Intialainen antropologi Triloknath Pandit on yksi maailman ainoista ihmisistä, joka on onnistunut saamaan kontaktin täydessä eristäytyneisyydessä eläviin sentineliläisiin. Heimo nousi julkisuuteen viime viikolla amerikkalaissaarnaajan kuoltua yrittäessään tehdä lähetystyötä saarella.
Pandit kommentoi amerikkalaissaarnaajan kuolemaa NDTV:n YouTube-haastattelussa.
Triloknath Pandit on tehnyt jotain, mitä moni ihminen ei voi sanoa saavuttaneensa. Hän on kommunikoinut Intian valtamerellä sijaitsevan Pohjois-Sentinelin saaren asukkaiden kanssa.
Video: Tällainen on suljetun saaren heimo, joka surmasi amerikkalaisturistin
1:12
Saarella asuvat sentineliläiset ovat suhtautuneet kautta historian ulkopuolisiin vihamielisesti. Poikkeuksen asiassa tekee Pandit.
Jos upotus ei näy, voit katsoa kuvia Panditista heimon luona tästä.
Heimon lähestyminen lailla kiellettyä
Sentineliläisistä tiedetään hyvin vähän. He ovat eläneet 60 000 vuotta eristyksissä muusta maailmasta ja surmanneet lähes poikkeuksetta saarelle yrittäneet ulkopuoliset.
Heidän etnisestä tai kielellisestä alkuperästään ei ole mitään varmuutta ja elossa olevien sentineliläistenkin lukumäärä vaihtelee eri arvioiden välillä viidestäkymmenestä reiluun sataan henkeen. Tarkkaa jäsenmäärää on hankala selvittää, sillä Intia on tehnyt saaren lähestymisen, valokuvaamisen ja videoimisen lailla rangaistavaksi.
Laki ei tosin ollut voimassa vielä vuonna 1991, jolloin Pandit onnistui saamaan yhteyden tähän yhä tuntemattomaan heimoon.
Lue myös: Tällainen on maailman eristynein, kivikautta elävä heimo, joka surmasi saarnaaja-Johnin: Jättitsunamin tuhoja tutkinut helikopterikin sai vastaansa nuolisateen – jopa saaren kuvaaminen kiellettiin lailla
Lahjat eivät kelvanneet
Intialainen antropologi Pandit vieraili Pohjois-Sentinelin saarella ensimmäisen kerran vuonna 1967 osana tutkimusryhmää. Silloin sentineliläiset pakenivat viidakkoon piiloon, mutta myöhemmillä retkillä tutkimusryhmän oli jo mahdollista nähdä vilauksia alkuperäisheimosta.
– Toimme heille lahjoina patoja ja pannuja, paljon kookospähkinöitä, rautaisia työkaluja kuten vasaroita ja pitkiä veitsiä. Otimme mukaamme myös toisen paikallisen heimon, Ongen, jäseniä, jotta he voisivat auttaa meitä tulkitsemaan sentineliläisten kieltä ja käyttäytymistä, Pandit kertoo.
Sentineliläiset eivät kuitenkaan olleet ilahtuneita ulkopuolisista vierailijoista. Usein tutkimusryhmää vastassa odotti vihainen ja aseistautunut alkuperäisheimo. Lahjatkaan eivät aina kelvanneet.
Eräällä kerralla tutkimusryhmä toi saarelle mukanaan elävän sian, jonka sentineliläiset nopeasti seivästivät kuoliaaksi ja hautasivat sitten rantahiekkaan.
Läpimurto tapahtui heimon ehdoilla
Läpimurto tehtiin vuonna 1991, kun heimo vihdoin lähestyi tutkimusryhmää rauhan elkein.
– Olimme hämmentyneitä siitä, että miksi he tällä kertaa sallivat meidän lähestyä saarta. Oli heidän päätöksensä tavata meidät ja tapaaminen tehtiin heidän ehdoillaan, Pandit muistelee.
Pandit kertoo, että tutkimusryhmä ei uskaltanut silti mennä liian lähelle heimoa.
