Kun yksi menee terapiaan, yleensä koko perheen elämä muuttuu. Kun vanhaa lapsuusrooliaan ei enää suostu kantamaan, edessä voi olla yhteentörmäyksiä.
Olet kenties kuullut viiden kympin villityksestä. Mutta onko nelikymppisyys "uusi teini-ikä"? Aikuisena oman perheen jäsenet voivat alkaa rassata kuin murrosiässä konsanaan.
– Nelikymppinen voi ajatella olevansa elämänsä taitekohdassa. Aika paljon elettyä elämää on takana, paljon vielä edessä, Väestöliiton Sukupolvien sopu -toiminnan vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa kuvailee Huomenta Suomessa.
Moni alkaa pohtia esimerkiksi, haluaako enää esimerkiksi elää vanhempiensa tavalla, tai millaisia tapoja on heiltä ylipäätään oppinut.
– Tullaan usein myös uudella tasolla tietoiseksi elämän rajallisuudesta. Se saa ihmisen pohtimaan sitä, elänkö sellaista elämää, jota koen sisimmässäni, Väestöliiton vanhemmuuden asiantuntija Johanna Sassali kuvailee.
Lue myös: Näin äitien vihan tunteet kiehuvat yli – "On pelästytty, miten omaa lasta kohtaan voi ajatella jotain niin ikävää tai peräti väkivaltaista"
Vanhemman ja aikuisenkin lapsen suhde näyttää valtadynamiikat
Nelikymppisellä usein on jo omia lapsia. Kun äidistä tulee isoäiti, kyseessä on valtava muutos. Toisaalta vanhemman ja lapsen suhde on aina vanhemman ja lapsen. Se vaikuttaa elämään, vaikka molemmat olisivat aikuisia.
– Siellä usein ovat myös valtadynamiikat nähtävillä, Sassali pohtii.
Oma lapsuus alkaa usein mietityttää vasta aikuisena. Mieleen voi tulla hetkiä, joissa esimerkiksi jäi vaille jotakin tärkeää. Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi itsenään.
– On ihan oikeutettua olla vihainen tai surra sitä, mitä on omassa lapsuudessa jäänyt vaille. Usein tässä neljänkympin kohdalla saattaa tulla tietoiseksi siitä, että on jotakin kipuilua, Sassali kuvaa.
Lue myös: Ajatus taiteellisesta lahjakkuudesta istuu syvällä: "On myytti, että olisi erikoisyksilöitä..."
Kun yksi menee terapiaan, kaikkien elämä muuttuu
Joskus kipu näkyy sukupolvien suhteissa ja vaikuttaa Oulasmaan mukaan usein myös sisarussuhteisiin.
– Yksi lapsista on voinut olla vastuunkantaja, kannatellut perheen tunneilmapiiriä. Kun hän lähtee pohtimaan omaa historiaansa, hän myös asettaa omat sisaruksensakin joskus vähän ikävään välikäteen: onko lojaali omalle vanhemmalle vai sisarukselle, Oulasmaa kuvaa.
Kun yksi menee terapiaan, yleensä kaikkien elämä muuttuu. Kun vanhaa lapsuusrooliaan ei enää halua, voi tai suostu kantamaan, perheen vanha dynamiikka ei enää toimikaan.
Jos tilanne etenee välirikkoon asti, kyseessä voi olla valtava kriisi myös vanhemmalle.
– Mielestäni kannattaisi aina miettiä, onko nopea, totaalinen välirikko se ainoa vaihtoehto. Onhan siinä janalla paljon muutakin, Oulasmaa kannustaa.
Ihmissuhteissaan voi pohtia, mitä on valmis esimerkiksi sietämään. Perhesuhteissa voi asettaa terveet rajat; aikuinen voi itse päättää, mitä haluaa elämäänsä.
– Joskus välirikko voi olla ainoa tapa, jolla voi elää itsensä näköistä elämää, Sassali sanoo.
Lue myös: Lapsuuden trauma haastaa parisuhdetta salakavalasti – rakkaus voi tuntua vaikealta: "Sitä, mitä haluaa, ei voikaan sietää"
" Molemmilla on oma totuutensa ja se on oikea"
Kun lapsuudesta alkaa aikuisena piirtyä uudenlainen kuva, voi aiheutua jännitteitä. Kenenkään kokemusta ei kuitenkaan voi kiistää. Tunteita kannattaa tarkastella syvällisesti.
– Että havahtuisi, mitä syyttämisen taustalla on. Onko siellä se, että olen vihainen vaille jäämisestä tai jostakin, millainen kokemus on jäänyt, Sasseli sanoo.
Lapsen kokemus tilanteesta on hyvin erilainen kuin aikuisen. Kyse voi olla myös väärinkäsityksestä, jonka voi oikaista.
– On tosi hyvä pystyä asettumaan toisen saappaisiin ja näkemään, että ai, toinen onkin ymmärtänyt tilanteen näin. Molemmilla on oma totuutensa ja se on oikea, Oulasmaa muistuttaa.
Onko vastaavaa "neljänkympin kriisiä" ollut aiemmilla sukupolvilla vai onko se nykyihmisen asia? Voiko sukulaisistaan ottaa eron? Kuuntele koko keskustelu yllä olevalta videolta.
Lue myös: Meri itki peloissaan syliä, mutta äiti ei tullut – tuhoava äitiys on edelleen tabu: "Lapset ovat uskollisia vanhemmilleen"
Lue myös: Moni saa lapsena sietää sättimistä, mutta jatkaa aikuisena samaa itse – tämän vuoksi tapojaan on vaikeaa muuttaa
Katso myös: Kun äiti ei suojelekaan kaikelta – tuhoava äitiys on edelleen tabu
2:08
Mape Morottajan kirja Vaikket suojellut minua kaikelta. Kertomuksia rikotusta lapsuudesta (Like, 2022) paljastaa, millaista on tuhoava äitiys.