Helena Petäistön kolumni: Macronia grillattiin ennennäkemättömällä tavalla EU-parlamentissa – ja sen sai tuta myös "Suomen miniä" Roberta Metsola

Presidentti Emmanuel Macronin puhe EU-parlamentissa soitti vahvasti hälytyskelloja oikeusvaltioperiaatteen puolesta unionin sisällä samalla, kun se vaati vuoropuhelua Venäjän kanssa ja uutta turvallisuuskehystä Euroopalle sekä sitä, että EU:n ääntä kuunnellaan unionin ulkopuolella. Puheensa jälkeen Macron joutui Strabourgin täysistunnossa ennennäkemättömään grillaukseen, kun häntä vastustavat ranskalaismepit eivät siekailleet tuoda presidentinvaalitaistelua EU-areenalle.

EU:n 27 jäsenmaassa on aina käynnissä vaalikampanja jossain päin. Se saattaa joskus heijastua päivänpolttaviin asioihin hidastaen niiden käsittelyä, mutta koskaan aiemmin ei minkään maan vaalitaistelu ole tunkeutunut EU-parlamentin täysistuntosaliin niin kuin viime keskiviikkona Strasbourgissa.

Puolen vuoden välein jokaisen EU-puheenjohtajuuden alussa uuden puheenjohtajamaan johtaja tulee EU-parlamentin eteen esittelemään maansa tavoitteita unionille.

Myös Slovenian EU-änkyrä ja aikoinaan Patria-sotkuissakin ryvettynyt presidentti Janez Jansa joutui heinäkuun täysistunnossa oman maansa meppien grillaukseen, mutta se ei häirinnyt muita meppejä sen kummemmin, sillä Jansalla ei odotetusti ollut mitään kunnianhimoista EU-ohjelmaa esitettävänään. Mutta Macronilla oli.

Loistavana puhujana ja kommunikaattorina tunnettu Macron piti kolmen vartin puheensa vahvana EU:n eteenpäin viejänä ja visionäärinä, jonka roolin hän otti jo viisi vuotta sitten naulatessaan teesinsä Pariisin Sorbonnessa vuonna 2017 ja Ateenassa vielä seuraavana vuonna.

Viisi vuotta sitten uutena presidenttinä hän sai innostuneen vastaanoton Strasbourgissa yli puoluerajojen. Kaikki muut paitsi EU-vastaiset puolueet antoivat hänelle täyden tukensa:

– Yli 30 vuotta olemme odottaneet tätä päivää, jolloin Ranskan johdossa on vihdoinkin Eurooppa-henkinen presidentti! hehkutettiin silloin lukuisissa puheenvuoroissa.

EU-komission silloinen puheenjohtaja, eurokriisin mukana musertunut Jean-Claude Juncker oli kuin eri mies, ja hänkin tunsi yhtäkkiä uusien tuulien alkavan kannattaa unionia.

Tällä kertaa oli Macronin saama vastaanotto Strasbourgissa vähemmän innostunut, sillä tällä välin ovat toisaalta keltaliivit, toisaalta pandemia estäneet Macronin uudistusohjelmat kotimaassa ja Saksan haluttomuus EU:ssa. Loistavasti alkanut yhteistyö, jossa liittokansleri Angela Merkel väläytti jopa mahdollisuutta EU:n perussopimuksen avaamiseen, kuihtui alkuunsa Saksan silloisiin vaaleihin, joissa Merkelin puolue kärsi tappion ja hän luopui puolueensa puheenjohtajuudesta. Myöhemmin aisaparin välit tulehtuivat pahasti EU-komission nimitystaistelun tuoksinassa.

Sinnikkäästi ja luovuttamatta Macron on silti pitänyt yllä EU-pyrkimyksiään, joille hän sai lopulta hyvän tukijan Italian pääministeri Mario Draghista. Myös Saksan uuden liittokanslerin Olaf Scholtzin kanssa on löytynyt yhteinen sävel, mutta ennen kuin Scholtz vakiinnuttaa asemansa, oli Macronin onni saada vetää EU-puheenjohtajuutta ja päästä sitä kautta yrittämään korjata unionin pahimpia heikkouksia. Ei ihme, ettei Macron halunnut lykätä Ranskan puheenjohtajuutta presidentinvaaleista huolimatta.

