EU-tuomioistuimen päätös on selkeä voitto Koiviston Autolle, arvioi professori – miten kymmenien miljoonien eurojen tukikiista ratkeaa?

Kaupallinen neuvos Olli Hyvärinen työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) arvioi tuomioistuimen päätöksen seurauksia kuitenkin eri tavalla.

– Tilanne on se, että komission alkuperäinen takaisinperintäpäätös vuodelta 2019 kumottiin. Se tarkoittaa, että asia palautuu komissiolle uudelleen arvioitavaksi, Hyvärinen sanoo.

Lue myös: EU-oikeus: Bussiyhtiön ei tarvitse maksaa Helsingille takaisin kymmenien miljoonien laittomia lainoja

Raition mukaan tuomioistuin totesi, että palautettavien tukien määrä siirtyy Suomeen kansalliselle tasolle päätettäväksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Helsingin kaupunki ja Koiviston Auto tulevat käymään keskusteluja palautettavasta summasta.

Raition mukaan aiemman päätöksen kumoamisesta huolimatta tukia on silti perittävä takaisin Koiviston Autolta mutta oikealla tavalla. Tapa pitää hänen mukaansa nyt siis kansallisesti määrittää. Tuissa on kyse kymmenistä miljoonista euroista.

EU:n tuomioistuin kumosi viime maanantaina antamassaan päätöksessä sekä yleisen tuomioistuimen päätöksen vuodelta 2022 että komission perintäpäätöksen vuodelta 2019. Perusteena oli olennainen menettelyvirhe. Raitio kuvailee päätöstä tärkeäksi linjanvedoksi EU:n tuomioistuimelta.

Lue myös: Komissio katsoi Helsingin Bussiliikenteen saaneen laitonta tukea kaupungilta – takaisinperittävää yli 54 miljoonaa euroa 

Kyse laittomiksi tuiksi katsotuista lainoista

Tapauksessa on kyse Helsingin kaupungin aikoinaan myöntämistä lainoista omistamalleen yhtiölle Helsingin Bussiliikenteelle. EU:n komissio katsoi vuonna 2019, että lainat olivat laittomia ja määräsi ne perittäväksi takaisin.

Komissio otti asian käsittelyyn sen jälkeen, kun Helsingin Bussiliikenteen kanssa kilpaillut Nobina kanteli tuista komissiolle vuonna 2011. Helsingin Bussiliikenteen omistus siirtyi vuonna 2015 Koiviston Autolle.

TEMin Hyvärisen mukaan tapauksessa Helsingin kaupunki oli myöntänyt pääomalainoja sekä kalustolainan Helsingin Bussiliikenne Oy:lle. Komissio katsoi alkuperäisessä päätöksessään, että lainat olivat sen luonteisia, että ne oli myönnetty ei-markkinaehtoisesti sellaiselle yritykselle, joka oli heikossa taloudellisessa tilanteessa. Yritys ei olisi tässä tilanteessa välttämättä saanut lainaa mistään muualta, joten komissio katsoi, että kahden pääomalainan kohdalla koko lainan määrä oli laitonta tukea ja se tuli korkoineen periä takaisin.

Yhden pääomalainan ja kalustolainan osalta komissio vaati takaisinperintää summalla, joka vastaa lainasta perityn koron ja markkinaehtoisen koron erotusta.

Valtiontukisääntöjen piiriin eivät tule sellaiset julkisen toimijan rahoitustoimet, jotka yritys olisi voinut saada myös joltain yksityiseltä rahoittajalta samoin ehdoin. Jos julkisen toimijan laina on myönnetty markkinaehtojen vastaisesti, eikä toimenpidettä ole erikseen valtiontukisäännöissä sallittu, se on palautettava.

– Tässä tapauksessa yritys oli siis saanut todella edullisen lainan, jota sen ei olisi ollut mahdollista saada mistään muualta. Valtiontukisääntöjen mukaan tuki tuli tässä tilanteessa takaisinperittäväksi, koska se vääristi kilpailua markkinoilla, Hyvärinen sanoo.

Tuomioistuimen ratkaistu koostui kahdesta osasta

Professori Raition mukaan Koiviston Auto tosiasiallisesti voitti molemmat tuomioistuimen arvion kohteena olleet kohdat.

Raitio sanoo, että ensimmäisessä osassa arvioitiin itse oikeusprosessia. Sen osalta tuomioistuin hyväksyi Koiviston Auton valituksen siitä, että komission tutkintamenettely oli tehty virheellisesti. Prosessissa ei ollut kuultu menettelyn aikana yhtiön uudeksi omistajaksi tullutta Koiviston Autoa, jonka oikeusturvaa menettelytapa Raition mukaan loukkasi.

Ratkaisun toinen osa koski tapauksen aineellista puolta. Siinä käsiteltiin suhteellisuusperiaatetta eli sitä, oliko Koiviston Autolta peritty oikea summa, joka vastaa sen tosiasiallisesti valtiontukena saamaa taloudellista etua. Koiviston Auto oli valittanut aiemmasta päätöksestä, jossa takaisinperittävä summa oli sen näkökulmasta kohtuuton.

