Vanhempiensa luona Ähtärissä vierailemassa ollut Jenna Vehka-aho koki kymmenisen vuotta sitten hurjia hetkiä lenkkipolulla, kun hän joutui juoksemaan karhua pakoon.
Videolla näkyy luontokuvaajan ikuistama karhuperhe Kainuussa Suomussalmella.
– Kymmenen kilometrin lenkkimatkalla oli koko matkan varrella kaksi taloa, joista toisessa oli koirakenneli. Siellä oli isoja ruskeita koiria, jotka olivat usein olleet karussa, Vehka-aho muistelee.
Lenkkipolun varrella Vehka-aho bongasi puskasta ison ruskean koiran. Tai ainakin luuli niin. Hän ajatteli nappaavansa koiran kiinni ja vievänsä sen takaisin kenneliin.
– Juoksin lähemmäksi "koiraa" ja pienen nyppylän jälkeen näinkin, että jaahas, se ei olekaan koira vaan karhu.
"Nalle tuli kohti – ei tullut mieleenkään heittäytyä maahan"
Tilanteen tajuttuaan Vehka-ahon mieleen tulivat koulussa opetetut asiat: karhu menee takaisin metsään, jos leikkii kuollutta ja pysyy paikoillaan.
Tällä ähtäriläisellä lenkkipolulla kaikki tapahtui.
– Nalle tuli vain kohti, ei siinä tullut mieleen heittäytyä maahan. Kyllä se oli sitten jalat alle niin kovaa kuin ikinä lähtee.
Karhun hämäämiseksi Vehka-aho heitti tuulitakkinsa maahan haisteltavaksi. Lähin talo oli onneksi noin sadan metrin päässä.
– Menin hulluna koputtelemaan, että nyt apua, tuolla on karhu. Siellä ei tietenkään ollut ketään kotona ja ovetkin olivat lukossa. Nalle tuli edelleen perässä kipittäen.
Pakeni auki jääneeseen saunaan
Vehka-ahon pelastus oli lopulta piharakennuksen sauna, jonka läppäovi oli avoinna.
– Juoksin sinne äkkiä ja soitin vanhemmille, että karhu juoksee perässä, äkkiä joku hakemaan.
Vehka-ahon kiinteistönvälittäjänä työskentelevä äiti oli soiton saadessaan töissä esittelemässä ähtäriläismökkiä helsinkiläiselle pariskunnalle.
Lue myös nämä:
– Hän tiputti kaikki kansiot ja huusi, että karhu ajaa lastani takaa. Tämä pariskunta oli sanonut, että vau, mitä extremeä. He ostivat lopulta sen talon, Vehka-aho nauraa.
"Pitkään pelkäsin Helsingissäkin, että joku tulee kirittämään"
Karhun jäljistä selvisi myöhemmin, että se oli ollut ylittämässä tietä kevään pentujensa kanssa.
– Yleensä karhu on arka, eikä sen pitäisi lähteä perään. Olin päässyt sopivasti siihen väliin, jolloin karhu puolusti pentuja. Siksi se varmaan lähti kanssani uhittelemaan, Vehka-aho sanoo.
Nyt Vehka-aho pystyy muistelemaan vajaan kymmenen vuoden takaisia tapahtumia huvittuneena, mutta asiasta yli pääseminen otti aikansa.
– Vieläkään en kesäaikaan sillä seudulla menisi mieluusti mihinkään lenkille. Pitkään oli niin, että pelkäsin Helsingin keskustassakin lenkkeillessä, että joku tulee kirittämään.
Karhuepisodin jälkeen Vehka-aho on uskaltautunut samalle lenkkipolulle ainoastaan talvella – ja vain pari kertaa.
– Ei ole tehnyt mieli kohdata karhua uudestaan. Sen verran hyvin sen vielä muistaa!