Olympiakultaa Antwerpenista vuodelta 1920. Olympiahopeaa Chamonix’sta vuodelta 1924. Helsinkiläisen Peggy Liljebergin mitalikokoelma huokuu suomalaista urheiluhistoriaa.
Ainutlaatuisen kokoelmasta tekee kuitenkin Antwerpenin kultamitali. Se ojennettiin huhtikuussa 1920 Liljebergin isovanhemmille Ludovika ja Walter Jakobssonille, jotka voittivat pariluistelussa itsenäisen Suomen ensimmäisen olympialaisen kultamitalin tasan sata vuotta sitten.
Liljeberg kuvasi kotonaan säilyttämänsä mitalit MTV Urheilun pyynnöstä. Videolla vasemmalla on Antwerpenin historiallinen kultamitali ja oikealla Chamonix’n hopea. Keskellä olevan mitalin Liljeberg arvelee olevan Antwerpenin kisoissa jaettu jonkinlainen muistomitali.
Ludovika ja Walter Jakobsson. Kuva: Urheilumuseo.
Tuomarit yksimielisiä
Vuonna 1920 ei vielä järjestetty talviolympialaisia. Jäälajit, kuten taitouistelu ja jääkiekko järjestettiin kesäolympialaisten yhteydessä. Ajankohta tosin oli muutamaa kuukautta ennen muita kisatapahtumia, sillä olympialaisten avajaisia juhlittiin vasta 14. elokuuta.
Saksalaissyntyinen Ludovika ja helsinkiläinen Walter olivat olleet lajinsa huipulla jo pitkään. Takana oli kaksi maailmanmestaruutta vuosilta 1911 ja 1914 sekä kaksi MM-hopeaa vuosilta 1912 ja 1913.
Antwerpenin olympialaisten taitoluistelukilpailut järjestettiin kaupungin jääpalatsissa, Palais de Glacessa. Kisatapahtuma sähkölampuin valaistussa jääpalatsissa huokui arvokkuutta.
Yleisö ja tuomarit olivat pukeutuneet juhlapukuihinsa. Katsomo pullisteli ääriään myöten täynnä, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet sisälle halliin. Ennakkosuosikkeina kilpailuun lähteneet suomalaiset luistelivat toiseksi viimeisenä. Tuomarit olivat yksimielisiä heidän voitostaan kahdeksan parin joukossa. Kolme päivää kilpailun jälkeen Helsingin Sanomat kertoi suomalaisten pistemäärän puhuneen selvää kieltä parin ilmeisestä ylivoimaisuudesta.
– Suomi saavutti loistavan olympialaisvoiton pariluistelussa. Tässä urheilulajissa kävi niin kuin moni oli vahvasti odottanut. Suomalainen pari rva ja hra Jakobsson esitti kauniin ohjelmansa tavalla, joka kohosi huomattavasti yläpuolelle sen, mitä muut parit esittivät, lehti kirjoitti.
Suomea Antwerpenissä edustanut taitoluistelija Sakari Ilmanen kirjoitti artikkelissaan suomalaisten esityksestä. Myös Ilmasen kirjoituksesta välittyy suomalaisten suorituksen erityisyys.
– He eivät ehtineet olla montakaan hetkeä radalla kun huomasi, että he olivaterinomaisella luistelutuulella. Ei jälkeäkään kilpailukuumeesta, vaikeat hypyt ja käännökset onnistuivat täydellisesti, yhteisluistelu oli täsmällistä ja esitys kokonaisuudessaan musiikin mukainen. Se oli luistelua, joka sai yleisön haltioihinsa. Melkein lakkaamatta koko luistelun ajan osoitti se myrskyisästi suosiotaan eikä niistä luistelun päätyttyä tahtonut loppua tulla, Ilmanen kirjoitti.
Jakobssonit saivat kilpailussa tuomareilta seitsemän pistettä, toiseksi sijoittunut norjalaispari 15,5 pistettä ja kolmanneksi tulleet englantilaiset 25 pistettä.
Pitkä ura yhdessä
Antwerpenin olympialaiset olivat ensimmäiset, joihin vuonna 1917 itsenäistynyt Suomi osallistui itsenäisenä maana. Menestys oli huimaa. Paavo Nurmi juoksi kolme kultaa ja yhteensä suomalaisurheilijat kahmivat 16 olympiavoittoa.
