihmisten huudoista.

Monet matkustajista olivat puolipukeisia tai alastomia. Viileästä säästä huolimatta se oli kuitenkin heidän onnensa, sillä kenkien tai housujen pukemiseen käytetyt sekunnit olisivat voineet olla kohtalokkaita.

Ihmiset juoksivat ahtaita käytäviä edestakaisin etsien yläkansille vieviä portaikkoja törmäillen samalla toisiinsa. Kävelykansi sijaitsi 7. kannella, ja pelastusveneet 8. kannella.

– Häire, häire, laeval on häire, kuului vironkielinen hätäkuulutus. Se tarkoittaa suomeksi "hälytys, hälytys, laivalla on hälytys".

Naispuolisen kuuluttajan ääni kuulosti hyvin hennolta, kuin nainen olisi peloissaan tai loukkaantunut.

Kello 01.22: Ensimmäinen hätäkutsu lähetetään

Ilkka Kärppälä oli Turun meripelastuskeskuksessa suorittamassa yöpäivystysvuoroaan normaaliin tapaan, kun hän kuuli keskuksen VHF-radiosta yllättävän hätäkutsun.

– Joo, meillä on nyt tässä ongelma, on paha kallistuma oikealle puolelle. Uskon, että on pari-kolmekymmentä astetta. Voisitko sä tulla apuun ja pyytää myös Viking Linen apuun, kutsun lähettänyt Estonian perämies sanoi hätäviestissään.

Kello 01.23: Ihmiset taistelevat henkensä edestä

Kallistuma oli jo yli 30 astetta, ja liikkuminen alkoi käydä erittäin haastavaksi. Eräs pelastautunut matkustaja kertoi nähneensä vanhan naisen, joka roikkui hytin ovenkarmeissa yrittäen vetää itsensä ulos.

Osa matkustajista seisoi portaikoissa, oletettavasti sokista jähmettyneinä ja fyysisesti uupuneina. Muut ohittivat heidät paetessaan kohti ylempiä kansia.

Ylemmilläkin kansilla oli täysi kaaos ja paniikki. Yksi matkustaja kertoo saapuneensa 4. kannelle, kun laiva oli jo kallistunut jyrkästi. Ihmiset olivat paniikissa, ja pitelivät henkensä edestä kiinni kaiteista – ja kaikesta, mistä vain sai otteen.

Useat ihmiset nojasivat seiniin, pitelivät kaiteista ja seisoivat jähmettyneinä. He olivat järkyttyneitä, tai he eivät painovoiman vuoksi päässeet liikkumaan eteenpäin. Ihmiset muodostivat ketjuja yrittäessään auttaa toisiaan liikkumaan.

Valitettavasti auttamaan jääneet menehtyivät, koska he eivät itse ehtineet ulos ajoissa.

Liikkuminen oli erittäin haastavaa, ja matkustajat joutuivat tukeutumaan kaiteisiin ja vetämään itseään eteenpäin. Jos epäonnistui tai putosi, selviytyminen oli lähes mahdotonta.

Moni loukkaantui tai menetti henkensä jäädessään laivan irtaimiston, kuten pelikoneautomaattien ja hyllyjen alle. Kalusteet lähtivät liukumaan paikoiltaan ja paiskautuivat vasten seiniä.

Vitoskannella Pub Admiralin vieressä olleessa kahvila Neptunuksessa tulvi. Äitinsä kanssa kahvilassa ollut mies otti kengät ja sukat jalastaan ja veti itseään eteenpäin lattiaan kiinnitettyjen pöytien avulla. Paikka, jossa he aikaisemmin olivat istuneet huoneen oikealla laidalla, oli jo veden peitossa.

Hän veti äitiään perässään pöytä kerrallaan. Kaksikon piti päästä ylemmäs kohti laivan keskikäytävää ja ovea, joka johtaisi portaikkoon.

He olivat noin kymmenen metrin päässä ovesta, kun hänen äitinsä piti pysähtyä lepäämään. Äiti jatkoi vielä muutaman pöydän yli, mutta kallistuman kasvaessa hänen voimansa alkoivat loppua.

Nainen rukoili poikaansa jatkamaan matkaa ilman häntä. Hän ei ollut toimintakyvytön järkytyksestä, vaan yksinkertaisesti liian väsynyt jatkamaan. Mies pyysi hätääntyneenä äitiään jatkamaan, mutta tajusi sen olevan turhaa. Äiti vaati poikaansa jättämään hänet ja pelastamaan itsensä.

Mies käänsi katseensa pois ja jatkoi pakoaan. Hän oli yksi niistä harvoista, jotka pelastuivat.

Kello 1.29: Radioyhteys hiljenee

– Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä, Estonian perämies sanoo Silja Europan kanssa käydyssä radiokeskustelussa.

