Vaikka Maailman terveysjärjestön WHO:n rahoituksen keskeyttäminen kriittisellä hetkellä on järjetöntä, huoli Kiinan otteesta järjestössä on enemmän kuin aiheellinen. Yhdysvaltain välinpitämättömyys maailmanjärjestöä kohtaan ja lännen kahtiajakautuneisuus ovat ajaneet YK:n alajärjestöineen yhä enemmän Kiinan syliin. WHO:ssa se toteutuu räikeimmällä tavalla, kirjoittaa Helena Petäistö kolumnissaan.
Tällä kertaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei hauku väärää puuta, vaikka hänen motiivinsa WHO:n rahoituksen katkaisemiseen ovatkin vastuun kaataminen maailmanjärjestön niskaan ja huomion kääntämisen muualle kuin hänen omiin mokiinsa koronaviruksen vastaisessa taistelussa.
Paitsi että Trump vähätteli virusta viikkokausia pitäen sitä pelkkänä ohimenevänä flunssana, tammikuussa hän itsekin syyllistyi Kiinan presidentin Xi Jinpingin kiittelyyn ja tämän kehumiseen pyrkimyksistä viruksen hillitsemiseen.
WHO:n johtajaa, etiopialaista Tedros Adhanom Ghebreyesusia on moitittu liiasta hyväuskoisuudesta kiinalaisviranomaisten kanssa, kun hän oli hidas huomaamaan, mitä Wuhanissa oikeasti oli tapahtumassa ja julisti koronaviruksen globaaliksi terveysuhkaksi vasta tammikuun lopussa.
WHO:n pääjohtaja ylisti Kiinan presidentin "poliittista johtajuutta"
Nyt ihmetellään myös, miksi hän julkisuudessa suorastaan ylisti Xi Jinpingin "poliittista johtajuutta". Toisaalta kyllä hän on kiitellyt Trumpiakin "hyvästä työstä". Kansainvälisen järjestön pääjohtajan on toki osattava olla mielin kielin rahoittajamaiden johtajien kanssa.
Mutta vaikka Kiina on WHO:n huomattavasti pienempi rahoittaja kuin Yhdysvallat, sille pääjohtajan ylistyksellä ei ole ollut rajoja.
Helmikuussa Ghebreyesus kertoi kansainväliselle kuulijakunnalle:
− Käydessäni Pekingissä viime viikolla Xi Jinping teki minuun vaikutuksen sekä tarkoilla tiedoillaan epidemian synnystä että johtajuudellaan, joka tähtää paitsi suojelemaan omaa kansaa myös estämään viruksen leviämisen muihin maihin.
Onko WHO:n pääjohtajan hyväuskoisuus aitoa?
Ja vielä helmikuun puolivälissä WHO:n pääjohtaja ilmoitti, ettei ole mitään todisteita siitä, että virus tarttuisi ihmiseltä toiselle. Ihmetyttää, oliko tällainen suitsutus todellakin aivan välttämätöntä ja hyväuskoisuus aitoa. Vai löytyisikö sen takaa jotakin muutakin?
Aasialainen uutiskanava WION (World Is One News) on tehnyt yllättäviä löytöjä: Sen mukaan Ghebreysus, Maailman terveysjärjestön ensimmäinen afrikkalainen pääjohtaja ja sitä paitsi asemassaan ensimmäinen, joka ei ole koulutukseltaan lääkäri, valittiin huippuvirkaan nimenomaan Kiinan voimakkaalla tuella kampanjan alusta lähtien.
Sitä ennen Ghebreyesus oli saanut Etiopian terveysministerinä vuosina 2005−2012 ristiriitaisen maineen siksi, että hänen aikanaan maan terveysministeriön väitettiin salanneen maassa alkaneet kolera-epidemiat.
Myöhemmin Ghebreyesus oli Etiopian ulkoministeri vuosina 2012−2016. WION-kanavan mukaan Etiopian talous on ollut koko vuosikymmenen ajan täysin riippuvainen Kiinasta.
Ghebreyesus ehdotti hyvän tahdon lähettilääksi pahamaineista diktaattoria
Kiinan ensimmäinen nainen, Xi Jinpingin puoliso, oli jo WHO:n hyvän tahdon lähettiläs, joten hänen nimityksestään nykyistä pääjohtajaa ei voi syyttää.
Mutta Kiinan otetta maailmanjärjestöstä se ei ainakaan ole höllentänyt. Sen sijaan Ghebreyesus ehdotti hyvän tahdon lähettilääksi erästä Afrikan pahamaineisinta diktaattoria ja Kiinan kätyrinä pidettyä Zimbabwen johtajaa Robert Mugabea.
Nimitysehdotus nostatti niin raivokasta vastustusta, että uusi pääjohtaja luopui hankkeestaan.
Kaukana ovat siis ne vanhat hyvät ajat, jolloin maailman terveysjärjestöä johti Norjan entinen pääministeri, rohkea, tarmokas ja arvostettu nainen Gro Harlem Brundtland. Hänen kaudellaan WHO ei siekaillut moittia Kiinaa vitkuttelusta sarsvirusta koskevien tietojen kanssa.
Brundtland teki silloin myös tiukan päätöksen suositella matkustuskieltoa Kiinaan viruksen johdosta.
Samanlaista tinkimätöntä johtajuutta on syytä vaatia WHO:lta nytkin sitten, kun koronaviruksen jälkipyykkiä pestään.