Entinen rikollinen ja päihderiippuvainen Pauli Joona kertoo kirjassa, miten elämänsä suunnan voi muuttaa – silloinkin, kun se tuntuu mahdottomalta.
Pauli Joonan elämä ei ole ollut helpoimmasta päästä. Lapsuudenkoti oli rauhaton, sillä perheen isä oli väkivaltainen alkoholisti ja perhe eli köyhyydessä. Koulussa kiusattiin.
Joona ajautuikin jo hyvin nuorella iällä väärälle polulle, ja hänen elämäänsä alkoivat värittämään rikokset, päihteet ja vääränlainen seura.
Lue ja katso myös: Petri rahoitti huumeiden käyttöään yli kymmenen vuotta myymälävarkauksilla – tällaisia ovat addiktien "iltalenkit", joissa pääosassa on juusto
Rikollinen elämä ei tuo maallista mammonaa
Minna Ala-Heikkilä kertoo Joonan vaiherikkaasta elämästä Kaikki se viha, kaikki se rakkaus – Entisen rikollisen ja päihderiippuvaisen Pauli Joonan tarina -kirjassa (Tammi).
Jo alkusanoissa rikoskierteestä ja päihderiippuvuuksistaan eroon päässyt Joona kertoo, ettei rikollisen elämä ole niin kaunista ja auvoista kuin TV-sarjat tai kirjat voivat antaa ymmärtää.
Esimerkiksi Joonan tapauksessa rikollisuus ei tuonut maallista mammonaa – taloudellinen hyöty oli lopulta olematon päihderiippuvuuksien takia.
– Olin tyypillinen suomalainen rikollinen: päihderiippuvainen mies, joka päihteidenkäyttöään rahoittaakseen ja päihteiden vaikutuksen alaisena tehtaili omaisuusrikoksia, ajautui epämääräisissä porukoissa tappeluihin ja oli väkivaltainen, ajeli kännissä ja oli harmiksi, vaivaksi ja vahingoksi kotikaupungissaan ja missä ikinä liikkuikin.
Lue myös: Huumeriippuvuuteen sairastuneet ihmiset eivät saa Suomessa tarvitsemaansa hoitoa, mutta miksi? Nämä ovat järjestelmän suurimmat kipukohdat
”Äidin esikoispojasta oli tullut vankiloita kiertävä linnajätkä”
Varkauksien, petosten, murtokeikkojen ja päihteiden takia yhteiskunnan loiseksi itseään kuvaava mies saikin useita tuomioita.
Kun suonensisäisiin ja koviin huumeisiin koukuttuneen Joonan väkivaltaisuus hänen omien sanojensa mukaan ryöpsähti valloilleen, tuomiot olivat sen mukaiset: kymmenen pahoinpitelyä, viisi törkeää pahoinpitelyä, kolme lievää pahoinpitelyä, törkeä pahoinpitelyn yritys ja törkeä kuolemantuottamus.
– Äidille oli iso pettymys ja suru, että hänen esikoispojastaan oli tullut vankiloita kiertävä linnajätkä, ja siitä hän syytti itseään.
Joonan elämä ajautui jo varhain väärille urille. Päihteistä ja rikoksista tuli hänelle arkipäivää.
Lue myös: Miltä tuntuu, kun oma lapsi joutuu vankilaan: "Putosin kuiluun, mutta nousin ja perustin vankien vanhempien yhdistyksen – minulla on nyt toivo"
Vuoden 2007 sitomissurma – "rikoksista raskain"?
Palataanpa ajassa kevääseen 2007. Tuo ajanjakso on yksi Joonan elämän käänteentekevimmistä. Häntä epäiltiin ”rikoksista raskaimmasta”, kuten hän itse kuvailee.
Poliisi otti Joonan kiinni toukokuun 16. päivä. Muutama päivä myöhemmin ahdistunut mies murtui kuulusteluissa ja kertoi, mitä väkivallan ja päihteiden täyteinen ilta oli pitänyt sisällään, ja mikä johti siihen, että raa’asti pahoinpidelty entinen poliisi virui puuhun sidottuna, paleltuen kuoliaaksi.
Kyse on sitomissurmasta, josta myös lehdet kirjoittivat vuonna 2007.
– Olin oikea oppikirjaesimerkki, sillä tilastojen mukaan Suomessa tavallisimmin henkirikokseen syyllistyy työtön, alkoholiriippuvainen mies, ja hänen uhrikseen joutuu hänelle tuttu mies, hän pohtii jälkeenpäin.
Ex-poliisi kuoli 20 euron takia
Metsästä kuolleena löydetty 55-vuotias mies kuoli olemattomien velkojensa takia. Joonan muistikuvien mukaan viinaanmenevä mies oli ollut hänelle jo aiemmin velkaa parin Leijona-pullon verran.
