Hollywood-leikkaaja Tricia Cooke kertoo MTV:lle suhteestaan ohjaajamieheensä: "Olen koko ajan ollut lesbo"

Ethan Coen ja Tricia Cooke ovat pariskunta, jotka ovat työskennelleet yhdessä useiden elokuvien verran. He ovat naimisissa, heillä on kaksi lasta ja kummallakin on kumppanit liiton ulkopuolella. 

Kun pari tapasi 90-luvun alussa Ethan pyysi Triciaa treffeille. Tricia kertoi heti, ettei homma tulisi toimimaan, sillä hän pitää naisista. 

Ethan ja Tricia kuitenkin ystävystyivät ja heidän suhteensa syveni vähitellen. Lopulta Tricia tuli lopputulokseen, että halusi kokeilla suhdetta miehen kanssa. Lopputuloksena on nyt jo 33 vuotta kestänyt suhde ja perhe.

– Olen koko ajan ollut lesbo ja sen identiteetin säilyttäminen on minulle tärkeää. 

– Meillä on avoin suhde ja hyväksymme avioliiton ulkopuolisia kumppaneita, Tricia kertoo. 

Ethan ja Tricia kuvailevat liittoaan hyvin ainutlaatuiseksi. Avioliiton ulkopuoliset kumppanit asuvat heidän kanssaan samassa taloudessa ja järjestely sopii kaikille mainiosti.

Trician kumppani on kansalaisaktivisti Lisa Fithian ja Coenin kumppani on pukusuunnittelija Peggy-Schnitzer.

Lue myös: Menestysohjaaja paljastaa MTV:lle erikoisen yksityiskohdan uusimmasta Dyyni-elokuvasta: "Se kuulostaa todella hullulta"

Tribuutti nuoruusvuosillle

Drive-Away Dolls -elokuva on kunnianosoitus Trician villeille nuoruus vuosille New Yorkissa. 90-luvulla kaupungissa oli useita naisten pyörittämiä baareja ja klubeja, joissa LGBTQ-kulttuuri kukoisti. Elokuvan päähenkilöt perustuvat oikeisiin henkilöihin Trician ystäväpiiristä, mutta hurjat tapahtumat ovat käsikirjoitettua fiktiota. Aviopari käsikirjoitti ja tuotti uutuuselokuvan yhdessä.

– Trician omat kokemukset ja näkemys aiheeseen olivat tärkeitä tälle elokuvalle. Hän pystyi kertomaan aiheesta paremmin kuin olisimme koskaan voineet toivoa, toinen pääosan esittäjä Geraldine Viswanathan kertoo.

– Saimme kemiat toimimaan todella hyvin ja esimerkiksi seksikohtauksissa ymmärsimme, ettei tarkoitus ollut vain näyttää kuumalta kissalta, vaan seksin piti näyttää rehelliseltä sekä hauskalta. Jos kuvaat seksikohtausta tavoitteena sen olevan hauska, sen kuvaaminen on hyvin erilaista, Margaret Qualley jatkaa.

– Tärkeintä olisi, että tämän elokuvan näkisi mahdollisimman moni nuori nainen. Siinä on esillä hyvin erilainen kuva naisen seksuaalisuudesta kuin valtamedioissa näkee. Se rikkoo tabuja monella eri tasolla, Geraldine sanoo.

90-luvun elokuvamaailma ei ollut valmis

Ethan ohjasi ja Tricia editoi, mutta elokuvan matka valkokankaille kesti parikymmentä vuotta.

– Joskus 2000-luvun alkupuolella menimme drinkeille ystäväni kanssa ja ajatuksena oli keksiä nimi lesbo-komedialle. Kerroin tästä Ethanille. Hän sanoi heti sen olevan loistava nimi elokuvalle ja meidän pitäisi kirjoittaa elokuva nimen ympärille, Tricia kertoo.

– Meillä kummallakin oli omia projekteja, eikä aika tuntunut koskaan olevan oikea. Aloitimme monta kertaa ja aina jotain tuli tielle.

