Etelä-Suomessa lastensuojelun kantelumäärä kaksinkertaistui kahdessa vuodessa: "Alkaa kulminoitua tietynlainen hätä"

Epäkohdista ilmoitetaan erityisesti lapsen itsemääräämisoikeuteen, kuten yhteydenpidon rajoittamiseen, ja henkilöstön riittämättömyyteen liittyen.

Samalla lapsiasiavaltuutettu kritisoi palvelujärjestelmää siitä, että lastensuojelulle kasataan yhä enemmän paineita lasten päihde- ja mielenterveysongelmien hoidosta. Tästä aiheesta enemmän artikkelissa myöhemmin.

"Henkilöstö vaihtuu hyvin taajaan"

Aluehallintovirastoissa vireille tuli viime vuonna yli 700 kantelu- ja valvonta-asiaa. Se on puolitoista sataa enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Syinä muun muassa rajoitustoimenpiteet ja henkilöstön riittämättömyys. 

– Lastensuojelussa on vaikea saada pätevää henkilöstöä. Henkilöstö vaihtuu hyvin taajaan. On kuormittuneisuutta. On valvonnan resurssien puutetta. Lisäksi lastensuojelulaitoksissa on rajoitustoimenpiteiden vääränlaista käyttöä ja niin edelleen. Eli tässä varmasti alkaa kanteluiden muodossa kulminoitua se tietynlainen hätä, joka kentällä on, tiivistää lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen lastensuojelun kentän tilannekuvan. 

Kasvu kohdistuu Etelä-Suomeen, jonka aluhallintovirastossa vireille tuli 103 kantelua vuonna 2018 ja 201 kantelua vuonna 2020. Valvonta-asioissa kasvu on maltillisempaa ja valtakunnallisesti pientä.

Kantelut keskittyvät yksilöihin, valvonta-asiat liittyvät organisaatioihin.

"Kyllä lapset vielä aika heikosti tietävät omista oikeuksistaan"

Aluehallintovirastosta kerrotaan, että valitusmääriin vaikuttaa lasten parantunut tietoisuus oikeuksistaan ja median julkisuuteen nostamat asiat.

Kuitenkin Pekkarinen sanoo, että puutteita tässäkin suhteessa yhä on.

– Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslialle tulleiden kanteluiden kautta on muodostunut käsitys siitä, että myös lapset ovat tietoisempia oikeusturvastaan. Mutta siinä meillä on vielä paljon tehtävää, että kyllä lapset vielä aika heikosti tietävät omista oikeuksistaan ja osaavat myöskään kertoa, jos oikeusturvaongelmia on. 

Yhteydenpitoa rajoitettu ilman päätöstä – oikeusturvan kannalta ongelmallista

Erityisesti kanteluita on tehty siitä, että perhehoidossa ja laitoksissa olevien lasten yhteydenpitoa ystäviin tai vanhempiin on rajoitettu ilman, että asiasta on tehty päätöstä ja silloin asianosaiset eivät voi hakea asiaan muutosta. Tämä on oikeusturvan kannalta ongelmallista.

– Vuonna 2020 annetuissa lastensuojelun kanteluratkaisuissa ilmenee erityisesti se, että viranomaiset eivät ole laatineet asianmukaisia valituskelpoisia rajoituspäätöksiä yhteydenpidon rajoittamisesta, kertoo johtava ylitarkastaja Sari Husa Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Sijaishuollossa on havaittu myös tilanteita, joissa yksikön säännöillä on pyritty kollektiiviseen, isomman joukon, rajoittamiseen – ja se on lain vastaista.

– Sijaishuoltoyksikössä valitettavasti löytyy tilanteita että yksikön säännöillä pyritään kollektiiviseen rajoittamiseen. Se on lain vastaista, toteaa Husa.

Ilahduttavana Husa pitää kuitenkin sitä, että tarkastuksia on tehty korona-ongelmistakin huolimatta kohtalainen määrä ja lasten, asianosaisten, kanssa on keskusteltu. 

"Tässä on tietynlaista hankehöttöä – hyvät ohjelmat katkeavat ja toimeenpano sakkaa"

Lapsiasiavaltuutetun mielestä yhä liian moni lapsi päätyy sijaishuoltoon, kun peruspalvelut eivät ole riittävän vahvoja. 

– Valitettavan suuri osa pakkautuu sinne ihan viimesijaiseen sijaishuoltoon eli joudutaan turvautumaan kiireellisiin sijoituksiin ja huostaanottoihin. Tässä on tietynlaista hankehöttöä - hyvät ohjelmat katkeavat ja toimeenpano sakkaa, sen takia, että aina tulee joku uusi uudistus tai ohjelma, jonka puitteissa lähdetään liikkeelle, Pekkarinen toteaa. 

"Tehdäänkö me oikeiden lasten kanssa oikeita asioita?"

Lapsiasiavaltuutettu kysyy, tehdäänkö lastensuojelussa ylipäätänsä nyt oikeita asioita.

– Korjaavien palveluiden puolella on se ongelma, että niiden vaikuttavuudesta ei tiedetä oikein mitään. Eli tehdäänkö me oikeiden lasten kanssa oikeita asioita? Onko viisasta, että lastensuojelulle kasataan yhä enenevissä määrin paineita lasten päihdeongelmien hoidosta, neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ongelmista, koulunkäynnin vaikeuksista ja niin edelleen, kun niihin tarvittaisiin moniammatillista yhteistyötä. Ei ne lastensuojelun keinoin ratkea.

Onko siis osa lapsista väärässä paikassa?

– Kyllä valitettavasti näyttää siltä. 2000-luvulla esimerkiksi psykiatrian osastohoitoa lasten ja nuorten kohdalla on vähennetty todella tuntuvasti. Samaan aikaan kiireelliset sijoitukset ja sijaishuollon hoitopäivät ovat lisääntyneet.  

"Nämä eurot maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin"

Lapsiasiavaltuutettu haluaa puhua myös rahasta.

– Meillä on myös budjetteihin liittyvä ongelma. Kun se korjaava puoli on niin mahdottoman vaikeaa, niin meillä ei riitä resursseja sinne varhaisen puuttumisen eikä varhaisen tuen ohjelmiin niin paljon kuin ehkä pitäisi. Tässä pitäisi olla uskallusta tehdä investointeja niin, että vähäksi aikaa hyväksyttäisiin, että menot lisääntyvät todella paljon, ja sitten se vene, tai laiva, lähtee ehkä kääntymään.

-Toivoisin, että tulisi pitkäjänteistä kehittämistä ja systeemistä ajattelua, ei vain lastensuojeluun, vaan koko lasten ja perheiden hyvinvointipalveluihin ja koko kulttuuriin, jossa nähtäisiin, että lasten kannatteleminen ja heistä hyvän huolen pitäminen on sellaista, johon laitetut eurot maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin, toteaa Pekkarinen.

Lohjalla lastenkodin toiminta keskeytettiin

Viraston käsittelemistä lastensuojeluun liittyvistä asioista 30-50 prosenttia johtaa toimenpiteisiin. Pahimmillaan toiminta voidaan keskeyttää – niin kävi tällä viikolla Lohjalla sijaitsevan lastenkodin osalta. 

Kantelumäärien kasvu myös toki kuormittaa henkilöstöä. Esimerkiksi Etelä-Suomen aluehallintovirastossa lastensuojelun saralla oli neljä henkilötyövuotta vuonna 2019.