Epätoivoisen radioviestin jälkeen puhe radioaalloilla muuttuu epäselväksi.

Jonkin ajan päästä radioyhteys hiljeni kokonaan.

Vettä tulvi Estonian sisään kymmeniä tonneja sekunnissa. Keulan lisäksi rikki oli mennyt lukuisia ikkunoita.

Kello 01.30: Alus kääntyy kyljelleen 

Kallistuma oli jo 80 astetta. Aluksen tyyrpuurin puoli oli kokonaan vedessä ja alus kyljellään. Komentosilta oli puoliksi veden alla.

Noin 300 ihmistä pääsi laivasta ulos. Ne, jotka eivät olleet vielä päässeet pelastusveneisiin- ja lauttoihin, pukivat hädissään pelastusliivejä kellahtaneen laivan kyljen päällä.

Se oli kuitenkin hankalaa, koska pelastusliivit olivat suljetuissa kaapeissa ja toisiinsa kiinnitettyinä.

Suurin pelastautuneista matkustajista oli alusvaatteisillaan. Moni kärsi kylmyydestä.

Kokonaisuudessaan evakuointiin oli aikaa vain noin 15–20 minuuttia. Evakuointi ei mennyt suunnitellusti. Paniikin keskellä vahvimman laki alkoi nurjertaa auttamisenhalua.

Kello 01.35: Estonia alkoi upota 

Kallistuma paheni nopeasti 90 asteen kulmaan, ja Estonia alkoi upota perä edellä.

Samaan aikaan ihmiset kuulivat laivan sisältä voimakkaita metallin murskaantumisen ja törmäyksien ääniä. Ääniä seurasi voimakas sihinä, kun laivasta vapautui ilmaa.

Kuu ja laivan vaalea hehku valaisivat pimeydessä sen verran, että ihmiset kykenivät toimimaan ulkona. Laivan sähköt olivat jo katkenneet, eikä muuta valoa ollut. 

Ihmiset kiipesivät hädissään laivan kylkeä ylöspäin. Jotkut hyppäsivät mereen omin ehdoin. Aallot pyyhkivät mukanaan osan.

Eräs mies oli laivan rungon päällä vaimonsa kanssa. Vaimo oli peloissaan. Mies hyppäsi aaltoihin, huusi ja vilkutti, jotta vaimo seuraisi. Vaimo ei kuitenkaan tehnyt niin.

Kello 01.45: Alus kääntyy lähes pystysuoraan asentoon

Estonian perä oli jo kokonaan veden alla, ja keula sojotti korkealle ilmaan noin 45 asteen kulmassa. Laivan sisällä oli yhä noin 650 ihmistä.

Alus pysyi tässä asennossa joitain minuutteja kunnes se alkoi kadota tumman meren syvyyksiin. Aluksen uppoaminen synnytti valtavia ilmakuplia veden pintaan. Osa ihmisistä piteli yhä kiinni aluksesta.

Huudot kantautuivat veden päällä. Kun alus katosi pinnan alle kokonaan tuli yllättäen hiljaista. 

Kello 01.50: Estonia katoaa

Viimeisenä horisontista pyyhkiytyi laivan keula. Oli kulunut vain 55 minuuttia siitä, kun jättimäinen aalto osui alukseen.

Silminnäkijät kertovat kuun valaisseen epätodelliselta tuntuvaa näkyä myrskyn keskellä.

Eräs pelastuslautassa ollut mies kuvailee katselleensa Estoniaa juuri ennen uppoamista ja miettineensä, ettei hän todellisuudessa ollutkaan päässyt pakoon: laiva aikoi viedä hänet mukanaan syvyyksiin.

Hän käänsi peloissaan katseensa. Kun hän uskalsi jälleen katsoa, Estonia oli kadonnut.

Kello 02.12: Ensimmäinen auttaja saapuu

Ensimmäinen auttaja, lähimpänä ollut risteilyalus M/S Mariella, saapui onnettomuuspaikalle auttamattomasti myöhässä. Näky oli lohduton.

Myrsky oli niin voimakas, että vain muutamia ihmisiä saatiin nostettua vedestä ja pelastuslautoista, jotka olivat puolillaan jääkylmää merivettä. Osa lautoista oli kääntynyt ympäri tuulen voimasta. Suurin osa ihmisistä noukittiin helikoptereilla.

Myös muita auttajia saapui paikalle, ja operaatio jatkui läpi yön.

Viimeiset ihmiset pelastettiin noin yhdeksän aikaan aamulla. Laivalla olleista 989 henkilöstä vain 137 pelastui. Suurinta osaa uhrien ruumista ei koskaan löydetty.

Estonian hylky makaa nyt noin 80 metrin syvyydessä Itämeren pohjassa. 

Lähteet: Onnettomuustutkintakeskus, The Atlantic, MTV Uutisten arkisto