Raition mukaan tuomioistuin totesi kuitenkin päätöksessään, että suhteellisuusperiaatetta ei ollut loukattu, sillä tuomioistuin oli aiemmassa päätöksessään vain todennut, että takaisinperintä tulee ulottaa Koiviston Autoon, mutta perittäväksi määrätyn summan suuruutta tuomioistuin ei ollut määrännyt.

Tuomioistuimen mukaan takaisinperinnän tulee olla sellainen, että se ennallistaa tilanteen. Kumpikaan osapuoli ei saa siis hyötyä tukien takaisinperinnästä. Aikaisemman ratkaisun perusteella Helsingin kaupunki peri tukia takaisin siten, että se pääsi hyötymään siitä taloudellisesti. Raition mukaan se oli aiemmin myynyt bussiliikennetoiminnan Koiviston Autolle ja päätöksen myötä saanut vielä aiemmin myöntämänsä tuet takaisin.

Raition mukaan tuomioistuimen ratkaisu tarkoittaa sitä, että suhteellisuusperiaate katsottiin edelleen päteväksi eli tuet on takaisin perittävä Koiviston Autolta, koska sen katsottiin olevan aiempaan yhtiöön taloudellisessa jatkuvuussuhteessa. Tuomioistuin palautti kuitenkin takaisinperittävän summan määriteltäväksi kansalliselle tasolle, koska aiempi takaisinperintä oli toteutettu väärin.

Komissio ei kommentoi jatkoa

Euroopan komission Suomen-edustustosta todetaan STT:lle, että koska EU:n tuomioistuimen päätös on tuore ja sen arviointi komissiossa ottaa aikansa, tässä vaiheessa komissio ei voi juuri kommentoida asiaa. Komissio kertoo tutustuvansa ratkaisuun huolella ja päättää sen jälkeen jatkosta.

Raitio ei näe, että komissio voisi tehdä asiasta uutta kannetta, sillä hänen mukaansa asialle ei ole oikeudellisia perusteita.

– Takaisinperintäkysymys on ratkaistu lopullisesti. Perittävä summa ja tapa, jolla se tehdään, on nyt auki ja ne tulee tuomioistuimen mukaan määrittää kansallisesti.

TEMin Hyvärinen on asiassa eri mieltä. Hänen mukaansa tukien takaisinperintä kumottiin komission menettelyssä todetun virheen vuoksi, joten hänestä näyttää siltä, että tapauksen asiasisältöä ei vielä ole lopullisesti ratkaistu.

– On mahdollista, että tämä ei siis ollut tässä. Komissio voi arvioida asiaa ja on mahdollista, että siitä avataan uusi menettely. Päällepäin näyttää siltä, että komission näkökulmasta siellä on selvä tapaus olemassa asiasisältöön liittyen. Eli takaisinperintä pitää ulottaa ostajayritykseen. Pitäisin melko todennäköisenä että komissio aloittaa menettelyn, hän toteaa.

Hyvärisen mukaan asia tarkoittaa käytännössä sitä, että komissio aloittaa menettelyn, jossa se kuulee asianosaisia ja jossa myös Koiviston Autolla on mahdollisuus tulla kuulluksi. Sen jälkeen komissio tekee uuden päätöksen. Päätös voi olla sisällöltään sama kuin aikaisemmin ja sisältää vaatimuksen takaisinperinnästä. Jos menettelyssä tulisi ilmi uutta, komissio voi myös hyväksyä järjestelyn eikä tukea peritä takaisin. Tämän jälkeen voi alkaa uusi oikeuskäsittely, jos esimerkiksi tuen saaja tai Helsingin kaupunki tekee kumoamiskanteen EU:n tuomioistuimeen.

Paljonko tukia palautetaan?

Raition mukaan seuraavaksi neuvotellaan palautettavasta summasta osapuolten kesken. Asia voi hänen mukaansa edetä Suomessa oikeuskäsittelyyn, mikäli sopuun ei päästä.

Helsingin kaupunki kertoo STT:lle sähköpostitse, että tuomioistuimen ratkaisuun perehdytään tarkoin ja toimitaan sitten voimassa olevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Aloite asiassa on kaupungin mukaan Koiviston Autolla.

– Todennäköisesti yhtiö esittää kaupungille yhtiöltä perittyjen varojen palauttamista ja kaupunki tulee toimimaan kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön, tuomioistuinratkaisun sekä viranomaismääräysten mukaisesti eli tarvittaessa palauttaa perityt varat, kaupungilta todetaan.

Koiviston Auton konsernijohtajan Henrik Mikkolan mukaan tukien palauttamisesta on käyty kaupungin kanssa alustavia keskusteluja, mutta tarkempaa tietoa aikataulusta tai prosessista ei vielä ole.

Helsingin kaupungin aiemmin perimä kokonaissumma oli Mikkolan mukaan korkoineen 60 miljoonaa euroa. Summasta Koiviston Autolta perittiin korkoineen 44 miljoonaa euroa ja loput Helsingin linja-autoyhtiön jäljelle jääneistä varoista.