Kaapon harrastuksesta soitetaan usein hätäkeskukseen – "Se on pakko tehdä sillalta tai kallionkielekkeeltä"

Elokuun viimeinen torstaiaamu on Helsingissä hämmästyttävän sumuinen. Päiväksi kuitenkin on luvattu pilvetöntä taivasta ja miltei helteisiä lukemia. Tämä sopii Kaapo Kososelle, joka on lähdössä ystäviensä kanssa viettämään "tavallista hyppypäivää" Tampereen seudulle. 

– Siellä on ehkä parhaat ja turvallisimmat hyppypaikat, Kosonen kertoo. 

23-vuotiaan Kososen kaksion seinät ovat alkaneet täyttyä isoista Døds Diving -palkintotauluista. Viimeisin saavutus on edelliseltä viikolta Norjasta, jossa hän voitti lajin MM-kisoissa hopeaa. Kosonen on myös Norjasta Suomeen rantautuneen lajin kaksinkertainen Suomen mestari. 

Døds Divingissa kisahypyt suoritetaan pääsääntöisesti kymmenestä metristä. Tyylipisteitä jaetaan muun muassa ilmassa tehtävien temppujen sekä laskeutumisen perusteella.

Kososen päälaji – ja tämän päivän agenda – sen sijaan on vieläkin hurjempi. 

– Cliff divingia hypitään silloilta, kallioilta tai louhoksilta. Siinäkin tehdään temppuja, mutta tullaan lopuksi jaloille alas. 

Hengenvaarallinen harrastus on Kaapolle elämäntapa – tältä näyttää huima syöksy veteen

Avopuoliso Tuike Hakala muistelee aamupalalla hurjaa hetkeä edelliseltä kesältä, kun Kosonen hyppäsi veteen Suomen ennätys -korkeudesta. 

– Siinä videon taustalla kuuluu, kun oon vaan, että ei helvetti… Kaapolla meni ilmat pihalle.

Kososen korkein hyppy on noin 30 metrin korkeudelta. 

– Kyllä mua pelottaa, jos Kaapo lähtee tekemään jotakin tosi korkealta. Tai enemmänkin sanoisin, että jännittää, uimavalvojan työssä Kososen tavannut Hakala tuumaa. 

Tämän päivän hypyt ovat alle 20 metristä. Kahden vuoden ajan cliff divingia aktiivisesti harrastaneelle Kososelle alle tällaiset hypyt ovat jo rutiinia ja lähinnä harjoittelua. 

– Aika sopiva korkeus, että saa tehtyä monipuolisesti erilaisia temppuja, Kosonen sanoo. 

"Se koko prosessi kiehtoo"

Helsingistä lähes kolmen tunnin matkan jälkeen kurvaamme määränpäähän. Syrjäiseltä parkkipaikalta lyhyen kävelyn jälkeen paljastuu louhos, jonka korkein hyppyseinä on 17 metriä korkea. Paikka on tuttu koko porukalle. 

— Sieltä vois jotakin triplaa painaa tänään, Kosonen pohtii volttien määrää. 

Noin 10 metristä tehtyjen muutamien lämmittelyhyppyjen jälkeen on päivän ensimmäisen varsinaisen hypyn aika. 

Kosonen heittää laskeutumiskohtaan kaksi kiveä hahmottaakseen lentoajan ja veden pinnan paremmin. Molskahdukset kaikuvat louhoksella.

– 3, 2, 1, mene! 

Päälle sekunnin ilmalennon jälkeen alhaalta kuuluu isompi molskahdus. Innostuneet huudot kaikuvat kallioseinämää pitkin. Jännitys on purkautunut, mistä pitkälti onkin kysymys. 

– Kiehtoo eniten se adrenaliini ja se tunne, jonka saa, kun onnistuu. Kaikki valmistelu ja kuumottelu – se koko prosessi kiehtoo, Kosonen kuvailee lajin suolaa.

Pienikin virhe voi viedä Kaapon, 23, hengen: "Totta kai tiedostetaan ne riskit"

"Ikinä ei hypitä yksin"

Adrenaliinin jahtaamisesta huolimatta Kosonen korostaa puheissaan toistuvasti turvallisuutta. 

Hän sanoo jopa, että turvallisuus on kaikki kaikessa. Tämän vuoksi lajiyhteisössä pidetään tärkeänä, että hyppyjä tehdään aina ainoastaan porukalla. 

– Ikinä ei hypitä yksin tai kaksin. Aina on vähintään kolme ihmistä mukana. 

Alhaalla onkin aina yksi henkilö varmistamassa, että hyppääjällä on laskeutumisen jälkeen kaikki hyvin. Ennen hyppyä sukelletaan laskeutumiskohta huolellisesti, ettei vedessä ole mitään yllättävää. Syvyyttä on oltava vähintään neljä metriä. 

Kosonen huomauttaa, että myös turvallinen tila on kaiken a ja o. 

– Koskaan ei lähdetä tekemään sellaisia juttuja, mistä ei olla täysin varmoja, eikä pakoteta toista hyppäämään, vaan mennään oman fiiliksen mukaan. 

Laji ei kuitenkaan ulospäin välttämättä näytä lähtökohtaisesti turvalliselta. 

– Yleisesti ihmiset ovat vähän hädissään siitä, ettei me tiedostettaisi niitä riskejä – tai tiedettäisi, mitä tuolla veden alla on. 