Puheen sisältö

Kolme varttia kestäneessä puheessaan Macron otti esille sekä unionin sisäisiä että ulkoisia ongelmia. Ensin mainituista nousi framille varsinkin oikeusvaltion rapautuminen joissakin jäsenmaissa, ja juuri tähän Suomenkin puheenjohtajuuskaudellaan painokkaasti ajamaan epäkohtaan Macron tarttui puheessaan kahteen otteeseen.

Hänen mukaansa kehitykselle on saatava loppu, muuten unioni murenee sisältä. On löydettävä keinot sekä siihen, miten oikeusvaltion ja demokratian periaatteita rikkova jäsenmaa voisi jäädä ilman EU-tukia, että siihen, miten maa voisi lopulta menettää koko jäsenyytensä unionissa. Macron esitti oikeusvaltioperiaatteen horjumisen vakavaan sävyyn eikä selvästi ollut tyytyväinen EU-komission lepsuiluun asiassa.

Ulkoisista uhista puhuessaan Macron otti päällimmäisenä esille toisen Suomelle ensiarvoisen tärkeän asian, Venäjän uhan. Hän korosti sitä, että Venäjän kanssa on ehdottomasti käytävä vuoropuhelua, ja että nyt tarvitaan uutta, Naton kanssa jaettavaa turvallisuuspoliittista järjestelmää, joka voi olla pohjana neuvotteluille Venäjän kanssa.

Macron näyttää ymmärtäneen saman, minkä Suomi on aina ymmärtänyt: Venäjä on ja pysyy siinä, missä se on, sen kanssa Euroopan on pidettävä puhevälit ja tultava toimeen, mutta lepsuilla Venäjän kanssa ei saa, sillä se tottelee vain voimaa.

Jo Ranskan G7-johtajuuden vuonna 2019 aikana Macron yritti lähentymistä presidentti Vladimir Putinin kanssa kutsumalla tämän Ranskan presidentin kesäpaikkaan Bregançonin linnaan ja tukemalla Venäjän pääsyä takaisin G7:ään myöhemmin.

Lähentymisyritys epäonnistui, ja Macron sai kunnolla nokilleen. Oppirahat maksaneena hän näyttää nyt pyrkivän korjaamaan Venäjän kanssa tehdyt virheet.

Oppiko Macron historiasta?

Ranskan edellisen EU-puheenjohtajuuden aikana vuonna 2008 pöydällä oli nimittäin Venäjän itsensä lännelle ehdottama Euroopan uusi turvallisuusjärjestelmä.

Silloin presidenttinä oli Nicolas Sarkozy, joka vähät välitti Euroopan unionista. Nizzassa pidetyssä EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa, jonne presidentti Dimitri Medvedev tuli ensimmäistä kertaa esittäytymään lännelle, Sarkozy kyllä kehui Venäjän ehdotusta yksityiskohtaiseksi ja korkeatasoiseksi, ja Medvedevin ehdotus näytti jopa etenevän hieman.

Nizzassa linjattiin, että asiaa käsittelevä Etyjin huippukokous voitaisiin pitää seuraavana vuonna. Tuen hintana EU kiristi Medvedeviltä lupauksen, että tämä lakkaa puhumasta Iskander-ohjusten siirtämisestä Kaliningradiin.

Lopulta voimansa tunnossa länsi ei ainoastaan jättänyt tarttumatta Venäjän ehdottamaan turvallisuusjärjestelmään, vaan tarjosi vielä samana vuonna Ukrainalle Naton jäsenyyttä, joka oli punainen vaate Venäjälle. Macron näyttää siis oppineen historiasta, mutta miten ihmeessä hän onnistuu vakuuttamaan asiasta myös Itä-Euroopan maat, siinäpä kunnon haastetta.

Kun Saksa ja Ranska ehdottivat yhdessä Venäjä-dialogia, nousi heti hirveä metakka. Mutta kun presidentit Joe Biden ja Putin neuvottelivat kahdestaan, yhtäkkiä Eurooppa olikin hinkumassa neuvottelupöytään.

Macron korosti myös sitä, että Euroopan on pidettävä huolta siitä, että sen ääni tulee kuulluksi. Mitä tämä uusi strateginen turvallisuusjärjestelmä lopulta sisältäisi, sitä Macron ei avannut enempää, mutta selvästi hän haluaa, ettei EU olisi enää hampaaton Venäjän suhteen.

