Vuoden 2000 Pietarin MM-kisat muistetaan erityisesti siitä, kun suomalaispelaajilla lähti mopo käsistä. Leijonien ex-päävalmentaja Hannu Aravirta myöntää, että hän teki pelaajavalinnoissaan virheitä.
Leijonien ensimmäinen MM-leiriryhmä on julkistettu, ja pian suunnataan odottavat katseet NHL:ään. Maajoukkueen entiset päävalmentajat – Pentti Matikainen, Hannu Aravirta ja Jukka Jalonen – muistelevat omien aikojensa NHL-vahvistuksia.
Suomalaisten NHL-pelaajien määrä räjähti kasvuun, kun Hannu Aravirta oli Leijonien peräsimessä. Vuonna 1999 pelaajia oli 17, mutta kolme vuotta myöhemmin taalaliigassa pelasi 42 suomalaista.
Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, että lähes puolet MM-joukkueesta rakennettiin NHL-pelaajista.
– Kun oli puolet ja puolet, kulttuurit törmäsivät. Siinä oli selvästi vaikeuksia etenkin NHL-pelaajien tottumisella yhteisiin ruokailuaikoihin ja niin edelleen, muistelee Aravirta.
– Pojat eivät silloin ehkä ymmärtäneet, että turnaus kestää vain kaksi viikkoa. NHL:ssä pelataan 82 runkosarjan ottelua, siinä on ihan sama, missä kukakin syö. Silloin ei sitouduttu luonnollisella tavalla Leijona-kulttuuriin. Luulen, että nykyajan joukkueet ovat löytäneet sen harmonian.
Pietarissa läikkyi yli
Harmoniasta puheen ollen: kun Aravirralta kysyy vaikeinta turnausta NHL-vahvistusten kanssa, hän ei mieti sekuntiakaan.
– Pietari.
Kevään 2000 kisoissa Leijonat pääsi mitaleille, mutta kisat muistetaan suomalaisten otteista kaukalon ulkopuolella.
– Pietarissa tein virhevalintoja. Hieman tuli vanhoilla meriiteillä kavereita, ja sitten kaiken lisäksi paljastui, että NHL-pettymysten lisäksi myös siviilielämät olivat rikki. Se on ainoa kerta, kun koen, että sitoutuminen ei ollut oikealla tasolla. Kun se kahakka siellä käytiin, päästiin vielä pronssille, Aravirta muistelee.
– Alkoholi oli liian merkittävässä roolissa. Siinä oli pohjalla vanha NHL-kulttuuri, että pelin jälkeen voi ottaa kaljaa. Ei tuollaisessa turnauksessa voi törttöillä, helvetti, peliä edeltävinä iltoina. Ongelmaa ei ole enää NHL:ssä eikä maajoukkueessa, mutta Pietari oli jäävuoren huippu.
Selänne kieltäytyi faksilla
Vuoden 2000 kisoihin liittyy myös Aravirran valmennusuran hauskin sattumus. Monille tarina on jo tuttu, mutta Aravirtaa se naurattaa edelleen. Hän oli pyytänyt joukkueen avuksi Teemu Selänteen, jonka kausi oli päättynyt runkosarjaan. Selänteen perhe oli saanut juuri lisäystä, eikä suomalaishyökkääjä pystynyt kieltäytymään kutsusta puhelimessa.
– Odotin Teemua Pasilan hotellissa, ja mulle tuotiin faksi. Teemu selitti siinä: "Sä olet niin kova puhumaan, että mä en uskalla sulle soittaa, sen takia lähestyn faksilla. En voi olla niin itsekäs, että jätän perheen tänne pitkän kauden jälkeen. Jatkossa mukana!"
Teemu Selänne pelasi Hannu Aravirran Leijonissa neljät arvokisat.
Aravirran aikana NHL-pelaajat leimattiin helposti pettureiksi, jos MM-kutsuun vastattiin kieltävästi. Eikä päävalmentajakaan säästynyt otsikoilta.
– Pelaajilla oli henkilökohtaisiakin asioita, joita ei voinut sanoa julkisuuteen. Piti vain niellä, että ollaan sitä mieltä, että "Aravirta ei tule tuon kanssa toimeen".
Wienin oppitunti
Maailmanmestaruuden aikaan Aravirta toimi maajoukkueen apuvalmentajana. Seuraavana keväänä, vuonna 1996, Leijoniin oli tyrkyllä ennätysmäärä NHL-pelaajia. Wienissä tehtiin viime hetken ratkaisuja, kun Teppo Numminen, Jyrki Lumme ja Esa Tikkanen tulivat suoraan puolivälierään.
– Silloin alkoi saada käytännön kokemuksia, kannattaako tulla ja milloin kannattaa. Kulttuuri lähti silloin kunnolla liikkeelle. Aiemmin kannatti iso nimi ottaa kesken kisojen ilman muuta. Nyt oli mahdollisuuksia enemmän, kuin mitä voitiin ottaa. Jälkeenpäin ruvettiin analysoimaan, kannattaako kesken kisojen ottaa suureen peliin ja kuinka monta kannattaa ottaa, Aravirta sanoo.
– Teppo oli sitä mieltä, että tässä täytyy harkita jatkossa todella tarkkaan, kannattaako tulla vai ei. Se on niin kova ruljanssi tulla suoraan peliin. Eivät pojat pettäneet tai muuta. Halukkuus toiseen kultaan oli todella kova, kyllähän me tuollainen kolmikko haluttiin, mutta meidän olisi vain pitänyt päästä puolivälierästä eteenpäin.
5-1-johto, 5-6-tappio
Kotikisoihin vuonna 2003 saapui peräti 14 suomalaista NHL-pelaajaa. Vastaavaa ei ole tähän päivään mennessä nähty. Kyseessä oli myös historian ensimmäinen kerta, kun Suomi sai MM-kisoihin kaksi NHL-maalivahtia.
Puolivälierä päättyi katastrofiin.
– Silloin NHL:ssä oli paljon pelaajia - ja kuinka ollakaan, sieltä irtautui paljon pelaajia. Mielestäni sieltä ei tullut ketään pelaajaa, joka ei olisi joukkueeseen mahtunut. Jälkiviisaana valitsisin Raipen siihen joukkueeseen, Aravirta myöntää.
Raimo Helmisen ja monen muunkin apua olisi tarvittu, kun Suomi romahti puolivälierässä Ruotsia vastaan. Hurmiomainen 5-1-johto kääntyi surullisenkuuluisaan 5-6-tappioon.
– Kotikisoissa joukkue ei tullut yhtenäiseksi missään vaiheessa. Ruotsi-ottelu oli vain päätepiste sille, että ei pelattu mitään hyvää turnausta.
Siihen otteluun päättyi myös Aravirran ura Leijonien päävalmentajana. Kuuden kauden aikana hän johdatti Leijonat viiteen arvokisamitaliin.
