"Minulla oli hyvä elämä, mutta se ei tuntunut olevan omani." Näin kuvaa 40-vuotias nainen Pirkanmaalta. Hän ja monet muut havahtuvat todelliseen seksuaaliseen identiteettiinsä eläessään heterosuhteessa.
Illanvietossa Outi ystävineen tajusi, että muutkin ovat kuin he.
Yksinhuoltajien vertaistukiryhmässä suurimmalla osalla oli heterotausta huolimatta siitä, että ryhmä oli tarkoitettu sateenkaariperheille.
– Aihe on näkymätön. Siitä, että sateenkaarimaailma voi avautua vanhemmalla iällä, ei puhuta, Outi Santavuori kuvailee nyt.
Santavuori on erityistason seksuaaliterapeutti. Hän toimitti yhdessä Rose-Marie Peaken kanssa kirjan myöhäisheränneistä – siis ihmisistä, jotka löytävät seksuaalisen identiteettinsä eläessään heterosuhteessa. Teos kantaa nimeä Entiset heterot.
Hyvä elämä, muttei oma
"Minulla oli hyvä elämä, mutta se ei tuntunut olevan omani". Näin kuvaa 40-vuotias nainen Pirkanmaalta.
Elämä heterosuhteessa on usein ollut tavallista ja hyvää. Silti jokin tuntuu olevan vialla.
– Kaiken pitäisi olla hyvin: parisuhde on ainakin päällisin puolin ok, on koti, on työ ja elämä rullaa, mutta silti tuntuu, että jokin on väärin, Santavuori kuvailee.
"Moni kokee, että havahtuminen on tullut yks' kaks' yllättäen." Kuvituskuva.
Yleensä tie todelliseen seksuaalisuuteen aukeaa toisella kahdesta tavasta. Joko selittämätön ahdistus kasvaa liian suureksi, tai ihminen ihastuu tai rakastuu samaa sukupuolta olevaan.
– Toiset kuvaavat sitä niin, että tietty henkilö herättää tunteen, että hetkinen, tämä ei olekaan tavallista ystävyyttä. Joku kuvaa tarinassaan, miten katsoi uutistenlukijaa ja tajusi, että hei, tuo ihminenhän vetoaa minuun ihan eri tavalla, Santavuori kuvailee.
– Moni kokee, että havahtuminen on tullut yks' kaks' yllättäen. Jälkikäteen miettii, olisinko voinut ymmärtää sen jostakin tai olisiko merkkejä ollut havaittavissa.
"Ihmiset olettavat kaikki heteroiksi yhdenmukaisine tavoitteineen"
"Kun katson parinkymmenen vuoden takaisia vanhoja valokuvia, joissa seison miehekkäästi ja meikittä liian väljä kauluspaita ylläni ja hiukset liian lyhyiksi leikattuina, ihmettelen, miksei kukaan sanonut minulle: 'Hei miksi sä oikein yrität olla miesten kanssa, sähän olet lesbo'.”
– 44-vuotias espoolaisnainen
Löydettyään itsensä moni uskoo, että olisi havahtunut totuuteensa aiemmin, jos joku vain olisi sanonut jotain. Jos vain olisi tullut tilanne, jossa asiaa ei olisi voinut kieltää.
Osa tietää jollakin tasolla, että on esimerkiksi biseksuaali, tai vähintään "ei täysin hetero". Silti elämä vie heteroavioliittoon, vanhemmaksi ja ruuhkavuosiin. Mikä ajaa elämään muiden unelmaa?
Heteronormatiivisuus, uskoo Santavuori.
– Meille tarjoillaan yhtä tarinaa, esitetään hyvänä tietyntyyppinen elämä. Ihmiset olettavat kaikki heteroiksi yhdenmukaisine tavoitteineen. Mediassa, tv-sarjoissa, perheissä ja suvuissa eletään tietynlasta tarinaa tai ainakin muunlaiset tarinat ovat eksoottisia kuriositeetteja, Santavuori kertoo.
– Kun nuorelle tulee tyttö- tai poikaystävä, aletaan kysellä, että koskas te menette kihloihin ja naimisiin? Sitten rakennetaan omakotitalo tai ostetaan asunto, ja muut alkavat odottaa uutista perheenlisäyksestä. Koko kulttuuri tavallaan ohjaa noudattamaan tiettyä käsikirjotusta.
Oikeasti ihmiset elävät moninaisemmin, mutta yleisellä tasolla meille tarjoiltu tarina on yleensä tietynlainen: tyttö tapaa pojan, tyttö rakastuu poikaan, pappi sanoo " aamen" ja siinä sitä ollaan, ikuisesti onnellisina.
– Jos tätä tarinaa ei asetu erikseen kyseenalaistamaan, voi olla helppoa mennä sen mukaan. Näin käy usein sopeutuville, kilteille ihmisille, suorittajille tai heille, jotka eivät vain ole tottuneet aiheuttamaan ristiriitoja, Santavuori sanoo.