Jos kyseessä on Naton eurooppalaisen pilarin kehittäminen, sen luulisi olevan Suomenkin etu, sillä silloin Suomi voisi olla EU:n kautta entistä tiiviimmässä yhteistyössä Naton kanssa.

Este EU:n päätöksenteossa

Ranskan puheenjohtajuuden aikana järjestetään myös erityinen turvallisuus- ja puolustushuippukokous. Tarkoitus on myös hyväksyä Macronin ideoima niin sanottu strateginen kompassi, joka linjaa turvallisuusyhteistyön.

Nykyisen 27 jäsenmaan unionissa keskeinen ongelma on yksimielisyysvaatimus. Se on esteenä päätöksenteossa oli kyse oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta tai uuden turvallisuusjärjestelmän laatimisesta. Parhaillaan menossa oleva Euroopan tulevaisuuskonferenssi yrittää löytää siihenkin ratkaisuja, ja Macron on tekemässä sinne lakiesityksiä.

Macronin visio on alusta lähtien ollut geopoliittisesti vahva ja suvereeni Eurooppa nykyisten ulkoisten uhkien maailmassa. Puheessaan hän otti esille myös EU:n liiallisen riippuvuuden Venäjän energiasta.

Afrikka ongelmineen on vahvasti esillä Ranskan puheenjohtajuuden aikana, jolloin järjestetään myös EU-Afrikka -huippukokous. Muita Macronin esille nostamia asioita olivat digitaalisen Euroopan kehittäminen, Schengenin sopimuksen uudistaminen ja minimipalkka.

Uutta ja yllättävää oli se, että Macron ehdottaa EU:n kansalaisten perusoikeusasiakirjan vahvistamista siten, että se sisältäisi myös aborttioikeuden ja ympäristönsuojelun. Yllättävää oli sekin, että taistelu ilmastonmuutosta vastaan jäi vähälle huomiolle, vaikka EU:n suuri ilmastopaketti pitäisi saada maaliin kevään kuluessa.

Puhetta seuranneen pitkän ja kiivaan debatin ainoa suomalaisosallistuja Vihreiden Heidi Hautala esittikin Macronille kysymyksen siitä, aikooko Ranska nyt vauhdittaa yritysvastuun käyttöönottoa koko EU:n alueella. Se varmistaisi kuluttajat siitä, etteivät yritykset tuo markkinoille tuotteita, jotka on valmistettu ilmastolle vahingollisesti tai joissa on käytetty lapsityövoimaa.

Kysymys oli osuva, sillä nimenomaan Ranska on tässä asiassa EU:n edelläkävijä omalla lainsäädännöllään, ja selvästi mieleen Macronille, joka iski tyytyväisenä silmää kysymystä esittävälle Hautalalle.

Muihin puheenvuoroihin Macronilla riitti vastaamista senkin edestä. EU-parlamentissa käydään usein kiivaita ja pitkiä debatteja kunnon eurooppalaisen väittelyperinteen mukaisesti.

Ne ovat usein suurta ja jännittävää show’ta, jota normaaliaikoina seuraavat kansalaiset sankoin joukoin täysistuntosalia ympäröiviltä parvilta. Tällä kertaa Macronin saapuminen paikalle sähköisti selvästi ilmapiiriä, eikä Macron eivätkä hänen vastustajansa pettäneet kuulijoitaan.

Puhujantaitojensa ohella Macron on omimmillaan debateissa, joita hän silminnähden rakastaa. Kun keltaliivien riehunta oli pahimmillaan, lähti Macron kiertämään Ranskaa ja debatoimaan kansalaisten kanssa kaupunkien urheiluhalleilla ja muissa kokoontumistiloissa. Pitkät filosofian opinnot ovat opettaneet hänelle perustelutaidot, joilla hän pääsee näyttämään laaja-alaisen tietämyksensä käsillä olevista asioista. Macron on tunnettu siitä, että hän haluaa aina itse tietää kaikesta kaiken eikä olla neuvonantajiensa varassa. Neljän tunnin yöunilla pärjäävä presidentti käyttää aikansa asioihin perehtymiseen niin kauan kuin presidentinvirkaa kestää, näin hän on vakuuttanut.

