Italia on poliittisten keskusteluohjelmien luvattu maa, jossa voi tälläkin hetkellä valita 19 eri talk show'n välillä. Yhä useammat katsojat ovat kuitenkin viime aikoina päättäneet kääntää kanavaa. Valinnanvaraa on enemmän kuin koskaan, mutta samaan aikaan katsojaluvut ovat pienentyneet.
Perinteisesti ohjelmat koostuvat 4-5 vieraasta, jotka keskustelevat juontajan ohjaamina ajankohtaisista asioista studioyleisön edessä. Ohjelmat saattavat kestää useita tunteja, ja niissä kiertävät poliitikot ja muut vieraat ovat usein samoja.
Usein keskustelut muuttuvat huutokilpailuiksi, joissa osallistujat sättivät toisiaan ja pahimmillaan käyvät toisiinsa käsiksi. Riidat ja näyttävät studiosta poistumiset kesken ohjelman kerrataan seuraavan päivän lehdissä, ja ne ovat perinteisesti kasvattaneet katsojamääriä.
Nyt italialaiset ovat kuitenkin saaneet tarpeekseen. Demos-tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan 65 prosenttia italialaisista pitää keskusteluohjelmia liian sekavina ja riitaisina, jotta niiden perusteella voisi muodostaa mielipiteen asioista.
Tammikuussa pääministeri Matteo Renzi kritisoi talk show -ohjelmia Twitterissä. Viiden tähden liikettä johtava Beppe Grillo sen sijaan on kieltäytynyt niistä alusta asti ja erottanut liikkeen jäseniä, jotka niihin ovat osallistuneet.
Internet vie tilaa televisiolta
Poliittisten keskusteluohjelmien kriisiin on useita syitä. Aiemmin talk show't olivat poliitikoille tärkeä vaikuttamiskanava. Esimerkiksi entinen pääministeri Silvio Berlusconi saattoi yllättäen soittaa suoraan lähetykseen kommentoidakseen jotain asiaa. Nykyisenä internetin ja Twitterin aikakautena poliitikot voivat kuitenkin kommunikoida äänestäjiensä kanssa suoraan.
Myös vastakkainasettelujen rakentaminen oli ennen helpompaa: oli Berlusconin kannattajia ja hänen vastustajiaan.
– Maailma on muuttunut, Berlusconia ei enää ole, eikä Italia ole jakautunut kahtia kuin omenan puolikkaat. Talk show –ohjelmia on liikaa ja maa on ilmeisesti kyllästynyt, RAI 3 –kanavan johtaja Andrea Vianello sanoi huhtikuussa Perugian Kansainvälisillä journalismifestivaaleilla, joissa talk show'n kuolema oli kahden eri keskustelutilaisuuden aiheena.
Vianellon mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö keskusteluohjelmia pitäisi enää tehdä. Niitä pitää vain alkaa tehdä paremmin.
– Emme voi enää ajatella, että katsojalukujen saamiseksi riittää, että laittaa yhteen ihmisiä jotka ajattelevat eri tavoin, ja jotka huutavat toisilleen. Paitsi että sillä ei saa enää katsojalukuja, se ei ole myöskään hyvää tiedonvälitystä.
Keskusteluohjelmat pysynevät Italian televisiossa kuitenkin vielä pitkään, ja syykin on selvä: niiden tekeminen on halpaa.
Ikimuistoisimpia talk show –hetkiä vuosien varrelta (italiaksi):
Silvio Berlusconi pyyhki vuonna 2013 Servizio pubblico –ohjelmassa tuolin, jossa oli hetkeä aiemmin istunut vasemmistolaislehti Il fatto quotidianon päätoimittaja Marco Travaglio.
Vuonna 2006 ohjelmassa La Pupa e il secchione poliitikko, taidekriitikko ja mediapersoona Vittorio Sgarbi hyökkäsi nykyistä europarlamentaarikko Alessandra Mussolinia vastaan niin, että ohjelman tekijöiden oli tultava väliin.
Silvio Berlusconi soitti vuonna 2011 l’Infedele-ohjelman suoraan lähetykseen haukkuakseen ohjelman ja sen vetäjän vastenmieliseksi ja valheellisia tietoja levittäväksi. “Olen nähnyt todellisuuden kuvauksen, joka on täysin päinvastoin totuuden kanssa”, Berlusconi pauhasi.
Kahteen otteeseen ministerinäkin toiminut Katia Bellillo hyökkäsi nykyisen europarlamentaarikko Alessandra Mussolinin kimppuun Porta a Porta –ohjelmassa vuonna 2001.
Katso video Ciaktubesta.