Helsinkiläisen Marja Hjeltin harrastus saa ihmiset pysähtymään paikoilleen ihastuksesta. Leijoja lennättävä nainen omistaa itse yli 50 leijaa ja matkustaa ympäri maailmaa harrastuksensa perässä.
Kuusi metriä lounaistuulta, puuskissa hiukan enemmän. Tällaisella säällä aloittelijat jäävät kotiinsa odottamaan lempeämpiä ilmavirtoja, mutta tosiharrastajan mielestä mereltä puhaltava tuuli on paras.
Mitä pidemmän matkan puhuri pääsee kulkemaan tasaisella alustalla, sitä vähemmän siihen syntyy pyörteitä.
– Peruslennättäjällä on kaikki hyvin, kun tuulta on 3–7 metriä sekunnissa. Nollasta kolmeen metriä sekunnissa vaatii sitten jo kevyet leijat ja vähän enemmän tekniikkaa, koska ylhäällä tuulee aina kovempaa, Hjelt kertoo.
On tuulinen päivä Helsingin Kallahdenniemen rannalla ja Hjelt nostaa apurinsa kanssa leijoja yksitellen ilmaan. Mitä enemmän leijoja on ilmassa, sitä useampi ohikulkija pysähtyy katsomaan tuulessa tempoilevia eläinhahmoja.
Yli 50 leijaa listattuna Exceliin
Hjeltin kiinnostus leijoihin syntyi jo lapsuudessa 70-luvulla.
– En tiedä olenko lukenut Jaska Jokusta vai mitä, mutta ihan pikkutyttönä olin jo kiinnostunut leijoista. Kävin aina paperikaupasta viikkorahoilla ostamassa muovisen kotkan, missä oli bamburunko. Kukaan ei kuitenkaan kertonut minulle, että älä lennätä sähkölinjojen tai puiden läheisyydessä – meidän pihalta löytyi nimittäin se leijoja syövä puu.
Vuosien varrella kokemusta on karttunut niin, ettei pelkoa puihin juuttuneista leijoista enää ole. Hjeltin leijakokoelma on itse asiassa kasvanut jo yli 50:een leijaan.
– Minulla on ihan Excel-lista, missä kaikki leijani on lueteltu ja listattu. Tässä mittakaavassa olen lennättänyt noin 20 vuotta, mutta nyt viime vuosina en ole hankkinut enää hirveästi uusia leijoja - keskimäärin yhden olen tehnyt itse vuosittain, mutta uusia en ole enää ostanut. Minulla tuntuu olevan kaikki se, mitä tarvitsen.
Leijan lennätys onkin harrastus, jossa yhdistyy sekä taide, käsityö että liikunta. Hjelt tekee itse omia leijojaan, mutta osaa myös korjata ja huoltaa ostettuja.
Leijan lennättäjä on täysin luonnon armoilla
Leijan lennättäminen sopii Hjeltin mukaan kaikille ikää, sukupuolta ja urheilutaustaa katsomatta. Yhden yhdistävän piirteen hän kuitenkin löytää kaikista harrastajista.
– Me tykkäämme ulkoilla. Periaatteessa meitä ei haittaa sää - meidän leijojamme haittaa vähän sade, koska emme saa niitä missään kuivaksi, mutta kaikki muut säät ovat meille ok. Niin auringonpaiste kuin pakkanenkin.
– Pitää tykätä olla ulkona ja pitää tykätä olla liikkeessä. Vaikkei tämä ole mikään juoksulaji, niin äkkiä tulee otettua askeleita kun viettää koko päivän ulkona, Hjelt selittää.
Hjeltin tapauksessa harrastus on myös vienyt ulkomaille asti. Hän on kiertänyt maailman suurimpia leijafestivaaleja niin Afrikassa kuin Euroopassakin. Parasta hänen mukaansa on yhteisöllisyys, joka harrastajien keskuudessa vallitsee. Kun kukaan ei voi hallita sääolosuhteita, on vain hyväksyttävä se fakta, että joskus lennätys onnistuu, toisinaan taas ei.
Leijan lennättäjät ovatkin hyväntuulisia ihmisiä, jotka tartuttavat hyvää tuulta myös ympärilleen. Ohikulkijan on vaikea olla hymyilemättä, kun taivaalla tempoilee valtava tiikerihahmo värittämässä maisemaa.
– Tässä vaiheessa tämä ei ole enää harrastus, tämä on elämäntapa, Hjelt sanoo.