Kuulostaa äärimmäisen epäuskottavalta, että latvialaisella suoalueella olisi syntynyt niin paljon haisevia rikkiyhdisteitä, että ne olisivat kulkeutuneet 400 kilometrin päähän Helsinkiin, arvioi Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Seppo Knuuttila STT:lle.
Seppo Knuuttila kommentoi Ilmatieteen laitoksen STT:lle antamaa sunnuntaista arviota, jonka mukaan Helsingissä leijuneen hajun lähde saattaa olla Latviassa Kemerin kansallispuiston suoalueella.
– Lisäksi rikkivety, jota voi syntyä rikkipitoisissa lähteissä, on ilmaa raskaampaa. Siksi on hyvin epätodennäköistä, että se kulkeutuisi niin korkealle, että se voisi virtausten mukana kulkeutua Suomeen asti, Knuuttila sanoo STT:lle.
Knuuttila vetoaa myös siihen, että Helsingin Sanomien haastattelema kansallispuiston keskuksen johtaja ei ollut havainnut hajua lainkaan. Johtajan mukaan kansallispuistossa on rikkipitoisia lähteitä, mutta niiden hajun voi haistaa vain niiden lähellä.
Knuuttila ole myöskään löytänyt tietoa siitä, että samankaltaista hajua olisi havaittu Virossa, joka olisi matkan varrella Latviasta.
Latvian luonnonsuojeluvirasto kiistää arviot, joiden mukaan Helsingissä havaittu epämiellyttävä haju olisi voinut olla lähtöisin Kemerin kansallispuiston suoalueelta.
Vaikka Kemerin rikkipitoisella kivennäisvedellä on voimakas ja omalaatuinen haju, se ei pysty vaikuttamaan ilmanlaatuun yli 400 kilometrin päässä, virasto linjasi STT:lle toimittamassaan tiedotteessa maanantaina.
Haju palavasta kaatopaikasta?
Kuinka suuri rikkivedyn lähteen pitäisi olla, että sen haju voisi kulkeutua Suomeen? Knuuttila ottaa esimerkiksi Helsingin Salmisaaren hiilivoimalan rikinpoistolaitoksen, josta tulee ajoittain mätää kananmunaa muistuttavaa hajua. Knuuttilan mukaan hajun voi tuntea vain, kun kulkee voimalan ohi.
– Rikkivedyn lähteen tulisi siis olla todella valtava. Mieleeni ei tule sellaista lähdettä, joka olisi sen voinut tuottaa.
Knuuttila arvioikin, että hajun lähde ei tule luonnosta vaan on polttoperäinen. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi kaatopaikan palaminen, jätteiden poltto tai teollinen laitos. Knuuttilan mukaan on todennäköisintä, että lähde on Venäjällä.
Knuuttila on tehnyt Venäjällä tutkimustyötä.
– Varsinkin kevätaikaan palamisperäiset hajut ovat Venäjällä yleisiä, kun kulotetaan ja poltetaan roskia.
Toisin kuin luonnosta peräisin olevat hajut, palamisperäiset hajut voivat Knuuttilan mukaan kulkeutua kauas. Tästä esimerkkinä ovat Venäjän vuoden 2006 metsäpalot, joiden savu kantautui Helsinkiin saakka.
Helsingissä havaittiin samankaltaista rikinhajua myös pääsiäisenä.
– Kummassakin tapauksessa voisi kyseeseen tulla palamisperäinen lähde. Pääsiäisenä oli idänpuoleiset tuulet, Knuuttila sanoo.