Siperianhusky Hallalla on käynyt tuuri. Urho Kekkosen kansallispuisto alkaa sen uuden kodin takapihalta. Tavallisena päivänä Halla ulkoilee viidestä kymmeneen kilometriä päivässä.
Viisivuotias Halla muutti kolme kuukautta sitten Markus Kauhasen luo Kiilopäälle Inarin ja Sodankylän kunnanrajan tuntumaan. Sitä ennen se oli töissä läheisellä vetokoiratarhalla. Se kuitenkin lakkasi vetämästä, joten se sai potkut.
– Se arvostaa sohvapaikkaa, Kauhanen kertoo.
Sohvapaikkaa tarjotaan nyt monelle muullekin vetokoiralle, mutta dramaattisemmasta syystä. Halla ehti saada uuden kodin juuri ennen koronakriisin puhkeamista: pandemia on vienyt vetokoirayrittäjien asiakkaat. Konkurssit ja jopa koirien lopettamiset uhkaavat. Yrittäjien ja heidän koiriensa hädästä on kerrottu mediassa laajalti.
Moni tarha antaa nyt isoja määriä koiria adoptioon, ja monet haluavat antaa koiralle kodin. Kansalaiset näyttävät heränneen vetokoirien auttamiseen muinkin tavoin.
Auttaminen ei auta juurisyihin
Suomalaiset ovat eläin- ja varsinkin koirarakasta kansaa, sanoo SEY Suomen eläinsuojelun vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist. Hän on huomannut ihmisten auttamishaluaallon. Koirat ovat esimerkiksi saaneet runsaasti ruoka-apua. Koirien hyväksi on myös järjestetty internetissä rahankeräyksiä.
Lindqvististä on hienoa, että tarhoilla olevia koiria pyritään auttamaan. Hän kuitenkin huomauttaa, että itse juurisyyhyn auttaminen tai koiran adoptoiminen ei vaikuta.
– Sopii kysyä, onko oikein, että eläin saattaa joutua maksamaan yrittäjäriskin toteutumisesta hengellään?
Hän myös kyseenalaistaa joidenkin koiratarhojen ison koon.
– Vaikea uskoa, että koiria on mahdollista hoitaa yksilöllisesti, jos bisnes on valtavan kokoinen. On sekä lainsäädännön että valvonnan rooli taata, että yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduksi.
Koira ei tiedä olevansa pelastettu
Lindqvist muistuttaa, että koiran adoptoijan on aina harkittava tarkkaan, pystyykö hän täyttämään sen tarpeet.
– Eläin ei ymmärrä olla kiitollinen. Pelastamisesta ansaittavalla sädekehällä ei pötkitä pitkälle.
Lapin vetokoirat ovat siperianhuskyja tai alaskanhuskyja, jotka elävät juostakseen. Ne tarvitsevat pitkäkestoista liikuntaa joka päivä. Markus Kauhasen Halla-koira ei ole tässäkään suhteessa vaativimmasta päästä, vaikka sillä on Suomen toiseksi suurin kansallispuisto takapihanaan.
Tarhalta huskyn adoptoivalla ihmisellä pitää olla paljon aikaa, Kauhanen sanoo. Entisenä farmihuskynä Halla ei esimerkiksi tiennyt aluksi omaa nimeään. Nyt se on perustottelevainen kotikoira.
Kauhanen oli itse auttamassa vapaaehtoisena Hallan kotitarhalla adoptiorumbassa, joka alkoi syksyllä. Koiria kyselivät monenlaiset ihmiset ja monista eri syistä, hän kertoo.
Korona ei lisää valvontaa
Koiratarhoilla koirien tilanne on samanlainen kuin aiemminkin, kertoo Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollon valvontaeläinlääkäri Raisa Kiimamaa. Hänelle ei ole tullut tietoa koirien lopettamisista tai muista äärimmäisistä tapahtumista, kuten ei SEYllekään.
Kiimamaan vastuualuetta ovat Sodankylä, Kittilä, Muonio ja Enontekiö, joiden alueella on lukuisia tarhoja.
– Uskon ja toivon, että lopettamisia ei nähdä, Kiimamaa sanoo.
Hän kuitenkin huomauttaa, ettei päätä asiasta, vaan koiran lopettaminen on omistajan päätös. Valvontaeläinlääkäri tarvitsee siihen erittäin painavat perusteet.
Kiimamaan mukaan asiat ovat koiratarhoilla yleensä hyvin. Hän sanoo, että ilmoituksia koiratarhoilta liittyen koirien hyvinvointiin tulee harvoin.
Farmit on tarkoitus käydä läpi kerran vuodessa, mutta aina siihen ei ylletä. Valvontaeläinlääkäri voi tehdä käynnin myös oman epäilynsä tai ilmoituksen perusteella.
Kiimamaan mukaan koronapandemian tuomat muutokset yrittäjien liiketoimintaan eivät automaattisesti lisää valvontaeläinlääkärin käyntejä tarhoilla.