– Hyppäsimme veneestä kaulaan saakka olevaan meriveteen. Jaoimme heimolaisille kookospähkinöitä ja muita lahjoja, mutta emme saaneet astua heidän maillensa.
Käsiviittomat eivät auttaneet
Pandit kertoo, ettei hän ollut huolissaan mahdollisesta hyökkäyksestä, mutta varovainen täytyi silti olla.
Hänen mukaansa tutkimusryhmä yritti viestiä sentineliläisten kanssa käsiviittomin, mutta lahjoistaan kiinnostuneet alkuperäisasukkaat eivät olleet kiinnostuneet kommunikoinnista ulkopuolisten kanssa.
– He puhuivat keskenään, muttemme voineet ymmärtää heidän kieltänsä. Se kuulosti samankaltaiselta kuin muiden alueella elävien alkuperäisheimojen kieli.
Poika viestitti leikkaavansa tunkeilijalta kaulan poikki
Pandit kertoo, että erityisesti yksi kohtaaminen heimon kanssa jäi hänen mieleensä.
– Olin jakamassa heimolle kookospähkinöitä, kun ajauduin hiukan erilleni muusta tutkimusryhmästä. Yksi nuori sentineliläinen poika otti esille veitsensä ja viestitti, että hän leikkaisi kaulani poikki. Kutsuin heti veneen luokseni ja peräännyin nopeasti.
– Pojan viittoma ele oli merkittävä. Hän teki selväksi, etten ollut tervetullut liian lähelle.
Vaikka heimo on tunnettu maailmalla tunnettu vihamielisyydestään, on Pandit asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa sentineliläiset ovat enimmäkseen rauhaa rakastavia ja heidän maineensa on epäreilu.
– Kaikkien kanssakäymistemme aikana he kyllä uhkailivat meitä, mutta tilanne ei ikinä yltynyt siihen, että he hyökkäisivät meitä kohti. Aina kun heimo hermostui, me peräännyimme.
Kevyt flunssakin voi tappaa
Nykyään Panditin tutkimusryhmän kaltaiset lahjontamatkat saarelle ovat kiellettyjä. Intian hallitus on lopettanut saarelle suuntautuvat tutkimusmatkayritykset vuonna 1996, ja pyrkii nyt suojelemaan sentineliläisten ainutlaatuista yhteiskuntaa muulta maailmalta.
Täydessä eristyksessä elävien sentineliläisten vastustuskyky ei suojaa heitä pienimmiltäkään modernin maailman sairauksilta, vaan esimerkiksi muulle maailmalle merkityksetön flunssa voisi tappaa koko heimon.
Pandit kertoo, että heidän tutkimusryhmänsä jäsenet kävivät läpi perusteelliset terveystarkastukset ennen saaren asukkaiden lähestymistä.
"Meidän tulisi kunnioittaa heidän toivettaan"
Otsikoihin tämä eristäytynyt alkuperäisheimo nousi, kun saarelle yrittänyt amerikkalaissaarnaaja John Allen Chau kuoli heimon nuolisateeseen.
Pandit kertoo tapauksen olleen murheellinen, mutta ei siltikään suostu näkemään sentineliläisiä vihamielisinä.
– Katsomme asiaa väärin. Me tässä olemme vihamielisiä. Me yritämme päästä heidän maillensa, mies kertoi intialaismedialle.
– Sentineliläiset ovat rauhaa rakastavaa kansaa, he eivät halua hyökätä ihmisten kimppuun. He eivät vieraile muille saarilla tai aiheuta häiriötä, tämä on vain todella harvinainen tilanne.
Panditin mukaan ystävällismielisiä tutkimusretkiä saarelle voitaisiin mahdollisesti jatkaa, mutta saaren asukkaita ei silti tulisi häiritä.
– Meidän tulisi kunnioittaa heidän toivettaan tulla jätetyksi rauhaan.
Pandit kertoi kokemuksistaan Britannian yleisradio BBC:lle.