Urheilumuseon johtaja Pekka Honkanen sanoo Suomen olleen 1920-luvulla etenkin yleisurheilu- ja painimaa. Nurmen ja Hannes Kolehmaisen menestys kesällä sai Jakobssonien voittoa enemmän julkisuutta. Honkasen mukaan Jakobssoneilla on joka tapauksessa erityinen paikka suomalaisessa urheiluhistoriassa.
– Tietysti he tulevat jäämään ikuisiksi ajoiksi historiaan ensimmäisinä Suomen itsenäisyyden ajan kultamitalisteina. 1920-luvun urheilulehtiä lukiessa, kyllä se hehkutus oli aikamoista.
Nuori itsenäinen kansakunta sai olympiamenestyjistään oivallisen yhdistäjän ja itsetunnon kohottajan.
Honkanen arvelee, että Jakobssonien ylivoimaisuuden salaisuus oli etenkin se, että he luistelivat niin hyvin yhteen. Vuonna 1884 syntynyt Ludovika ja 1882 syntynyt Walter olivat kilpailleet yhdessä ensimmäisen kerran jo vuonna 1909.
– Perimmäinen syy heidän taidokkuuteensa oli se, että he olivat pystyneet harjoittelemaan paljon yhdessä. He olivat jo pitkään luistelleet yhdessä ja olivat aika iäkkäitä voittaessaan. Heillä oli kymmenvuotinen luistelu-ura yhdessä takanaan. Se oli varmasti yksi syy, että olivat niin ylivoimaisia.
Ura päättyi 1928
Jakobssonit saavuttivat olympiavoittonsa jälkeen vielä MM-kultaa ja -hopeaa ja olympiahopeaa Chamonix’ssa 1924. Vuoden 1928 Sankt Moritzin olympialaisten viidennen sijan jälkeen he päättivät lopettaa uransa.
Taitoluistelu ei kuitenkaan kadonnut parin elämästä, vaan he jatkoivat työtään luistelun parissa. Peggy Liljeberg kertoo viettäneensä lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon aikaansa isovanhempiensa kanssa, asuivathan he saman talon eri rapuissa.
Hän sanoo Jakobssonien rakastaneen luistelua, mikä vaikutti myös lastenlasten elämään. Liljeberg kertoo Jakobssonien pitäneen luistelukoulua Johanneksen kentällä.
– Luistelu oli heille todella tärkeää. Kaikkien lastenlasten piti mennä heidän luistelukouluunsa. Vaikka olisi ollut muuta tekemistä, sinne piti mennä. Vaikka oli siellä kivaakin, Liljeberg nauraa.
– Sen takia he olivat aika tunnettuja. Kaikki halusivat tulla sinne kouluun. Heitä arvostettiin hirveän paljon. Walter oli tunnettu liikemies Helsingissä ja kaikki tiesivät hänet.
Liljeberg kertoo taitoluistelun olleen pääpuheenaiheita perheessä. Jakobssonit matkustivat luistelu-uransa takia paljon, mistä riitti kerrottavaa.
– Kyllä he puhuivat urastaan aika paljon. Heillä oli myös hirveän paljon ystäviä. Minulla on heistä hirveän hyviä muistoja. He olivat kivoja ihmisiä, hirveän sosiaalisia.
Muistojen ja mitalien lisäksi Liljebergillä on tallessa lukuisia isovanhemmiltaan jääneitä esineitä, joita nämä saivat palkinnoksi eri kilpailuista. Paljon muun muassa valokuvia hän kertoo luovuttaneensa Urheilumuseon kokoelmiin. Myös mitalit päätyvät sinne mahdollisesti myöhemmin.
– Olen ajatellut, että minun jälkeeni ne voisivat mennä Urheilumuseolle. Mutta ne ovat minulle vielä vähän kuin muisto.
Toinen Jakobsoneille Antwerpenissä ojennetuista kultamitaleista on Liljebergin veljällä Tanskassa. Walter Jakobsson kuoli vuonna 1957 ja Ludovika Jakobsson vuonna 1968.
Lähteet: Urheilumuseo, Helsingin Sanomat.