Iso joukko EU-maita, muita Euroopan maita sekä Yhdysvallat ja Australia ilmoittivat maanantai-iltana yhteen tahtiin, että ne karkottavat venäläisiä diplomaatteja vastatoimena Salisburyn myrkytyksille. Kansainvälisen diplomatian asteikolla reaktio on voimakas, mutta ilmaan jäi silti leijumaan kysymys, pitikö vai pettikö EU-rintama, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Ilkka Ahtiainen.
Venäjä on kieltäytynyt yhteistyöstä sen selvittämisessä, miten entinen kaksoisagentti Sergei Skripal ja tämän tytär joutuivat myrkytetyiksi venäläisperäisellä hermomyrkky novitshokilla Britannian maaperällä.
Jos katsoo puhtaasti maamääriä, EU-rintama repesi. Pidättäytyihän karkotuksista tusinan verran jäsenmaita, joukossa Itävalta, Belgia, Portugali, Slovakia, Slovenia, Kreikka ja Bulgaria. Ei siis pelkkää Balkania.
Mutta samaan aikaan kannattaa katsoa toista EU-joukkuetta, siis sitä, jonka Suomi valitsi: Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Puola, Baltian maat, Hollanti, Tsekki, Romania, Unkari sekä tietenkin Ruotsi ja Tanska.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) sanoi maanantaina, ettei päätös ollut Suomelle helppo. Näin varmaan oli, koska Suomen (ja Ruotsin) intressissä oli EU:n yksimielinen päätös.
Mutta jos katsoo porukkaa, johon Suomi olisi toisenlaisella päätöksellä ajautunut, ratkaisun on täytynyt olla myös varsin selvä. Kaiken lisäksi se oli johdonmukaista jatkoa sille, miten Suomi on hankalina viime vuosina Venäjä-suhteissaan toiminut; reagointi on ollut selväpiirteistä, riittävän nopeaa ja EU:n päälinjan mukaista. Linja valittiin viimeistään vuonna 2014, jolloin Venäjä ryösti Krimin Ukrainalta ja jolloin sai alkunsa Venäjän ja lännen välien kylmeneminen.
On aivan varmaa, että selittelemistä olisi nyt enemmän, jos Suomi olisi valinnut linjan, jota entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) Facebook-kirjoituksessaan kannatti. Hänen mielestään diplomaatteja ei pitäisi karkottaa, koska Venäjän syyllisyydestä Salisburyn myrkytyksiin ei ole riittävää näyttöä.
Sivuhuomiona voi todeta, että karkotuksia vastustavien joukko on sangen sekalainen seurakunta. On vaikea kuvitella monta muuta asiaa, missä demari Tuomioja voisi löytää yhteisen sävelen Itävallan liittokanslerin, oikeistopopulistisen ÖVP:n puheenjohtajan Sebastian Kurzin kanssa.
On totta, ettei selkeää näyttöä Venäjän valtion osallisuudesta ole ainakaan julkisuudessa esitetty. Yhtä totta on, että parempaakaan selitystä tapahtuneelle ei ole. Päinvastoin Venäjä on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä, joka voisi auttaa selvittämään myrkytykset. Miksi näin?
EU:n viiteryhmä on Suomelle tärkeä, mutta yhtä tärkeää on katsoa, mitä Yhdysvallat teki. Donald Trumpin solidaarisuutta eurooppalaisia kumppaneitaan kohtaan on epäilty, mutta 60 diplomaatin karkotus ja Seattlen konsulaatin sulkeminen eivät enää jätä sijaa tulkinnoille.