Jossain vaiheessa elokuva oli tarkoitus tehdä indie-ohjaaja Allison Andersin kanssa, mutta sitäkään ei tapahtunut. 90-luvulla päärooleihin oli ehdolla Selma Blair ja Holly Hunter, mutta rahoitusta ei onnistuttu saamaan kasaan.

– Luulen, että aika ei vain ollut oikea. Ihmiset eivät olleet valmiita tämän tyyppiselle komedialle, Tricia kertoo.

Ethanin mukaan gay-kulttuuria käsittelevien elokuvien tuli tuona aikana olla vakavia. 

– Ehkä kyse oli myös uskaltamisesta, Ethan täydentää.

Vuodet vierivät ja kun Ethan päätti pitää tauon elokuvien teosta, tuli pandemia. Sen aikana he tekivät dokumentin Jerry Lee Lewis: Trouble in Mind, jonka tekemisen jälkeen heille tuli tunne, että aika olisi valmis Drive-Away Dykes -elokuvalle. Nimi tosin muutettiin myöhemmin hiukan helpommin markkinoitavaksi, mutta muuten meininki on sama.

– Päätimme kirjoittaa käsikirjoituksen uusiksi, lisäsimme lisää huonoa huumoria ja muutimme hiukan päähenkilöiden dynamiikkaa ja koko fiilistä ehkä enemmän romanttisen komedian suuntaan, Ethan kertoo.

Vapauttava kokemus

Elokuva sijoittuu vuoteen 1999 ja seuraa ystävyksien automatkaa Philadelphiasta muutaman osavaltion läpi Pohjois-Floridassa sijaitsevaan Tallahasseen kaupunkiin. Hiukan takakireä Marian (Geraldine Viswanathan) ja hänen villi vastakohtansa Jamie (Margaret Qualley) lainaavat matkaansa autoa, jonka takakontissa on suhteellisen arveluttavaa tavaraa. Soppa on valmis ja siihen sekoittuu gangstereita, takaa-ajoa ja aineksia, joita ei ihan heti osaa odottaa. 

– On varmaa, etteivät kriitikot tule pitämään tästä, sillä tätä elokuvaa ei tehty perinteisiä tapojani kunnioittaen, Ethan sanoo virnistäen.

– Rakastamme kummatkin 60 ja 70-lukujen trash-elokuvia. Niissä on täysin erilaista energiaa kuin laskelmoiduissa ison budjetin tuotannoissa. Yllätinkin itseni monta kertaa tämän tuotannon aikana, sillä olen melko kireä ja tarkka monessa asiassa. Nyt voin sanoa sen olleen vapauttava kokemus. Olen tottunut tekemään asiat eri tavalla ja kysyin monesti Tricialta, että olemmeko hulluja ja hän vain luotti alusta asti oikeaan lopputulokseen, Ethan jatkaa.

Ethan tuli tunnetuksi elokuvistaan veljensä Joelin kanssa, Big Lebowski, Fargo, Arizona Baby ja Menetetty maa ovat vain osa heidän tuotannoistaan. Heidän elokuvissaan ei rehennellä seksillä, vaan ne omaavat loistavien juonien lisäksi uskomattomia hahmoja. 

Nytkin mukaan on saatu isoja nimiä kuten Pedro Pascal, Bill Camp, Colman Domingo ja Matt Damon. Lisäksi elokuvassa nähdään Miley Cyrus, jonka roolista ei voi paljastaa paljoakaan, muutoin juoni paljastuu.

– Siitä ei voi paljoakaan puhua, sillä hänen roolinsa liittyy hänen kiinnostukseensa peniksiä kohtaan. Emme tosiaankaan olleet tietoisia hänen kiinnostuksestaan siinä mittakaavassa, Ethan sanoo

– Hänellähän on siis kotonaan huone, joka on omistettu dildoille ja fallosesineille, joka oli todella hauska yhteensattuma. Tiesimme hänen hyväntekeväisyystyöstään LGBTQ-kodittomien hyväksi, joten arvelimme hänen olevan avoin tälle projektille, Tricia täydentää.