Kohtalokkaana iltana miesten välejä puolestaan kaihersi 20 euron suuruinen summa myydystä nokialaisesta.
Syntyi riita, jota seurasi useita lyöntejä ja potkuja. Myöhemmin pahoinpitelyä jatkettiin myös lapionvarrella.
– Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt, kun sinä minua näin kohtelet, uhri oli kysynyt ennen kuin hänet hylättiin kädet sidottuina metsään.
Törkeää huolimattomuutta
Joonan pelko elinkautisesta ei toteutunut, sillä murhasyyte ei mennyt läpi. Tuolloin 38-vuotias mies tuomittiin kuolemantuottamuksesta ja kahdesta törkeästä pahoinpitelystä kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.
Tuomion mukaan Joona ei ollut aiheuttanut entisen poliisin kuolemaa vakaasta harkinnasta, vaan törkeällä huolimattomuudellaan.
Joona itse muistelee kirjassa, että hänen ja rikoskumppaninsa oli tarkoitus palata vielä myöhemmin rikospaikalle ja vapauttaa pahoinpidelty mies, mutta amfetamiini ja muut päihteet veivät ajatukset muualle.
Sivullinen löysi entisen poliisin useita päiviä myöhemmin, niille sijoilleen paleltuneena kuoliaaksi.
"Tämä vihaisuus on jo persoonallisuuteen juurtunutta"
Vaikkei kyseessä ollut tuomion mukaan henkirikos, Joonalle annettiin pyttytuomio, eli Joona joutui istumaan vankeusrangaistuksensa kokonaan – päivästä päivään – miehen väkivaltaisen rikoshistorian ja vaarallisuusarvioinnin takia. Joonaa pidettiin väkivaltaisena ja muille ihmisille vaarallisena.
– Tämä vihaisuus on jo persoonallisuuteen juurtunutta, psykologi kirjoitti lausunnossaan vaarallisuusarvioinnin aikana.
Mikä sitten muutti kaiken? Mikä teki synkän rikoshistorian omaavasta, silkkaan pahuuteen kykenevästä miehestä uskovaisen ja lopulta nuhteettoman miehen?
"En tule siviiliin niin, että äiti olisi elossa"
Yksi käännekohta lienee Joonan äidin menehtyminen ja eräs yksittäinen kohtaaminen tämän hautajaisissa. Kun Joona oli tutkintavankeudessa sitomissurman takia, hänen äitinsä aiemmin samana vuonna todettu aggressiivinen syöpä oli edennyt.
– Tajusin, että kun nyt lähden lusimaan, en tule sieltä siviiliin niin, että äiti olisi elossa.
Ja niin siinä myös kävi, ja vain pari kuukautta myöhemmin. Tapa, jolla asiat olivat menneet tuohon pisteeseen, vaivasi sisimmässään herkkää miestä.
Hänen äitinsä oli viimeiseen asti uskonut – tai vähintäänkin toivonut – että hänen hulttiopojasta tulee vielä kunnollinen mies.
– Olisi niin hienoa päästä sanomaan, että olin äitiäni kohtaan kiltti ja hyvä, mutta en ollut. Vein usein hänen eläkerahansa saadakseni rahaa päihteisiin.
Pauli Joonan lapsuutta haastoivat muun muassa isän alkoholismi ja perheen köyhyys.
Lue myös: Johannes kertoo, miten hän lankesi Jordan Petersonin ja Ben Shapiron pauloihin – näin syrjäytyneiden miesten ahdistuksesta tehtiin miljoonabisnes
Äidin kuolemasta puhuminen sai vaivaantumaan
Asian arkuus näkyi myös vaarallisuusarviossa, johon oikeus Joonan passitti tämän väkivaltaisen taustan takia.
– Tutkittava vaikutti suorastaan vaivaantuneelta, kun puhuttiin äidin kuolemasta, tutkittava osuudesta syytteenalaisessa henkirikoksessa tai päihteiden hankkimisesta ja käyttämisestä kaiken muun unohtaen, Joonaa tutkinut lääkäri lausui vaarallisuusarvioinnin aikana.
Joonasta paistoi katumus. Päihteet olivat olleet pitkään Joonan tapa käsitellä ikäviä tunteita, ja etenkin amfetamiini oli aine, jonka vaikutuksen alaisena hänen oli vaikea kontrolloida itseään.
Vaarallisuusarvioinnin aikana Joona kertoi haluavansa aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä. Hän halusi päästä eroon päihteistä. Hän haaveili tavallisista ja arkisista asioista – kuten omasta asunnosta ja terveestä parisuhteesta.
– Tutkittavalla on havaittavissa hiljattain nousseita syyllisyyden ja katumuksen tunteita sekä itsetutkiskelua, lääkäri kirjasi vaarallisuusarvioinnissa.
Rukoilikohan kukaan puolestani?
