Albertvillen talviolympialaiset Ranskalle lobannut nuori mies päätyi lopulta viemään Euroopan unionin ja Britannian väliset jättimäiset ero- ja kauppaneuvottelut läpi harmaan kiven niin, että EU:n kaikki päätavoitteet täyttyivät.
Mihin Brysselin sankariksi noussut Michel Barnier vielä pyrkii kotimaassaan Ranskassa, johon hän on nyt ilmoittanut puskevansa kaiken energiansa? Ranskan presidentinvaalit häämöttävät edessä ensi vuonna.
Täytti tehtävänsä
"Mission impossible!" Mahdoton tehtävä! Näin ajattelivat monet Brysselissä heinäkuussa 2017, kun Britannian kansanäänestyksen jälkeen EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kiirehti nimittämään ranskalaisen Michel Barnier’n johtamaan eroneuvotteluja Euroopan unionin nimissä.
"Siihen tarvitaan erittäin kokenutta poliitikkoa", oli Junckerin perustelu. Ei siis mitään virkamiestä, vaan monissa liemissä keitettyä raskaan sarjan poliitikkoa, joka kuitenkin tuntisi myös EU-kuviot kuin omat taskunsa. Moninkertainen ministeri ja kahden kauden komissaari kuului näihin harvinaisuuksiin.
"Mission accomplie!" Tehtävä täytetty!
Nyt kun nämä neljä ja puoli vuotta kestäneet, kaikkien hermoja koetelleet ja lajissaan ennennäkemättömät historialliset neuvottelut ovat EU:n kannalta onnistuneesti ohi, on niiden väsymättömälle vetäjälle sadellut helpottuneita kiitoksia eri puolilta Eurooppaa.
Unionissa haluttiin, että Britannian ero tapahtuisi hallitusti ilman katkosta kaupankäynnissä, että Britannialla olisi yhä pääsy EU:n yhteismarkkinoille, mutta huonommilla ehdoilla kuin EU:n jäsenenä, ja siten sopimus olisi sellainen, ettei se houkuttelisi muita jäsenmaita lähtemään kokeilemaan samaa. Kaikki kolme ehtoa täyttyivät.
Lue myös: Siirtymäkausi on päättynyt: Britannia on nyt irti EU:sta
Sisua löytyy
Tehtävä oli äärimmäisen haastava. Koskaan aiemmin ei mikään jäsenmaa ollut eronnut unionista, joten minkäänlaista mallia tällaisista neuvotteluista ei ollut.
Kovat vaatimukset lopputulokselle oli asettanut 27 yleensä kaikesta keskenään erimielistä maata, jotka oli kyettävä pitämään kasassa yksimielisinä pääneuvottelijansa takana.
Barnier tuskin tuntee suomen sanaa sisu, mutta juuri sitä hänellä totisesti tuntuu olevan. Nämä loputtomat ja raastavat neuvottelut hankalan vastapuolen kanssa olivat hänen neljä ja puoli vuotta kestänyt talvisotansa, jossa hän teki EU:n puolesta sen, mikä miehen on tehtävä.
Vastapuolen neuvottelijat ja pääministerit vaihtuivat, Barnier pysyi paikallaan. Barnier sanoo aina itse itsestään: "Je suis un montagnard", Olen vuoristolainen. Se tarkoittaa hänen mukaansa sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta.
Alpeilla ei mikään ole niin kuin muualla. Sääolosuhteet, luonnonesteet ja vaaralliset tiet opettavat olemaan hötkyilemättä. Kauppaneuvottelujen kuluessa tarttunut koronaviruskaan ei häntä lannistanut hetkeksikään.
10:04
Katso video: Tätä solmittu Brexit-sopimus käytännössä tarkoittaa.
Kuunteli kaikkia jäsenmaita
Barnier’lle kovaa vastusta antanut Britannian David Frost, yksi vaihtuneista pääneuvottelijoista, ennusti jo tuona kohtalokkaana vuonna 2016, että saadakseen kauppasopimuksen Euroopan unionin kanssa, Britannia itse olisi alakynnessä ja EU vahvasti määräävässä asemassa.
