Viime torstaina kuollut entinen Ranskan presidentti Jacques Chirac oli herkkusuu ja konstailemattoman maalaisruoan ystävä. Suomalaisen keittiön maine ehti vuosien mittaan kiiriä Chiracin korviin, eikä hänellä ollut siitä maukas käsitys.
– Suomen jälkeen siinä maassa on surkein ruoka, hänen kerrotaan tokaisseen englantilaisen keittiön ihanuuksista kesällä 2005.
Chiracin kerrotaan tehneen gourmet-analyysinsä Kaliningradissa, missä hän tuolloin oli vierailulla. Britanniassa velloi tuolloin Euroopassa huolta aiheuttanut hullun lehmän tauti.
– Ainoa asia, mitä he ovat koskaan tehneet eurooppalaiselle maataloudelle, on hullun lehmän tauti, eräs paikalla ollut väittää Chiracin lohkaisseen.
"Ei voi luottaa huonon ruoan kansaan"
Chirac tuolloin tuskin ennakoi Britannian EU-erohanketta eli brexitiä, vaan heijasteli Englannin kanaalin molemmin puolin vallitsevia stereotypioita naapurimaista Ranskasta ja Britanniasta, sanoessaan seuraavaa:
– Ei voi luottaa kansaan, jonka ruokakeittiö on niin huono.
Neuvonantajat saivat selitettä ruokakommentteja jälkeen päin.
Suomalainen cuisine (ja arkkitehtuuri) on tunnetusti saanut sapiskaa myös Italian entiseltä moninkertaiselta pääministeriltä Silvio Berlusconilta. Ei ole tiedossa, onko Berlusconin korviin kantautunut myös se, että Suomessa pizzaan laitetaan ananasta.
Chiracin huoli hullun lehmän taudista oli henkilökohtainen. Hänen lempiruokaansa oli vasikanpää, tête de veau.
Chiracin juuret maaseudulla Corrèzessa
Chirac syntyi Pariisissa maineikkaassa 5. kaupunginosassa, missä on myös muun muassa Latinalaiskortteli ja huippukouluja. Hänen sukunsa juuret ovat talonpoikaisessa Corrèzessa keskisessä Ranskassa.
Tuleva presidentti ei unohtanut perhetaustaansa. Hän hakeutui Corrèzeen, ja teki tarmollaan sikäläisiin vaikutuksen jo 1960-luvulla. Hän toimi siellä kunnanvaltuutettuna ja myöhemmin alueen kansanedustajana parlamentissa Pariisissa
”Grand Jacques”, Suuri Jacques, hän oli monelle valtiomiehen tunteneelle. Ja se ruoka, Chirac teki tête de veaun tunnetuksi ruoaksi. Vasikanpäätä voimakkaassa etikkakastikkeessa, persiljalla ja salottisipulilla höystettynä. Tai muilla mauisteilla ja lisukkeilla.
Chirac loi vasikanpään maineen
– Sitä tehtiin paikallisissa perheissä, mutta kun hän sanoi, ettei ole mitään parempaa, maine alkoi siitä. Kaikkialla Corrèzessa oli vasikanpäätä, muistelee Meymacissa Corrèzessa elämänsä asunut kahdeksankymppinen Monique Blue Le Parisien -lehdessä.
Kansanomainen Chirac nosti koko departementin ruokineen Ranskan kartalle.
- Hän toi esiin vasikanpään, se oli hyvää mainosta, muistelee Françoise Bleu, Monique Bleun tytär. Tytär pitää kreppiravintolaa nimeltään Chez Françoise. Chirac kävi sielläkin usein herkuttelemassa.
Annoksen kysyntä nyt suuri Pariisissakin
Presidentin poismenon jälkeen vasikanpää maistuu Pariisia myöten, kertoo uutistoimisto Reuters.
– Kaikki syövät vasikanpäätä, toteaa Le Pere Claude -bistron omistaja Claude Perraudin.
Chirac juhli vuoden 2002 vaalivoittoaan Le Pere Claudessa. Paikka on poliitikkojen suosiossa. Perraudinkin on huomannut, että poliitikkojen työtahti on koventunut, ja ruokatavat 2000-lukua.
– Joskus Chirac otti pienen pastisin minttusiirapilla, tai Corona-olutta. Nyt poliitikot täällä tilaavat paistettua kanaa ja lasin vettä.
Chirac suosi enemmän olutta kuin viiniä
Chirac ei käynyt Corrèzessa vain kääntymässä, tuoden departementtiin muun muassa työpaikkoja ja ulkopuolisia yrittäjiä.
– Ilman Chiracia Corrèze ei olisi mitä se on nyt. Tajuatteko? Täällä ei olisi autoteitä!, Monique Bleu kuvailee.
Ranskan maaseutu kuitenkin uhkaa tyhjentyä, ainakin syrjäkylät ja isojen väylien ulkopuolelle jäävät seudut.
Chirac ei ollut Ranskan viinituotannon kävelevä ja ponteva mainos, sillä hän oli oluen ystävä.