Osa tietää jollakin tasolla, että on esimerkiksi biseksuaali, tai vähintään "ei täysin hetero". Kuvituskuva.
"Hääpäivänäni muistan mielessäni riemuinneeni siitä, että saatoin vihdoinkin todistaa sukulaisille olevani sittenkin 'ihan normaali'. Olin varma, että he olivat aina epäilleet minun olevan 'outo'. Siis lesbo, joskaan en kyennyt käyttämään sanaa edes ajatuksissani. Samalla todistin itsellenikin olevani 'normaali' – siis hetero. Ympäristön sanaton paine oli ohjannut minut alitajuisesti uskomaan, että seksuaalisen suuntautumisensa voi valita."
– 44-vuotias espoolaisnainen
Harva meistä on sataprosenttinen homo tai hetero
Selittämätöntä ahdistusta aiheuttavat toki muutkin syyt kuin seksuaalinen suuntautuminen. Jos parisuhde tai avioliitto tuntuvat selittämättömästi hankalilta, Santavuori kehottaa lähestymään asiaa rinta rottingilla, rohkeasti.
– Ihmisen seksuaalisuus on joustavaa ja muuttuvaa. Ei sen tarvitse olla paha asia. Uuden puolen löytyminen voidaan kokea lokerosta toiseen hyppäämisenä, jonka myötä koko maailma muuttuu. Toisaalta voi olla, että uusi identiteetti on mahdollista työstää osaksi vanhaa, Santavuori sanoo.
Hän muistuttaa, että hyvin harva meistä on sataprosenttinen homo tai hetero.
– Kannattaa antaa itselleen lupa pohtia: voi todeta, että tällainen on aika tavallista ja monilla ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Jos tuntuu, ettei oma avioliitto toimi, sitä voi miettiä erillään seksuaalisuudesta, Santavuori sanoo.
– Millainen olisi minun näköiseni elämä, miten haluaisin elämäni järjestää? Asiaa voi rauhassa pohtia. Ei siitä välttämättä seuraa valtava, kaiken toiseksi tekevä muutos. Ihmisellä voi olla monenlaisia tuntemuksia ja ihastuksia matkan varrella. Mikä olisi hyvä ratkaisu minulle tai meille?
"Mikä olisi hyvä ratkaisu minulle tai meille?" Kuvituskuva.
"Niitäkin tarinoita on edelleen, että välit lapsuuden perheeseen menevät"
Jos haluaa elää eri tavalla kuin ennen, joutuu tulemaan kaapista. Se vaatii nykymaailmassakin paljon.
– Kun tulee kaapista tai asettuu kulttuurin tarinaa vastaan, asettuu samalla alttiiksi hylkäämiselle ja syrjinnälle, jopa halveksunnalle. Niitäkin tarinoita on edelleen, että välit lapsuuden perheeseen menevät ja suku ei kutsukaan enää joulupäivälliselle ainakaan uutta, samansukupuolista kumppania. Hylkäämisen pelko on ihan todellinen pelko.
Kun sukulaiset odottavat jo asiaa X, on vaikeaa alkaa toteuttaa asiaa Y. Kaapista pitää tulla uudestaan ja uudestaan, ja se voi olla läheisille sokki.
– Välillä kuulee tarinoita siitä, että läheiset pohtivat, onko kaapista aikuisena tuleva petkuttanut tai huijannut, koska eihän tällaista asiaa muka voi olla tietämättä. Ihmetellään, että miksi et ole kertonut tätä aiemmin, Santavuori sanoo.
"Kannattaa antaa itselleen lupa pohtia: voi todeta, että tällainen on aika tavallista ja monilla ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita." Kuvituskuva.
Jos henkilökohtaisessa elämässä ja suhteessa kirjoitetaan yllättäen koko elämäntarina uusiksi, myös läheisten täyty tehdä samoin.
– Myös läheisten täytyy ikään kuin tulla kaapista: millaista on vanhemmilla, joiden täytyy kertoa, että perheessämme onkin tapahtunut tällainen muutos, kun omakin hyväksymisprosessi voi olla vielä kesken? Kaikkia sateenkaari-ihmisiä yhdistää tämä jatkuva kertominen, jos haluaa elää totuudenmukaisesti. Ei kaapista tuleminen koskaan ole kertaluontoista, vaan oletusta esimerkiksi kumppanin sukupuolesta joutuu jatkuvasti korjaamaan.
"Miten olen voinut salata tämän itseltänikin?"
Kaapista tuleminen ei aina ole heterosuhteen loppu, vaikka se santavuoren mukaan yleisin ratkaisu onkin. Osa siirtyy avoimeen suhteeseen tai monisuhteeseen, kuten polyamoriaan. Osa ei kerro tuntemuksistaan koskaan ja jatkaa, kuten ennenkin.
– Onhan meillä kaikennäköisiä suhteita. Niin sanotuissa tavallisissakin avioliitoissa voi olla, ettei seksiä ole harrastettu kymmeniin vuosiin, vaan joku muu asia pitää yhdessä: lapset, toveruus ja asuntolaina, Santavuori kuvaa.
