Jääkerros peittää rantakiviä ja hyhmää sataa hiljalleen hyiseen meriveteen. Etäämpänä lenkkeilijät seisovat kinosten keskellä ja katselevat ohi lipuvia laivoja. Kohta pulahdetaan uimaseura Humauksen kotilaiturilta jääkylmään avantoon!
Helmikuinen merenranta Helsingin Lauttasaaressa ei näytä kovin kutsuvalta. Miksi kylmässä kannattaisi kuitenkin kastautua?
– Minulla ja monella muullakin syy on siinä, että flunssa pysyy loitolla, uimaseura Humauksen sihteeri Seija Herrala hehkuttaa. Hän ja monet muut avantouintiin hurahtaneet vakuuttavat, että vastustuskyky on kasvanut kylmien kylpyjen myötä. Terveyshyödyt eivät kuitenkaan ole ainoa syy.
– Avantouintiin tulee riippuvuus. Siitä saa energiaa ja se kasvattaa stressinsietokykyä, Seija listaa silmät innosta tuikkien.
Vieressä kuivattelee avannossa juuri käväissyt Pirkko, joka vakuuttaa avantouinnin lisäävän virkeyttä.
– Usein raahaudun tänne väsyneenä ja pompin kuin kumipallo kotiin. Huomaan heti, että väsymys lisääntyy, jos en pääse joka päivä avantoon, Pirkko hymyilee.
Minuutti tai kaksi avannossa oleilua riittää, ja terveyshyötyjä saa jo 20 sekunnin pulahduksesta, Seija muistelee. Jotkut uimarit tosin viihtyvät vedessä jopa 12 minuutinkin ajan.
Ei saunaa, ei suihkua
Humauksen rakennus hurmaa vanhan ajan charmilla.
Tunnelma Humauksen rantarakennuksessa on niin lämmin ja kotoisa, ettei ole mikään ihme, että monet seuran jäsenet tulevat virkistäytymään päivittäin. Vuonna 1957 perustettu Humaus on Helsingin vanhin talviuintiseura, joka pitää majaansa vanhassa, 1800-luvulta peräisin olevassa puurakennuksessa.
Ilmapiiri on herttaisen vanhanaikainen ja välitön. Avantouintia ensi kertaa kokeilevan toimittajan kauhuksi edes juoksevaa vettä tai saunaa ei ole.
– En ole koskaan käyttänyt saunaa avannon jälkeen. En kaipaa saunaa ollenkaan. Tietty pitää lämpimästi pukeutua uinnin jälkeen, Seija kertoo.
Rajut lämpötilanvaihtelut kuormittavat kehoa, joten juokseminen jääkylmästä merestä löylyihin ei välttämättä edes ole terveydelle paras tapa nauttia avannon iloista.
Avantouintia Lauttasaaressa.
Kerrasta koukkuun
Hyiseen veteen meneminen saa joka tapauksessa veren virtaamaan. Sydän- ja verisuonitaudeista kärsiville avantoa ei suositella, mutta flunssan karkotuksen ohella kylmä hoitaa muitakin kipuja ja kolotuksia. Yksi seuran jäsen saa avannosta apua selkäkipuihin, toinen psoriasikseen, Seija kertoo. Hän itse löysi avantouinnin 15 vuotta sitten Heinolan reumasairaalassa kuntoutuksessa ollessaan.
– Ennen kammosin kylmää vettä, en uinut kuin kesällä. Kokeilin avantoa ensimmäistä kertaa -18 asteen pakkasessa, ja jäin kerrasta koukkuun, Seija nauraa.
Viime aikoina moni muukin on löytänyt avantouinnin. Pelkästään Helsingissä erilaisia talviuintipaikkoja on yli 20. Humauksessa on tällä hetkellä noin 870 jäsentä, ja entistä isompi osa heistä on nuoria.
– Nyt on tullut mukaan nuoriakin, 1980- ja 1990-luvulla syntyneitä. Ehkä avanto on trendikäs juttu. Halutaan jotain ekstremeä, eiköhän se siitä johdu!
Hetki ennen pulahdusta.
Pulinat pois ja pulahtamaan!
On aika testata, pitävätkö puheet paikkansa ja siirtyä rantarakennuksesta laiturille. Päässäni on villamyssy, päälläni uimapuku ja jaloissani villasukat, joihin on ehtinyt matkalla tarttua lumikokkareita. Vesi on 0-2 asteista.
Uteliaiden lenkkeilijöiden silmien alla kaksi toimittajaa ylittää itsensä ja uskaltautuu uimaan – tai lähinnä upottautumaan. Vesi tuntuu juuri niin järkyttävältä ja jäätävältä kuin kuvittelinkin, ja ryntään kiljuen kuivattelemaan
.
Toimittajat Petra Tuominen ja Milja Haaksluoto helmikuisella uintiretkellä.
Seija vetää kunnon kierroksen siinä vaiheessa, kun me jo kiskomme sukkia jalkaan laiturilla. Yllätyksekseni en kuitenkaan hytise kylmästä. Päinvastoin, äkkiä olo on lämmin, suorastaan kuuma, ja unohdan edes ikävöineeni saunaa. Olo on euforinen, energinen ja endorfiininhuuruinen.
Vilunväristykset iskevät muutamaa tuntia myöhemmin, mutta ovat pientä verrattuna pyrähdyksen tuomaan hyvän olon tunteeseen. Vaikutus on myös psykologinen: tunnen tehneeni jotain, mihin en uskonut kykeneväni. Ehkä avantouinnille uskaltaa uudestaankin?