Siinä hän oli aivan oikeassa, mutta eihän häntä kukaan brexit-huuman pilvissä leijunut britti silloin tietenkään kuunnellut. Britannia laski sen varaan, että EU:n rivit taatusti vielä hajoaisivat, ja siihen kiilaan se iskisi.
Barnier on kuitenkin siitä harvinainen ranskalainen – ja gaullisti kaiken kukkuraksi – että hän on aina kohdellut kaikkia jäsenmaita, niin pieniä kuin suuria, tasa-arvoisesti.
Vuosien neuvotteluprosessin aikana hän näki vaivan käydä kolme kertaa kaikissa jäsenmaissa, kuunteli niitä ja piti huolen siitä, että hänen puheilleen pääsi aina helposti, sekä siitä, ettei hän koskaan antanut sellaista vaikutelmaa, että hän ottaisi käskyjä Pariisista tai Berliinistä.
Luottamus EU:n pääneuvottelijaan takasi sen, että kaikki jäsenmaat pysyivät ruodussa loppuun asti – Boris Johnsonin yllätykseksi ja suureksi harmiksi.
Lue myös: Historiallinen hetki: Brexit-sopu syntyi viimein
Asiakirjanivaskat aina kainalossa
Toinen keskeinen tekijä, "la méthode à la Barnier", Barnier’n menetelmä, oli kirjaimellisesti näkyvissä jo ihan ensimmäisessä istunnossa neuvotteluosapuolten välissä. Toisella puolen pöytää istui silloin brittien edustaja David Davies kahden avustajansa kanssa, toisella puolen EU:n edustaja Michel Barnier tuhtien asiakirjanivaskojensa kanssa.
Daviesin puolella pöytää ei siinä ensimmäisessä istunnossa näkynyt yhtäkään paperiliuskaa. Kun käy läpi kuvia Barnier’sta, suuressa osassa niistä hän pitää kainalossaan asiakirjanippua.
Barnier’n menetelmään kuului käydä etukäteen perusteellisesti läpi kaikki neuvoteltavat asiat, jakaa neuvottelukokonaisuus selkeisiin osiin, asettaa osille selvät aikarajat, ottaa neuvottelutiimiin nuoria motivoituneita asiantuntijoita, vaatia neuvotteluille tarkka mandaatti ja pitää jäsenmaat ja EU-parlamentti kaiken aikaa ajan tasalla neuvottelujen etenemisestä. Vuosi vuodelta asiakirjanivaskat liimautuivat yhä tiukemmin pääneuvottelijan kainaloon.
Briteillä vastassa kova luu
Näissä neuvotteluissa stereotyypit heittivät kuperkeikkaa.
Briteillä on aina ollut tunnetusti Euroopan parhaimpana pidetty diplomaatti- ja virkamieskunta, kun taas useimmilla mielikuva ranskalaisista on epäselvempi.
Brysselissä totta kai tunnetaan hyvin ranskalaisten, maan parhaista eliittikorkeakouluista tulleiden EU-virkamiesten kova ammattitaito, mutta brittien tappavaa huipputasoa ei kukaan ole ylittänyt tasaisuudessa.
Barnier’lla ei ole takanaan Ranskan tunnetuimpien eliittikorkeakoulujen tutkintoa; sen sijaan hän on käynyt tasokkaan ESCP:n eli Pariisin eurooppalaisen kauppakorkeakoulun mankelin läpi. Kun siihen pohjaan yhdistetään harvinaisen pitkä poliittinen ura ja vuoristolaisen sisu ja sinnikkyys, oli briteillä vastassaan kova luu. Etenkin, kun britit itse eivät osanneet päättää, mitä he oikein milloinkin halusivat.