Jos henkilökohtaisessa elämässä ja suhteessa kirjoitetaan yllättäen koko elämäntarina uusiksi, myös läheisten täyty tehdä samoin. Kuvituskuva.
Entä, jos tulen kaapista vasta 55-vuotiaana? Rinnalla on kulkenut sama kumppani jo kymmenien vuosien ajan. Pitääkö häneltä pyytää anteeksi?
– Kyllähän ihmisiä joskus syyllistetään, ja kaapista tulijat myös syyllistyvät itse: miten voi olla, etten ole tätä ymmärtänyt, miten olen voinut salata tämän itseltänikin? Santavuori kuvailee.
– Tosiasia on, että seksuaalinen identiteetti voi myös muuttua. Aina ei ole niin, että jokin latentti identiteetti on ollut vuosia piilossa tai torjuttuna, vaan suuntautuminen voi spontaanisti ja luonnostaan muuttua. Ei kuitenkaan manipuloiden, ulkopuolelta tai tarkoitushakuisesti, kuten niin sanotuissa eheytyshoidoissa.
Onko ihmisellä siis velvollisuus pyytää anteeksi sitä, että hän tulee omaksi itsekseen? Se on vaikea kysymys.
– Menemme parisuhteisiin omasta halustamme. Kahden ihmisen parisuhteessa on kaksi itsenäistä osapuolta. Jos löytää itsestään jotain uutta, tai kauan olemassa ollut saa muodon ja nimen, ei se ole kenenkään vika, Santavuori pohtii.
Suomeksi siis: harva hakeutuu kiusallaan "väärän" sukupuolen omaavan henkilön kanssa naimisiin huijatakseen kaikkia ja paljastaakseen huijauksen yllättäen vuosikymmeniä myöhemmin.
"Yleensä ihmiset yrittävät järjestää elämänsä parhaansa mukaan ja tehdä toimivimman ratkaisun sillä tiedolla, mikä heillä on käytettävissään." Kuvituskuva.
– Tällaiseen en ole koskaan törmännyt. Yleensä ihmiset yrittävät järjestää elämänsä parhaansa mukaan ja tehdä toimivimman ratkaisun sillä tiedolla, mikä heillä on käytettävissään. Muuttuva tilanne voi olla todella ikävä ja kurja ja satuttaa monia, mutta moni muukin asia voi elämässä ja suhteessa muuttua matkan varrella ja aiheuttaa kriisin.
Seksuaalisuuden salailu vie veronsa
Kaikki eivät kykene ottamaan askelta ulos kaapista. Joskus totuutta seksuaalisesta suuntautumisestaan ei kykene myöntämään edes itselleen.
– Sellaisiakin tarinoita on, että ihmiset päättävät, etteivät koskaan kerro kenellekään. He jatkavat elämää, jonka ovat siihen asti valinneet, Santavuori sanoo.
Salailu kuitenkin vie yleensä veronsa. Se, ettei ihminen saa olla oma itsensä, aiheuttaa Santavuoren mukaan yleensä jonkinlaisia psyykkisiä oireita.
– Yleensä se, että saa tulla kokonaisena toisten edessä näkyviin ja olla oma itsensä, tekee psyykkiselle hyvinvoinnille todella hyvää. Kannustaisin tähän harkitusti. On tilanteita, joissa identiteetistä kertominen ei ole järkevää tai valitettavasti edes turvallista, hän sanoo.
"Silloin vapautuu tekemään omannäköisinä valintoja. Yleensä se on lopulta helpottava, ihana elämänvaihe." Kuvituskuva.
Parhaimmillaan elämä voisi kuitenkin muuttua täysin. Ikään kuin alkaa uudestaan.
– Toki on rankkaa, kun täytyy alkaa järjestää ihmissuhteita uudelleen. Usein tulee ero, ja voi tulla hylkäämisiäkin, kun osa kavereista tai suvusta ei osaakaan suhtautua asiaan luontevasti. Mahdollisten lasten ikä voi vaikuttaa paljon heidän suhtautumiseensa. Voi kestää vuosia, että elämä asettuu uomiinsa.
Kun selviää kriisin läpi, pystyy taas hengittämään. Aiempaa suurta salaisuutta ei enää tarvitse kantaa.
– Oma elämä on siten omannäköistä. Yleensä ihmiset kuvaavat sitä sanoen, että on kuin valtava taakka olisi poistunut harteilta. Silloin vapautuu tekemään omannäköisinä valintoja. Yleensä se on lopulta helpottava, ihana elämänvaihe, Santavuori sanoo.
LUE MYÖS: Tunnetko seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen? Niin tuntee näin moni muukin suomalainen: "Naiset ovat tässä asiassa miehiä seksuaalisesti vapaamielisempiä"
Lue kaikki lifestyle-aiheiset artikkelit!
Osittainen lähde, lainaukset: Outi Santavuori ja Rose-Marie Peake: Entiset heterot, kuinka löysin itseni sateenkaaren alta (Atena, 2019)