EU-parlamentissa ei olekaan usein nähty puheenjohtamaan johtajaa, joka vastaa yhtä asiantuntevasti kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Myös häntä vastaan kampanjaa käyvät ranskalaismepit saivat häneltä aivan asialliset vastaukset, joita Süddeutsche Zeitungin toimittaja luonnehti jopa kilteiksi ottaen huomioon ranskalaismeppien tykityksen. Kaukana oli se toisinaan ylimielisyyteen sortuva Macron, joka kotimaan kamaralla töksäyttelee totuuksia.

Niistä hän saikin nyt sen verran potut pottuina, että muiden maiden mepit hikeentyivät koko touhuun ja muistuttivat äkäisesti, että nyt ollaan Euroopan parlamentissa eikä kotimaan vaalikentillä.

Mutta siihen mennessä täysistuntosali oli jo saanut seurata melkoista show’ta, jonka yllättäen aloitti suurimman puolueen, maltillisen oikeiston, EPP:n saksalainen ryhmäpuheenjohtaja Manfred Weber. Hänen asettumisensa puheenvuorossaan Macronin vaarallisimman vastustajan, Ranskan maltillisen oikeiston ehdokkaan Valérie Pécressen presidenttiehdokkuuden taakse oli täydellinen yllätys ryhmän jäsenille, joista monet syyttivät ryhmän ranskalaismeppejä painostuksesta.

Se avasi areenan todelliselle vaalitaistelulle, jonka Ranskan vihreiden meppi ja presidenttiehdokas Yannick Jadot aloitti nimittämällä Macronia ”ilmastotoimettomuuden presidentiksi” ja ”konkurssikypsän ydinvoiman pelastajaksi”. Lopuksi hän vertasi Macronia Don’t Look Up -elokuvan Maryl Streepiin.

Ranskan toisen äärioikeistoehdokkaan Eric Zemmourin tiedottajaksi maltillisen oikeiston riveistä loikannut meppi Xavier Bellamy latasi syytöksensä seuraavana. Häntä seurasi Marine Le Penin äärioikeistopuolueen meppi Jordan Bardella, joka sanoi Macronin edustavan 60-vuotiasta Euroopan unionia, kun hän itse taas edustaa 3000 vuotta vanhaa Eurooppaa. Bardellan mielestä Macron tekee EU:sta ”Washingtonin takapihan, Pekingin saaliin ja afrikkalaisten hotellin”.

Kun Ranskan äärivasemmiston presidenttiehdokas Jean-Luc Mélenchonin johtaman Les Insoumises -puolueen meppi Manon Aubry seuraavana syytti Macronia ranskalaisten tahallisesta ärsyttämisestä, puuttui EU-parlamentin uusi puhemies peliin, palautti järjestyksen ja painotti, ettei kyseessä todellakaan ole yhden jäsenmaan kansallinen debatti.

Tosin sen jälkeen lensi nuolia vielä pääasiassa ääriryhmien riveistä muiltakin kuin ranskalaisilta. Jopa yksi meppi Macronin oman puolueen Renew-ryhmästäkin, virolainen Jaak Madison, katsoi aiheelliseksi syyttää Macronia rokottamattomien elämän vaikeuttamisesta.

Siinä sai EU-parlamentin tuore puhemies, maltalainen ”Suomen miniä” Roberta Metsola, lentävän alun uudelle merkittävälle uralleen. Niin erinomaisesti hän tehtävästään selvisikin ranskalaisten riehunnan keskellä, että Brysselissä lobbaava puoliso Ukko Metsola saa olla suorituksesta ylpeä.

Koko show Macronin puhe mukaan luettuna kesti melkein neljä tuntia, eikä missään vaiheessa tullut tunnetta, ettei ”pääsylipulle” saanut vastinetta. Show oli ilmainen totta kai, mutta kyllä siitä olisi voinut kernaasti jotakin maksaakin, niin vauhdikas se oli.

Samaan malliin kuin Marine Le Penin isän, Jean-Marie Le Penin, vaalikokouksiin piti aikoinaan pulittaa pääsymaksu, ja jo puolivälissä railakasta iltaa tuntui siltä, että lipun hinta olisi kernaasti saanut olla korkeampikin.