Lue myös: EU:n pääneuvottelija: Brexitin jälkeisillä kauppaneuvotteluilla on enää tunteja aikaa
Lobbasi olympialaiset Albertvilleen
Juuri se vuoristolaisen päämäärätietoisuus johti siihen, että jo 27-vuotiaana Barnier valittiin Savoijin alppiseudun kansanedustajaksi Ranskan kansalliskokoukseen.
Mutta varsinainen ponnahduslauta pitkälle poliittiselle uralle aukeni kuitenkin, kun hän yhdessä savoijilaisen alppihiihtäjän ja kolminkertaisen olympiamitalistin Jean-Claude Killyn kanssa keksi alkaa lobata Albertvilleä vuoden 1992 talviolympialaisten pitopaikaksi.
Alppimaan suurten poikien komea kaksikko oli paikalla Pariisin kuuluisan Plaza Athénéen salongissa syksyllä 1986, kun menin uteliaisuudesta paikalle seuraamaan Albertvillen esittelyä.
Yhteinen ystävä oli järjestänyt minulle Barnier’n haastattelun. Häkellyttävän sinisine silmineen 190 sentin mittainen 35-vuotias nuori mies oli silloin komea kuin filmitähti, enkä sen jälkeen enää yhtään ihmetellyt, miksi kaikki alppiseutujen naiset olivat antaneet hänelle äänensä.
Kaksi kertaa komissaarina
Ranskan maltillisen oikeiston edustajana Barnier kuului silloisen gaullistipuolueen samaan siipeen kuin puolueen nokkamies ja tuleva tasavallan presidentti Jacques Chirac. Se tarkoitti sosiaalisen markkinatalouden kannattamista kovan kapitalismin sijasta.
Miesten muita yhtäläisyyksiä olivat suuri koko ja komeus, mutta Chiracin hersyvä huumorintaju ja Barnier’n tiukka totisuus olivat eri planeetoilta. Chiracin huumorintaju joutuikin koetukselle, kun hän tuli Savoijiin tukemaan puolueensa nuoren kansanedustajaehdokkaan vaalikokousta.
Sinnikäs naishenkilö yleisön joukosta esitti useita rasittavia kysymyksiä kokouksen aikana. Lopulta Chirac kysyi nuorelta ehdokkaalta, tiesikö tämä, kuka tuo ärsyttävä nainen oikein oli. Kyllähän ehdokas sen tiesi: ”Niin, tuota, hän on äitini.”
Gaullistipuolueen riveistä Barnier nousi useita kertoja hallitukseen, ensin ympäristöministeriksi ja myöhemmin niin Eurooppa-, maatalous- kuin ulkoministeriksikin. Kansanedustajuuden lisäksi hänet valittiin vuosien varrella myös Ranskan senaattiin ja EU-parlamenttiin.
Hän sai myös kaksi kertaa Ranskan EU-komissaarin salkun; ensin aluepolitiikasta vastaavana komissaarina ja sitten aivan raskaimman sarjan salkun, joka sisälsi sekä yhteismarkkinat että finanssipalvelut.
Toisen komissaarikauden salkkunsa kanssa Barnier pelmahti ensimmäistä kertaa brittien tielle, sillä hänen tehtävänään oli uudistaa unionin finanssipalveluja koskevaa lainsäädäntöä. EU:n merkittävimmän finanssikeskuksen kotimaa koki ranskalaisen Barnier’n nimityksen suoranaisena sodanjulistuksena.
Urakka sujui kuitenkin odotettua kivuttomammin, sillä osaltaan sitä varmaankin helpotti se seikka, että Lontoon pörssiä sattui silloin johtamaan toinen savoijilainen, Xavier Rolet.
Sai Eurooppa-viruksen jo 12-vuotiaana
Brysselissä Barnier on aina ollut kuin kala vedessä, todennäköisesti jopa enemmän kuin kotimaansa poliittisissa piireissä.
