Everstiluutnantti Janne Mäkitalon mukaan venäläisajoneuvojen outo jämähtäminen sumppuun pitkälle tielle voi olla myös juoni. Joka tapauksessa kolonnan kimppuun käyminen olisi vaarallista.
Ukrainan sotatoimien seuraajia ovat hämmästyttäneet läntiset satelliittikuvat yli 60 kilometrin pituiseksi venähtäneestä ja helpolta maalilta vaikuttavasta venäläisestä sotilaskolonnasta pohjoisesta Kiovaan johtavalla tiellä. Suomalaisen sotilasasiantuntijan mukaan moinen sumppuun ajaminen ei todellakaan ole osa venäläistä sotataitoa.
– Joukko on ilmeisesti suunnattu kohti Kiovaa, mutta minkä ihmeen takia se pysyttelee paikallaan pitkällä tienpätkällä, pohtii sotilasprofessori Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulusta.
– Minun silmiini tämä asetelma on liian ilmeinen. Harhauttaminen on yksi venäläisten yleisistä taktisista periaatteista, eikä kyllä uskalla laskea pois sitäkään mahdollisuutta, että tässä on joku sotajuoni taustalla, everstiluutnantti Mäkitalo jatkaa.
Lue myös: Yksi yksityiskohta hämmästyttää everstiluutnanttia Venäjän 64 kilometrin kolonnassa kohti Kiovaa: "Kuinka he uskaltavat tehdä niin?"
Ajatus kulkee hänen mukaansa siten, että venäläisten johto saattaa haluta houkutella Ukrainan hyökkäämään houkuttelevan kohteen kimppuun. Sen jälkeen venäläiset suunnittelisivat tuhoavansa Ukrainan parhaita suorituskykyjä oman tiedustelu-, ilma- ja tuliylivoimansa turvin.
Peltomaasto soveltuisi hyvin esimerkiksi panssarihyökkäykseen kolonnan kylkeen, mutta toistaiseksi sellaista ei ole nähty. Tämä saattaa hyvinkin johtua siitä, ettei ukrainalaisilla ole millä hyökätä. Mäkitalon mukaan venäläiset kohdistivat hyökkäyksen alkupäivinä iskuja Ukrainan kauaskantoiseen aseistukseen, kuten raskaisiin raketinheittimiin.
Venäläiskolonnan nykyinen sumppuryhmitys on sellainen, että joukon komentaja pystyy Mäkitalon mukaan perustelemaan sitä itselleen vain varmuudella siitä, että Ukrainan kauaskantoiset asejärjestelmät ovat joko liian kaukana – tai tuhottu.
Suomalaisten kertasingoille ehkä käyttöä myöhemmin
Toinen mahdollisuus olisi hyökätä kolonnan kimppuun ilmasta. Mäkitalon mukaan venäläiset lienevät järjestäneet kolonnalle kuitenkin ilmatorjunnan kuntoon, ja Venäjällä on muutenkin alueellinen ilmaherruus.
– En edes uskalla arvailla, miten vähän Ukrainan ilmavoimien taistelukyvystä on enää jäljellä, Mäkitalo sanoo.
Myös menestyksellä käytetyt turkkilaisvalmisteiset droonit ovat voineet kärsiä tappioita, Venäjällä kun on hyvää osaamista drooneista ja myös niiden torjunnasta. Mäkitalo arvioi, että ukrainalaiset haluavat ehkä säästää jäljellä olevia Bayraktar-droonejaan ratkaisevaan taisteluun Kiovasta.
Jalkaväen panssarintorjuntapartiokin pystyisi tuhoamaan kolonnan ajoneuvoja esimerkiksi Javelin-ohjuksilla, mutta avoimessa maastossa se olisi erittäin vaarallista myös itselle.
– Samalla kun se ohjus ammutaan niin pöllähdys paljastaa tuliaseman, jolloin jos se on pellon toisessa laidassa, niin tielle ryhmittyneiden taistelupanssarivaunujen kanuunat saavat hyvin pian partion tähtäimeen, Mäkitalo kuvailee.
Kolonnassa riittäisi Mäkitalon mukaan sopivia maaleja myös Suomen lahjoittamille kevyille kertasingoille, mutta lyhyt tehokas ampumaetäisyys puhuu niiden käyttöä vastaan.
– Ehkä meidän aseavut tulevat kyseeseen siinä vaiheessa kun käydään kaupunkitaistelua Kiovan kaduilla, jos sellaiseen päädytään, Mäkitalo ennustaa.
Kiovan piiritys vaatii enemmän joukkoja
Oudosti tielle sumppuuntunut kolonna voi Mäkitalon mukaan olla se toisen aallon sotilasvoima, jolla pyritään saamaan toistaiseksi taisteluaan sitkeästi jatkanut Ukrainan puolustus luhistumaan sekä pääkaupunki Kiova saarrettua. Viimeksi mainittu tavoite vaatisi Mäkitalon arvion mukaan kuitenkin "järkyttävän määrän" joukkoja, ehkä noin 50 000–60 000 sotilasta.
– Niin iso joukko tämä tiellä oleva kolonna ei vielä ole, hän sanoo.
Suurkaupungin saartamiseen liittyy Mäkitalon mukaan muitakin haasteita, Venäjän maavoimat kun on hänen mukaansa mekanisoitu ja liikkumaan eli käytännössä hyökkäämään tarkoitettu sotavoima.
– Tuommoinen kaupungin saartaminen on erittäin kaukana heidän taktiikastaan, Mäkitalo sanoo.