Houkuttaisiko asuminen isossa omakotitalossa, pääkaupunkiseudulla, pienellä rahalla? Silloin ratkaisusi voisi olla kommuunitalo. Freelancer-muusikko Henrica Fagerlund alkoi eron jälkeen miettiä, mitä muita vaihtoehtoja asumiselle pienen tyttären kanssa olisi kuin kerrostalokaksio. Syntyi ajatus perhekommuunista.
300-neliöisessä omakotitalossa Vantaalla on kesäkuisena aamuna rauhallisen seesteinen tunnelma. Usein talossa on enemmän vilinää, sillä saman katon alla asuu useampi perhekunta. Asumismuotoa asukkaat kutsuvat itse lapsiperhekommuuniksi.
– Tässä talossa meitä asuu aika kirjava porukka, monelta elämän eri alueelta ihmisiä. Ehkä meitä eniten yhdistää se, että me ei haluta asua yksin, vaan me tykätään asua ihmisten kanssa. Siksi asumme tällaista lapsiperhekommuunielämää, perhekommuunin perustaja Henrica Fagerlund kertoo.
Ajatus lapsiperhekommuunista syntyi kontrabassoa soittavan freelancemuusikko Fagerlundin mielessä viitisen vuotta sitten, oman eron yhteydessä. Hän etsi sopivaa perhekommuuni-ryhmää Facebookista, mutta kun sopivaa ei tuntunut löytyvän, hän päätti perustaa kommuunin itse.
– Tuntui jotenkin ikävältä se ajatus muuttaa ihan yksinään lapsen kanssa asumaan. Varsinkin silloin, kun lapsi on isällään, on ihan yksin. Tuli ajatus, että on varmasti muitakin, jotka elävät samanlaisessa tilanteessa ja toivoisivat vertaistukea. Että olisi lapsilla kavereita ja aikuisillekin seuraa. Siitä se idea lähti sitten jalostumaan, Fagerlund kuvailee.
Perushuoneen vuokra alle viidensadan
Fagerlund löysi pitkän etsinnän jälkeen sopivalla huonejaolla olevan ison omakotitalon netistä. Hän on itse talossa päävuokralainen, jonka alivuokralaisia muut asukkaat ovat. Asumismenot ovat kolmisentuhatta euroa kuukaudessa. Yhden perushuoneen vuokra on 495 euroa.
Keittiö, olohuone, pesutilat sekä piha ovat yhteiskäytössä. Talossa on yhteensä kahdeksan makuuhuonetta sekä piharakennuksessa on erillinen yksiö.Talossa ei ole tiukkoja sääntöjä, tärkeimmät periaatteet ovat päihteettömyys ja lapsiystävällisyys.
– On ihanaa, kun talossa on ihmisiä ja ääniä. Se vaan tuntuu kodikkaalta, kun on elämää talossa. Kaikille tämä asumismuoto ei kuitenkaan sovi. Täytyy olla joustava, ja ymmärtää toisten huomioon ottaminen. On myös oltava vastuullinen toiminnassaan. Päihteettömyys on tosi tärkeää, koska kaikki tietävät, millaisia bilekommuunit ovat, ja niihin ei lapsiaan kukaan halua asumaan. Tämä perhekommuuni erottuu sellaisista, Fagerlund toteaa.
Muuttoaalto käynnissä
Juuri nyt talossa on tapahtunut jännittävä käänne. Menossa on nimittäin muuttoaalto. Uusia asukkaita on muuttamassa sisään ja entisiä muuttamassa pois. Taustalla on inhimillisiä syitä.
– Varmasti sattumaa tai en tiedä, onko korona saanut ihmiset ajattelemaan asioita toisella tavalla, mutta meillä on tosi moni talossa asuneista eronneista ihmisistä löytänyt nyt uuden kumppanin ja muuttamassa hänen kanssaan yhteen. Joskus on ollut myös niin, että uusi kumppanikin on muuttanut tänne, jos tykkää kommuuniasumisesta. Täytyy olla iloinen heidän puolestaan, jotka ovat löytäneet uuden kumppanin, mutta tietysti harmi meidän kannalta, Fagerlund naurahtaa.