Lue myös: Milloin itsensä vaarantaminen muuttuu rikokseksi? Poliisi kommentoi uhkarohkeita tempauksia

Tänään louhoksella ei ole muita. Kososen harjoituksiin on kuitenkin saapunut muutamia kertoja poliisin ja pelastuslaitoksen yksiköitä, kun huolestuneet sivulliset ovat soittaneet hätäkeskukseen. Hän toivoisi ihmisiltä ymmärrystä lajia kohtaan.

Samalla hän tiedostaa, että kaikki eivät toteuta hyppyjä yhtä turvallisesti tai suunnitelmallisesti. 

– Jos näkee ihmisiä hyppimässä, voi käydä ensin kysymässä, että mikä meininki. Jos siihen vastataan nihkeästi, että mene pois – tai jos on nuorempia hyppimässä – silloin voi tietysti soittaa. 

– Muuten toivoisin, ettei turhaan hätäkeskusta ruuhkautettaisi tämän lajin takia. 

Ristiriitaista muttei kiellettyä

Iltapäivästä siirrymme kohteeseen, jossa ohikulkijoita on enemmän kuin louhoksella. Osa porukasta virittelee liaania sillan kaiteelle, joka on veden pinnasta noin 18 metrin korkeudella. 

Siltaa pitkin kulkee autoja tiheimmillään muutaman minuutin välein. Kävellen siltaa ylittävä ohikulkija tiedustelee, kuinka syvää hyppykohdassa on. 

– Tässä on ainakin viitisen metriä, ja tuossa rannassa vielä syvempää… Me kävimme jo sukeltamassa, Vihtori Eerola valistaa vedestä. 

Tällä kertaa keskustelu käydään puolin ja toisin hyvässä hengessä. Kosonen ystävineen kuitenkin tiedostaa, että cliff diving ei ole kaikkien ihmisten mieleen. 

– Ei tätä tarkoituksella tehdä niin, että tämä herättää mielipiteitä. Se vaan menee niin, että jos haluaa hypätä yli 10 metristä veteen Suomessa, se on pakko tehdä sillalta tai kallionkielekkeeltä. Ei täällä ole sellaista yli 10 metrin hyppytornia. 

Poliisin mukaan silloilta on aiemmin hypitty Suomessa lähinnä päähänpistosta tai itsensä vahingoittamistarkoituksessa. Suunnitelmallisena harrastuksena ilmiö on poliisille suhteellisen uusi.

– Usein se kertoo paljon, että poliisin ilmestyttyä paikalle yhdeksän kymmenestä juoksee karkuun, poliisitarkastaja Konsta Arvelin toteaa.

– Mutta sitten voi olla niitä, että poliisi tulee paikalle, niin kerrotaan suoraan, että tässä on kyseessä tämä Norjassakin hirvittävän suosittu Døds Diving ja alastulo paikka on varmistettu – eikä häiritä vesiliikennettäkään – silloin poliisi toteaa, että ei siinä mitään, olkaa sitten varovaisia. 

Katso poliisitarkastajan haastattelu alta. Juttu jatkuu videon alla.

"Rentoa oleskelua"

Cliff divingiin kuuluu olennaisena osana sisällön tekeminen sosiaaliseen mediaan. Hyppyjä kuvataan eri kuvakulmista puhelimella tai esimerkiksi gopro-kameralla.

Kososella on sosiaalisen median kanavissa kymmeniä tuhansia seuraajia. Hän kuvailee kysymystä omasta vastuustaan hankalaksi.

– Totta kai yritetään siellä somessa tehdä videoita, missä avataan tätä juttua, mutta somessa vaikutteita voi ottaa niin monesta jutusta… 

Kosonen korostaa, että hänen omien hyppyjensä taustalla on lukematon määrä harjoittelua uimahallissa ja matalammilla korkeuksilla. Hän ei suosittele tekemiään temppuja katsojille.

– Ei mennä ikinä omin päin hyppimään tuonne, vaan maltilla ja järki käteen.

Hän kuitenkin toivoo pystyvänsä olemaan inspiraation lähde, jotta jokainen löytäisi itselleen mieleistä sisältöä elämään. Cliff divingissa lajikulttuuri ja ilmapiiri on hänen mielestään kaikin puolin terve. 

– Tämä ei ole pelkkää sellaista, että hiki hatussa harjoitellaan ja kisataan muita vastaan – vaan enemmänkin, että kannustetaan ja mennään fiilispohjalla. Jos tuntuu, että ei halua tehdä uutta temppua, niin ei tarvitse. 

– Tämä on sellaista rentoa oleskelua ja mukavaa ajanvietettä. 

Korkeammalle kuin 30 metriin Kosonen ei hamua. Hyppyjen hän toivoo kuitenkin jatkuvan vieläkin ammattimaisemmin. 

– Minulla on haaveita, että pääsisin ulkomaille tekemään tätä ja luomaan sisältöä. Elämään tätä ihan täysillä, nyt kun se on vielä mahdollista ja paikat kestävät. Ettei sitten vanhana tarvitse miettiä, että vitsit, kun en yrittänyt. 

Lue myös: Atte sairastui 24-vuotiaana keuhkosyöpään – toipumisen jälkeen löytyi yllättävä harrastus: "Kun tekee mieli sanoa, että ei pysty..."