Juan Reinaldo Sánchez: Fidel Castron salattu elämä (Atena 2015)
"Miksi sankareista tulee poikkeuksetta vielä pahempia tyranneja kuin heidän kukistamansa diktaattorit?" kysyy Fidel Castron henkivartijana 17 vuotta toiminut Reinaldo Sánchez.
Kirjan teema on aika yksinkertainen: Samalla kun kansa kärsii nälästä ja tavarapulasta, Castro elää luksuselämää hienoissa asunnoissaan, viettää aikaansa rakastajattariensa kanssa ja siinä sivussa avustaa vasemmistokapinallisia monissa maailman maissa.
Kirjoittaja Juan Reinaldo Sánchez uskoi itsekin Kuuban vallankumoukseen ja piti Fidel Castroa suurena johtajana. Hän pääsi itse Castron henkivartijana näkemään läheltä vallankumousjohtajan arkielämää ja poliittisia keskusteluja. Kirja on jotenkin kaksijakoinen, sillä kirjoittaja näyttää todella pitäneen Castrosta ennen saamiaan potkuja ja maanpakolaisuutta. Voikin hyvin kysyä, olisiko kirjoittaja edelleen Castron kannattaja, jos ei itse olisi joutunut epäsuosioon (siksi, että hänen tyttärensä meni naimisiin Venezuelaan ja veli loikkasi Yhdysvaltoihin).
Niin tai näin, ilman maanpakolaisuutta tämä kiinnostava kirja ei olisi syntynyt. Fidel Castron salattu elämä on kelpo "kärpäsenä katossa"-tyylinen kuvaus Kuuban pitkäaikaisesta johtajasta ja hänen toimistaan. Saamme tietää, että Castro on huiman älykäs, osaa loistavasti juonittelun, käyttää valtion varoja kuin omiaan ja osaa olla äärimmäisen häikäilemätön ja julma tilanteen tullen. Ei siis ihme, että näillä ominaisuuksilla varustettu ihminen on pysynyt valtion johdossa niin pitkään.
Kirjasta saamme lukea, että Castro pelkäsi lähes vainoharhaisesti murhayrityksiä ja kantoi tämän takia usein asetta mukanaan myös kansainvälisissä kokouksissa. CIA:n toimien pelossa myös ruoka on aina esimaisteltu. Henkivartijana ollut kirjan kirjoittaja kertoo yksityiskohtaisesti, minkälaisia turvajärjestelyjä Castroa varten on luotu aina vale-Castrosta lähtien.
Toinen kirjassa esiin tuleva erikoisuus on, että Fidel Castro on halunnut nauhoittaa lähes kaikki hallinnon ja vieraiden kanssa käymänsä keskustelut. Presidentinpalatsin arkistoissa on kuulemma jättimäiset varastot näitä nauhoituksia. Tarkoituksena on ollut, että ihminen voidaan saada vuosienkin päästä kiinni sanoistaan, jos siihen on jostain syystä tarvetta. Ulkomaisista johtajista hän on nyöryyttänyt ainakin Meksikon presidenttiä Vicente Foxia julkaisemalla tämän kanssa käymänsä puhelinkeskustelun vuonna 2002. Siinä presidentti aneli ilmeisesti Yhdysvaltain painostamana, että Castron visiitti maassa pidettävään YK-kokoukseen jäisi mahdollisimman lyhyeksi ja että puheessaan Castro ei nälvisi ainakaan liikaa Yhdysvaltain silloista presidenttiä Bushia.
Reinaldo Sánchez kertoo lukuisia juttuja Kuuban kansainvälisestä "avustustoiminnasta". Esimerkiksi Kuubassa sijaitsevalla "vallankumouskampuksella" koulutettiin muissa maissa vallankaappausta hamuavia sotilaita ja terroristeja. Luetteloon mahtuvat Baskien ETA, Pohjois-Irlannin IRA, Palestiinan Fatah, Länsi-Saharan Polisario ja jopa Yhdysvaltain Mustat pantterit. Vieraana ovat käyneet myös Nicaraguan Daniel ja Humberto Ortega sekä kansainvälinen terroristi Carlos eli Shakaali.
Vaikka Castro oli hyvää pataa kommunisti- ja vallankumousjohtajien kanssa, kirjasta selviää, että kaikkien älynlahjoja hän ei arvostanut. Varsinkin Libyan Gaddafia Castro piti lähes hulluna eikä paljon arvostusta saaneet myöskään Pohjois-Korean johtajat.
Kirjan loppuosassa kerrotaan Kuuban ja itse Castron sekaantumisesta kansainväliseen huumekauppaan. Asian tultua julki Yhdysvalloissa Castro järjesti näytösoikeudenkäyntien sarjan, jossa huumekauppaan osalliset korkea-arvoiset upseerit ja hallintoihmiset saivat kuolemantuomion. Kirjan kirjoittaja Reinaldo Sánchez sanoo kuitenkin kuulemiinsa Castron keskusteluihin viitaten, että itse Fidel Castro oli huumekaupat hyväksynyt. Kuolemantuomioilla saatiin pois päiviltä ne ihmiset, jotka olisivat myöhemmin voineet todistaa Castron osallisuudesta hankkeeseen.
Fidel Castron salainen elämä on varsin oivaa matkaluettavaa Havannassa mojitoja ryystäville turisteille, joille kirjaa lukemalla selviää, että melkeinpä joka mojitosta ja turistipalveluista menee tavalla tai toisella Fidel-veroa miehen omaan kassaan.
Pertti Nyberg
Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa