Helena Petäistön kolumni: Istuuko EU-pöydässä venäläisagentti?

Unkarin pääministeri Viktor Orbánin veto EU:n 50 miljardin euron Ukraina-tukipaketin kaatamiseksi Ukrainalle kriittisellä hetkellä viittaa juuri siihen, että käskyt tulevat Moskovasta. Orbánin oikutteluun on saatava loppu sekä EU:n uskottavuuden että Ukrainan takia.

Kremlissä ei iloa peiteltykään kuluneen viikon EU-huippukokouksen jälkeen, jossa sen kätyri torppasi Brysselin pöydässä Ukrainalle elintärkeän 50 miljardin euron rahallisen avun ja 20 miljardin asepaketin, jota Ukraina tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan. Kremlin tiedottaja Dimitri Peskov ilmaisi välittömästi tyytyväisyytensä: "Unkari puolustaa tiukasti etujaan, ja me arvostamme sitä." 

Ei ole todellakaan vaikea arvata, mistä Orban ottaa käskyjä. Tilanne on sietämätön ja ennennäkemätön Euroopan Unionille. Kyse on hybridihyökkäyksestä.

Äärimmäisen vaikeaa huippukokousta antoivat aavistaa jo kaksi Orbánin etukäteen EU:n presidentille, Charles Michelille, lähettämää kirjettä. Niissä Orbán vaati strategista keskustelua Ukrainan auttamisesta perusteena se, että kun kerran Yhdysvallatkaan ei enää auta Ukrainaa, pitäisi Euroopassakin miettiä koko strategia uusiksi.

Oho! Näin voi siis asiat halutessaan kääntää päälaelleen, ja juuri sitähän Orbán tekee kaiken aikaa. Tähän asti ovat kaikki Atlantin tällä puolen korostaneet sitä, että juuri siksi, kun Yhdysvallat on sanoutumassa irti Ukrainan tukemisesta, on Euroopan otettava siinä suurin vastuu.  Sehän sille sitä paitsi olisi alun perinkin luonnostaan kuulunut, kun samalla mantereella soditaan. Etenkin Saksan liittokansleri Olaf Scholz kunnostautui tällä kertaa ilmoittamalla ripeästi, että Saksa rientää Ukrainan avuksi, jos Yhdysvallan tukihanat menevät kiinni. Saksan uusin apupaketti on arvoltaan kahdeksan miljardia euroa.  

Lue myös: Kauhuskenaario: Näin nopeasti Ukraina kaatuisi ilman tukea – nämä aseet loppuisivat ensimmäisinä

Yhdysvaltain tuen pettäminen tapahtui vain paljon odotettua aiemmin. Yhtäkkiä EU oli silmäkkäin uuden tilanteen kanssa, jota se oli pelonsekaisesti odottanut tapahtuvaksi joskus ensi vuoden puolella Yhdysvaltain presidentinvaalien lähestyessä. Missä ihmeessä oli huippukokouksen Plan B? Mahtoiko yllättävän aikaisin tullut tilanne olla osasyynä siihen, ettei huippukokouksia junaileva Charles Michel ollut valmistellut tai ehtinyt valmistella minkäänlaista varasuunnitelmaa, jos Orbán heittäytyy todella hankalaksi? 

Olisi ehdottomasti pitänyt. Varsinkin, kun huippukokouksesta osattiin odottaa huippuhaastavaa. 

Portugalin pääministeri Antonio Costa oli pakannut torstaina alkaneeseen kokoukseen mukaan neljä puhdasta paitaa, joilla olisi selvinnyt Brysselissä viikonlopun yli. Viron pääministeri Kaja Kallas puolestaan sanoi voivansa jatkaa kokousta vaikka jouluun asti. Ranskan presidentti Emmanuel Macron taas vakuutti, että hän voi kyllä peruuttaa sunnuntaiohjelmansa Pariisissa, jos tarve niin vaatii. Mutta kun mitään Plan B:tä ei ollut, lähtivät 26 jäsenmaan johtajat perjantaina kotiin nuolemaan haavojaan. Ukrainan toivottomuudentunteen voi vain kuvitella.

Kankkulan kaivoon menivät siis ne kymmenen miljardia euroa, jotka EU-komissio oli suostunut huippukokouksen alla lähettämään Unkarille Orbánin pehmittämiseksi 30:stä maalle myönnetystä tukimiljardista, jotka odottivat Brysselissä kunnes illiberaaliksi julistautunut Orbán palauttaisi Unkarin demokratian tielle. Myöskään Yhdysvalloista juuri palannutta Ukrainan presidentti Volodimir Zelenskyiä ei ollut tällä kertaa kutsuttu huippukokoukseen, ettei Orbánia vain turhaan ärsytettäisi. Yhdysvalloista palaava Zelenskyi lensi Brysselin sijasta Osloon ja sieltä Saksaan, jossa hän sai valtavan hienon vastaanoton Saksan armeijan johdolta.

Pehmittely-yrityksistä huolimatta Orbán ei taipunut, vaan vaati huippukokouksessa loppujenkin 21 miljardin euron saamista vastineeksi, jotta hän suostuisi edes neuvottelemaan Ukrainan apupaketista. Sellaiseen lehmänkauppaan eivät muut EU-maat suostuneet. EU-parlamentin suurimmat puolueryhmät puolestaan olivat lähettäneet tulenkatkuisen kirjeen EU-komission puheenjohtajalle, Ursula von der Leyenille, jo Orbánin saamasta kymmenestäkin miljardista.

Epäonnistuminen Ukrainan tukipaketista oli sekä Brysselissä että Kiovassa sitäkin suurempi isku, kun Orbán oli ehtinyt ensin yllättää kaikki kokouksessa hyväksymällä nopeasti sen, että jäsenyysneuvottelut Ukrainan kanssa voidaan todellakin aloittaa heti, kun Ukraina on täyttänyt sille asetetut kolme ennakkoehtoa. Orbánhan oli rummuttanut viikkokaupalla, että hän käyttää veto-oikeuttaan ja estää nimenomaan jäsenyysneuvottelujen aloittamisen.  EU-komission käsityksen mukaan Orbán olisi ollut paremminkin valmis kompromissiin EU:n bujettiasioissa, joihin Ukrainan tukipaketti oli leivottu sisään, mutta ei missään tapauksessa Ukrainan EU-jäsenyyteen.  

Lue myös: Unkarin Orban torppasi suuren Ukraina-tuen ja tylytti EU-jäsenyyspyrkimystä – "Olemme asettaneet seitsemän ehtoa"

Toinen yllättäjä oli Saksan liittokansleri Olaf Scholz, joka heräsi horroksestaan torstaiaamun aamiaisella ja otti kerrankin ohjat käsiinsä ensimmäistä kertaa EU:n huippukokouksessa. Aamiaiselle osallistuivat Orbánin lisäksi EU:n kahden veturivaltion, Saksan ja Ranskan, johtajat sekä EU:n presidentti ja EU-komission puheenjohtaja. Aamiaiskeskustelussa Scholz havaitsi Orbánin pehmentäneen jyrkkää kantaansa Ukrainan EU-jäsenyyteen ja kaiveli muistilokeroistaan vanhan tempun Saksan demarinuorten hyväksi havaitsemasta työkalupakista.

Kun keskustelu Ukrainan EU-jäsenyydestä alkoi, ehdotti Scholz, että Orbán voisi toki poistua salista äänestyksen ajaksi. Niinpä hänen ei tarvitsisi osallistua päätökseen, jota hän ei kannata, mutta hän ei myöskään estäisi päätöstä.  Scholz nousi tuolistaan, ja Orbán teki samoin poistuen salista Scholzin saattelemana.

Isolle pojallekin voi joskus tulla vessareissu kesken kaiken.

Scholz palasi äänestämään, Orbán pysyi poissa ja kirjoitti vihaisena twitteriin: "Jäsenyysneuvottelujen aloittaminen Ukrainan kanssa on huono päätös. Unkari ei osallistunut päätökseen."

Du jamais vu! Näin kokeiltiin niin sanottua rakentavaa poissaoloa ensimmäistä kertaa EU:n huippukokoushistoriassa.

Mutta huipputapaamisen päätyttyä oli pakko todeta, että vanha kettu oli tiennyt alusta lähtien, mitä teki. Tällä hetkellä Orbán on koko EU-köörin kokenein johtaja; yhteensä 13 vuotta maansa johdossa.  Hän tietää, että tärkein ja kiireellisin asia hirveässä asepulassa kärvistelevälle Ukrainalle on tietysti aseavun saaminen viipymättä. Juuri tässä akuutissa tilanteessa päätös jäsenyysneuvotteluista, niin tärkeä kuin se Ukrainalle onkin, on toissijainen. Kremlille asioiden tärkeysjärjestys oli luonnollisesti täsmälleen sama.

Sitä paitsi Orbánin poliittinen neuvonantaja Balazs Orbán oli tiettävästi vakuuttanut päämiehensä kertomalla, että jäsenyysneuvotteluissa eteen tulee 70 asiakohtaa, joissa tarvitaan kaikkien 27 EU-maan yksimielisyys. Unkarilla on siis 70 uutta tilaisuutta kiristämiseen ja hankalaksi heittäytymiseen.  

Orbánin perustelut Ukrainan EU-jäsenyyden vastustamiselle ovat todella huvittavia ja hauskoja ja naurattaisivat makeasti, ellei kysymys olisi Euroopan tulevaisuudelle vakavasta asiasta. Kyllä vain, paraskin puhdas pulmunen Orbán syyttää nyt Ukrainaa – korruptiosta. Tuskinpa monta yhtä korruptoitunutta johtajaa Euroopasta löytyy kuin Unkarin suuri poika itse, mutta hänen tavaramerkkinsä onkin aivan uskomaton asioiden kääntäminen päälaelleen ihan putinilaiseen tapaan ilmeenkään värähtämättä.

Lue myös: Orpo jyrähti EU:n yhtenäisyydestä: "Unkarin on päätettävä, onko se mukana vai ei"

Orbánin ikimuistoisin rötös liittyy EU-rahoilla rakennettuun junarataan kahden unkarilaisen kyläpahasen välille, joista pääministerillä on mukavia muistoja nuoruusajoiltaan. 1 400 asukkaan Alcsútdobozista piti päästä ehdottomasti jatkamaan mukavasti junalla 1 600 asukkaan Felcsútiin ja sen jalkapallostadionille. 

Vajaan kuuden kilometrin pituinen rataosuus avattiin juhlallisesti vuonna 2016. EU:n matkailunedistämisrahat menivät täysin tuntemattomalle pläntille Jumalan selän taakse, sillä ainoa lähimailla sijaitseva kiinnostava kohde on Habsburgeille kuuluneen rakennuksen rauniot. Operaation ansiosta Felcsútistä tuli kuitenkin kyläläisten varakkuudella mitattuna Unkarin rikkain kylä, sillä kyläpäälliköksi asettui Orbánin lapsuudenystävä Lörinc Mészáros, maan rikkain mies yli kahden miljardin omaisuudellaan. Siitä lähtien on Brysselissä katsottu hieman tarkemmin, mihin matkailunedistämisrahoja milloinkin myönnetään.

Orbánilla on tapana värvätä diplomaattikuntaan Unkarin korkeinta aatelistoa aina Itävalta-Unkarin keisarisuvusta lähtien ja lähettää näitä arvokkaita eminenssejä maailman metropoleihin muuttamaan mustaa valkoiseksi.

Heti Orbánin vallan alkuajoista jäi lähtemättömänä mieleen omituisin kokemani lounas Unkarin Pariisin suurlähetystössä, kun silloinen suurlähettiläs, kreivi arvoltaan, kertoi sulavasti ja kirkkain silmin pienelle toimittajaporukalle, miten täydellistä ja moitteetonta Orbánin politiikka oikeasti on. Hänen seuraajallaan on tapana kertoa yhtä vakuuttavasti Pariisin päivällispöydissä, miten tiiviistä yhteyttä Macron ja Orban pitävät keskenään ja miten suuresti he arvostavat toisiaan. Siksipä jäikin vähän ihmetyttämään, miksiköhän Macron sanoi huippukokouksesta lähtiessään niin kovin tuohtuneena, ettei Orbán voi todellakaan pitää EU:ta jatkuvasti panttivankinaan.          

Mutta keskeinen syy siihen, miksi Orbán ei paljon pyristellyt Ukrainan EU-jäsenyysnäkymiä vastaan, on yhteinen näkemys lähitulevaisuudesta sekä Moskovassa että Budapestissa. Molemmissa nimittäin uskotaan, että se aika on lähellä, jolloin populistiset voimat ottavat lopulta jalansijaa Euroopassa. Orbán näkee itsensä selvästi tulevaisuuden voittajien puolella ja Euroopan todellisena pioneerina sitten, kun EU on murentunut ja tilalle ovat palanneet vanhat imperiumit ja kansallisvaltiojärjestelmät.

Silloin Ukrainan jäsenyydellä ei ole enää mitään merkitystä. Uudessa ihmemaailmassa vallassa ovat hänen lisäkseen luonnollisesti edelleen Putin ja uudelleen Donald Trump. Puistattavaa! Mutta tässä saa länsi todella katsoa itseään peiliin. Sen liian hidas, liian vanha ja riittämätön aseapu Ukrainalle on saanut Putinin ja Orbánin uskomaan, ettei lännestä ole diktaattorien vastustajaksi.

Nyt on kriittinen hetki, jolloin Euroopan on ehdottomasti muutettava suuntaa ja nopeasti.

Orbánin toimissa kyseessä on Venäjän hybridihyökkäys, jolla se pyrkii vaikuttamaan toisiin valtioihin. Vaikuttaa siltä, että nyt se on vihdoin Brysselissä ja EU:n jäsenmaissa ymmärretty. Viimeistään Kremlin kiitokset Orbánille toivat viestin perille siitä, että EU:n on ehdottomasti tiukennettava otettaan Unkarista.

Nyt se on sitä paitsi mahdollista, kun Puolassa valta on vaihtunut, ja Orbán jäi ilman suurta tukijaansa. Yhdelle jäsenmaalle voidaan EU:n sääntöjen puitteissa asettaa rangaistuksia, jotka eivät olleet mahdollisia kahden koplalle. Puolan uuden pääministerin Donald Tuskin saapuminen huippukokoukseen oli muutenkin pitkästä aikaa kuin raikas tuulahdus täynnä uutta toivoa monenlaisten uhkien keskellä kärvistelevälle Euroopan unionille. Sen lisäksi Orbánin järkkymättömyys on taas entisestään tiivistänyt muiden EU-maiden rivejä.

Ursula von der Leyenin lupauksen mukaan EU-komissio laatii suunnitelmat Unkarin venkoilun kiertämiseksi ennen vuoden loppua niin, että Ukrainalle menevästä aseavusta voidaan päättää tammikuun lopun ylimääräisessä huippukokouksessa.

Hirvittää ajatellakin ukrainalaissotilaita, jotka joutuvat odottamaan juoksuhautojen kylmyydessä ja Venäjän tulituksessa, että muu Eurooppa päättäisi viimeinkin kokouspöydissään sen kipeästi tarvitsemasta aseavusta.

Korjattu 18.12. kello 6.42, Orbán on Unkarin pääministeri, ei presidentti.

Lue myös: Putin: Uusi sotilaspiiri vastaus Suomen Nato-jäsenyyteen – "Ei meillä ollut ongelmia, mutta nyt niitä tulee"