Perinteisesti Ranskan suuruutta korostavassa gaullistipuolueessa ei ole ihan helppoa olla Eurooppa-henkinen. Barnier kertoo kuitenkin saaneensa lähtemättömän Eurooppa-viruksen jo 12-vuotiaana. Siitä muistona hänen työpöydällään komeilee yhä tänäkin päivänä vanhoissa kehyksissä hänen vuonna 1963 lehdestä leikkaamansa valokuva Ranskan presidentti Charles de Gaullesta ja Saksan liittokansleri Konrad Adenauerista allekirjoittamassa Élysée-sopimusta, joka sinetöi lopullisesti kahden verivihollisen, Ranskan ja Saksan, kohtalon rauhanomaiseen yhteistyöhön.
"Sinä päivänä minusta tuli sekä gaullisti että eurooppalainen", muistelee Barnier. Harmi vain, etteivät kaikki gaullistit ole ymmärtäneet näiden kahden asian yhteensopivuutta.
Kokee Suomi-sympatiaa
Entinen partiolainen, asiakirjoihin intohimoisesti uppoava väsymätön työjuhta, yksitotinen ja komeudestaan huolimatta karisman puutteesta kärsivä poliitikko on aina ollut kotonaan Brysselin käytävillä.
Hänen vähäinen huumorintajunsakin muistuttaa paljon enemmän brittien kuivaa huumoria kuin ranskalaisten alituista tilannekomiikkaa. Ehkä siinä piilee myös yksi syy Barnier’n Suomi-sympatiaan.
Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajakauden aikana vuonna 1999 Barnier nimittäin lanseerasi käsitteen Beneflux. EU:n kolmen pienen perustajavaltion, Belgian, Hollannin ja Luxemburgin, yhteisnimen keskellä ”f” tarkoitti samaa kuin Finlande.
Pääministeri Paavo Lipponen ja Barnier olivat löytäneet yhteisen sävelen, ja myöhemmin Barnier olisi mielellään nähnyt Lipposen EU:n presidentin virassa.
Maatalousministerinä Barnier’n yhteistyö Suomen vastaavan ministerin Sirkka-Liisa Anttilan kanssa oli niin saumatonta, että Suomen maatalous sai lisäetuja Ranskan aktiivisen tuen ansiosta.
"Eurooppalainen Suomi on tukensa ansainnut", totesi Barnier kokouksessa kylmän rauhallisesti muille jäsenmaille. Finanssipalveluista vastaavana komissaarina Barnier puolestaan kutsui Suomen Pankin johtajan Erkki Liikasen tekemään erikoisselvitystä.
Suosittu joka puolella
Kun Juncker kutsui Barnier’n kehiin vetämään jättiurakkaa, brexit-neuvotteluja, oltiin monissa pienissä maissa tyytyväisiä. Aluepolitiikasta vastaavana komissaarina, jolla oli 35 miljardia euroa EU-rahaa vuosittain salkussaan, oli Barnier tullut monille tutuksi ja apuun sopivassa raossa aivan niin kuin Suomelle maatalousasioissa ministeriaikanaan.
Pariisissa taas hänen oli jo luultu olevan eläkkeellä. Kaikkea muuta! Ilman näkyvää virkaa Barnier oli ehtinyt puskea häneltä tilattuja mietintöjä nousevista ajankohtaisaiheista kuten EU:n puolustuksesta ja vihreästä taloudesta. Brysselin käytävillä häneen törmäsi asiakirjat kainalossa niin kuin aina ennenkin.
Barnier’n oikeasti sisäistämä konsensushenki teki hänestä suositun Brysselissä aina EU-parlamenttia myöten. Sillä sitä henkeä jos mitä tarvitaan niin EU-parlamentissa kuin silloin, kun haetaan kompromissia 27 jäsenmaan kesken.
Eikä sitäkään passaa unohtaa, että EU-parlamentti on tyytyväinen vain silloin, kun sille jaksaa käydä kertomassa asioiden kulusta tarpeeksi tiheään. Brexit-neuvotteluissa Barnier piti tärkeimpänä saavuttaa asetetut poliittiset päämäärät, mutta yksityiskohdissa voitiin joustaa kompromissiin pääsemiseksi.
