Toivo Pohjala paini Pariisin olympialaisissa vuonna 1924. Hänen lapsenlapsensa Tapani kertoo nyt, millainen seikkailu isoisän kilpailumatka oli ja kuinka isoisä ystävystyi Paavo Nurmen kanssa.
Painija Toivo Pohjala kuului Suomen olympiajoukkueeseen sata vuotta sitten.
– Isoisäni oli jo kolmekymppinen, kun hän aloitti painin. Maatilan työt olivat vieneet mieheltä liikaa aikaa, MTV Uutisten eläköitynyt uutispäällikkö Tapani Pohjala kertoo.
Maatilan isäntä osoittautui painimolskilla nopeasti varsin lahjakkaaksi yksilöksi ja oli ehdolla jo vuoden 1920 Antwerpenin kesäolympialaisiin. Ratkaisevat karsintaottelut eivät kuitenkaan sujuneet toivotulla tavalla ja Toivo jäi lopulta varasijalle.
Kaksi vuotta myöhemmin Pohjala otti kreikkalais-roomalaisen painin raskaansarjan MM-pronssia. Kansainvälisen tason menestystä seurasi kaksi SM-kultaa ja näin tie Pariisiin oli auki.
Kohti Pariisia
Suomen olympiajoukkueen matka Ranskan pääkaupunkiin ei käynyt aivan käden käänteessä.
– Osa meni Turusta laivalla Tukholmaan, ja sieltä junalla Pariisiin. Toiset puolestaan suuntasivat laivalla Saksaan, josta matka jatkui raiteita pitkin kisakaupunkiin. Matkat kestivät viikon verran.
Kohteeseen saavuttuaan suomalaisurheilijoita ei keskustan hälinä houkutellut. Majapaikka löytyi seesteiseltä huvila-alueelta.
– Ensi töikseen he tekivät olonsa kotoisaksi ja rakensivat pihalle saunan, Tapani kertaa.
Lämpöä olisi riittänyt ilman löylyjäkin – kyseessä oli poikkeuksellisen kuuma kesä ja lämpötila nousi kisojen aikana jopa yli 40 asteen.
Mitalihaaveet kariutuivat käsittämättömällä tavalla
Toivo Pohjalan menestyshaaveet itse kisoissa haihtuivat ilmaan vähintäänkin erikoisella tavalla. Otteluohjelmaa ei etukäteen ollut kenelläkään tiedossa ja painijat joutuivat odottamaan vuoroaan tietämättä, milloin h-hetki koittaisi.
– Ottelu Iso-Britannian Archie MacDonaldia vastaan alkoi sellaiseen aikaan, että isoisä oli nukkumassa. Häntä ei tultu herättämään huipputärkeää kamppailua varten.
Näin MacDonald voitti ottelun kumartamalla.
Tapani Pohjalan mukaan hänen isoisänsä ei kuulunut Suomen painijoukkueen tähtikaartiin ja näin ollen taustajoukot olivat keskittyneet muihin asioihin kuin Toivon herättämiseen.
Hevosvalmentaja Nurmi
Olympialaisista jäi käteen kuitenkin uusi ystävä, juoksijalegenda Paavo Nurmi, joka rohmusi Pariisista huimat viisi kultamitalia.
Pohjala ja Nurmi tekivät yhdessä jopa ulkomaanmatkoja ja jakoivat, ainakin jossain määrin yhteisen intohimon hevosurheiluun.
– Isoisällä oli kilpaori ja Paavo Nurmi oli sitten antanut valmennusohjeita tätä hevosta varten, Tapani Pohjala kertoo.
Nurmi ohjeisti Pohjalaa tekemään hevosen kanssa pitkiä, noin kolmen tunnin mittaisia lenkkejä. Hän siis sovelsi omia harjoitusohjelmiaan hevoseen.
Lopputuloksena Pohjalan Lohdutus-ori voitti vuoden 1938 ja 1939 ravikuninkuudet. Nurmi siis todellakin oli juoksemisen erikoisasiantuntija.