Liekö itsetutkiskelu saanut alkunsa nimenomaan Joonan äidin hautajaisista, joihin tutkintavankeudessa ollut rikollinen pääsi kahden vartijan saattelemana ja vahtimana.
Hautajaisissa oli henkilö – Joonan siskon anoppi – joka näki pelon tunteita herättävässä miehessä jotain hyvää tämän silittäessä siskonsa pienen vauvan päätä.
– Hän pohti, rukoilikohan kukaan puolestani, Joona muistelee tilannetta.
Tuosta hetkestä kului vuosi, ja Joona tuli uskoon.
"Rundi" ja raamattu
Tuomion saatuaan Joona tutkiskeli sellissä itseään. Jos hän ei kerran ollut tehnyt oikeuden näkemyksen mukaan henkirikosta, onko hän sittenkään täysin paha.
Syyllisyyttä ei päässyt pakoon Saramäen pienessä sellissä.
– Mieleeni nousi esimerkiksi se, että olin pahoinpidellyt isääni. Surin sitä, miten olin elämäni elänyt.
Itsetutkiskelu jatkui ”rundissa” – siis eristyssellissä – jonne mies joutui tottelemattomuuden takia. Koska sellissä ei ollut tyynyä tai peittoa, tyynyn virkaa ajoi vessapaperirulla. Sen huvettua pakollisten tarpeiden myötä, Joona pyysi vankilan pastorilta selliinsä Raamatun.
”Lattialta nousi eri mies kuin siihen oli laskeutunut”
Kun taas tylsyys vei voiton, päänalunen alkoi kiinnostamaan myös ajan tappajana lukumielessä.
Tuo hetki ”rundissa” johdatteli Joonan kuukausia myöhemmin tilanteeseen, jossa itsensä kanssa kipuillut mies polvistui sellinsä lattialle. Hän rukoili.
– Salamat eivät säkenöineet, eikä maa järissyt, mutta koin, että siinä yhdessä pienessä hetkessä valta elämässäni vaihtui.
– Lattialta nousi eri mies kuin siihen oli laskeutunut.
Perjantai 13. päivä ja jalkapanta
Siitä lähti käyntiin prosessi ja elämäntapojen muutos. Joonasta tuli pienen kompuroinnin jälkeen päihteetön.
Perjantai 13. päivä tammikuuta vuonna 2017 oli Joonan viimeinen päivä kymmenen vuotta aiemmin hänelle annetusta vankeustuomiosta. Alkoi koevapaus.
– Tämä oli 17. kerta, kun vapauduin vankilatuomiolta, mutta olin nyt ensimmäistä kertaa poistumassa vankilasta niin, etten heti portilla alkanut vetää viinaa tai huumeita.
– Olin jalkapantaa vaille vapaa mies.
Pauli Joona ja hänen tarinansa kirjankansiin kirjoittanut Minna Ala-Heikkilä tiesivät toisensa jo lapsina.
"Olen kai samanlainen kuin äitini oli"
Ja niin jalkapantakin poistettiin. Tavallinen arki osoittautui yllättävän kuormittavaksi ja yksinäiseksi. Arkeen totuttelun ja yhden retkahtamisen jälkeen Joonan elämässä alkoi kuitenkin kuplia. Hän oli rakastunut – jopa siinä määrin, että vain kolme kuukautta ensitapaamisen jälkeen Joona kosi elämänsä rakkautta.
Ja kaksi kuukautta polvistumisen jälkeen toisiinsa palavasti rakastunut pari vihittiin avioliittoon.
Toisen retkahduksen ja terveyshuolien jälkeen suuren osan elämästään vankilassa viettänyt mies havahtui: hän koki olevansa onnellinen.
Siinä, missä aiemmin Joona saattoi kiihtyä nollasta sataan alle sekunnissa ja käyttää väkivaltaa, nykyisellään mies on itse rauhallisuus.
– Olen vaimoni ja ystävieni mukaan aurinkoinen, hersyvä persoona, jossa on iloa ja innokkuutta.
– Olen kai samanlainen kuin äitini oli.
Nykypäivänä Joona kokee, että se vaarallisuusarviointiin kirjattu ”persoonallisuuteen juurtunut vihaisuus” on vain kaukainen muisto.
Tie tähän pisteeseen ei ole ollut miehen mukaan helppo, mutta hortoilun, kompuroinnin ja rämpimisen jälkeen mies kertoo löytäneensä paikkansa yhteiskunnassa.
Lähde: Minna Ala-Heikkilä, Kaikki se viha, kaikki se rakkaus – Entisen rikollisen ja päihderiippuvaisen Pauli Joonan tarina, Tammi 2023
11:55
Katso videolta Petrin tarina, johon mahtui 20 vuoden aikana paljon rikoksia, asunnottumuutta ja päihteitä.