Macron ollut pettymys
Konsensushenki on varmasti se seikka, joka eniten erottaa Barnier’n toisesta Eurooppa-henkisestä ranskalaisesta, presidentti Emmanuel Macronista. Macronin haastavampi tyyli ei aina sovi Brysselin tottumuksiin, joissa hänen kannattaisikin kuunnella kokenutta Barnier’ta.
Macron on selvästi ollut pettymys Barnier’lle, jonka suurin haave olisi ollut seurata Jacques Delorsin jalanjälkiä ja nousta EU-komission johtoon.
Kuusi vuotta sitten hän hävisi kisassa Junckerille, mutta nyt brexit-neuvottelujen onnistuttua hän olisi toivonut saavansa Macronin tuen pyrkimykselleen. Sitä ei koskaan tullut, vaan Macron valitsi mieluummin Christine Lagarden ottamaan Euroopan keskuspankin pääjohtajan paikan. Ehkä Macron koki Lagarden sen verran suureksi vaaraksi itselleen ensi vuoden presidentinvaaleissa, että hän näki parhaaksi passittaa tämän viideksi vuodeksi Frankfurtiin.
Mutta kun Barnier, joka valloitti Everestin neuvotteluissaan Britannian kanssa, puhkuu yhä tarmoa ja kunnianhimoa, monet odottavat hänen kiipeävän nyt Montblancille ja pyrkivän presidentiksi maltillisen oikeiston ehdokkaana.
Barnier’han on pysynyt uskollisena vanhalle gaullistipuolueelle eikä ole odotuksista huolimatta siirtynyt Macronin leiriin. Se rassasi macronilaisia varsinkin EU-vaaleissa, joissa Barnier antoi avoimesti tukensa maltilliselle oikeistolle.
Haluaa palvella isänmaata
Nyt Barnier on siis ilmoittanut, että vuorossa on Ranska ja halu palvella isänmaata. Jos hän onnistuu saamaan maltillisen oikeiston presidenttiehdokkuuden, hänestä tulee suora kilpailija Macronille.
Brysselin leimaa kantava Barnier on tuskin suuri vaara, mutta hän saattaa napata niin paljon ääniä, että Macron joutuu varmistamaan Barnier’n tuen vaalien toisella kierroksella. Siinä tapauksessa Barnier’lle voisi veikata Ranskan pääministerin paikkaa.
Kaukana ovat siis ne ajat, jolloin liian nuori ja liian komea alppimaakunnan edustaja sai nähdä kaikenlaista niin Pariisissa kuin Brysselissäkin.
Nyt voi jo naureskella sillekin, mitä hän koki Ranskan Eurooppa-ministerinä Brysselissä, jonne hän oli tullut pitämään ensimmäistä esitelmäänsä arvostetun EU-tutkimuslaitoksen pyynnöstä.
Kun ministerin oli pakko poistua paikalta välittömästi esityksensä jälkeen ehtiäkseen illan viimeiselle Pariisin luotijunalle, otti Ranskan arvonsa tunteva EU-edustaja Pierre de Boisseau ohjat käsiinsä ja ilmoitti: "Mesdames, Messieurs, olette juuri saaneet kuulla savoijilaista hiihdonopettajaa. Nyt kuulette Ranskan hallituksen virallisen version aiheesta."
Todella kaukaisia aikoja, sillä nyt joulun jälkeen totesi Ranskan nykyinen Eurooppa-ministeri Clément Beaune: ”Brexit-neuvottelutuloksellaan on Michel Barnier varmistanut itselleen valtionpäämiehen statuksen.”
Niin tai näin, juuri tälle lauantaille sattuu osumaan Michel Barnier’n 70-vuotissyntymäpäivä.
Bonne anniversaire, Monsieur Brexit!