Kuoleva mummo, mummon pojalleen kertoma vihjaus. Sen jälkeen huhupuheita pojan isästä. Näin käynnistyi opettaja Ira Vihreälehdon tarina isänsä isästä.
Vihreälehto kirjoitti tuntemattoman isoisänsä henkilöllisyyden selvittämisestä kirjan kolmisen vuotta sitten, vaikka täyttä varmuutta isoisän henkilöllisyydestä ei ollut.
Viime viikolla hän kertoi Facebookissa, että arvoitus on ratkennut ja hänen isänsä isä oli Suomeen tuotu neuvostoliittolainen sotavanki.
Perunkirjoitus paljasti mummon salaisuuden
Vihreälehdon selvitys alkoi, kun hänen rintasyöpää sairastanut mummonsa halusi kertoa jotain pojalleen eli Vihreälehdon isälle.
– Mummo alkoi yhtäkkiä sanoa, että hän on pahoillaan ja että hän on tehnyt isää kohtaan väärin. Isä ei yhtään saanut kiinni, mistä on kysymys, Vihreälehto kertoo.
Lääkäri tuli kuitenkin huoneeseen ja sanoi, että Vihreälehdon mummo oli niin huonossa kunnossa, että juttua pitäisi jatkaa aamulla.
– Mummo kuitenkin kuoli sinä yönä, Vihreälehto sanoo.
Vihreälehdon isälle selvisi perunkirjoituksista, että mies, jota hän luuli isäkseen, olikin isäpuoli. Viisi muuta sisarusta oli isäpuolen lapsia, ja hänellä itsellään oli toinen isä.
– Isälle kerrottiin, että hänen isänsä oli joku venäläinen sotavanki hänen äitinsä sota-ajan työpaikalta.
Lue myös: Tuntemattomasta sotavangista on muovautumassa isä ja isoisä
15 vaariehdokasta
Asia jäi pitkäksi aikaa, kunnes tällä vuosikymmenellä Vihreälehto alkoi selvittää isänsä isän henkilöllisyyttä.
Vihreälehto teki dna-testin, koska halusi selvittää terveystietojaan. Testistä ilmeni, ettei Vihreälehdon perimä osoittanutkaan Venäjälle.
– Hämmennyin, että mikäs venäläinen sotavanki isoisäni on ollut, jos olen näin suomalainen, Vihreälehto kertoo ihmetelleensä.
Hän testautti myös isänsä ja sai kansallisarkistosta tiedon mummon työpaikalla olleista miehistä. Heitä oli ollut 15.
– Ajattelin, että etsin kaikki nämä 15 miestä tai heidän sukulaisensa ja teetän dna-testin ja selvitän, kuka heistä on oikea henkilö.
Oikea ihminen sattui näkemään Iran puheen
Isoisän henkilöllisyyden piti olla selvillä parissa kuukaudessa, mutta mitä vielä. Vihreälehto vietti seuraavat vuodet niin kansallisarkistossa kuin venäläisiä arkistoja ja somea selaten. Piti löytää joku, joka tietäisi jotain.
– Mummolta oli jäänyt albumiinsa kolme valokuvaa ja aloimme pohtia, että joku heistä on isoisäni. Aloin jakaa kuvia somessa.
Vihjeitä tuli, mutta lopullinen tärppi puuttui. Se tuli Petroskoissa viime keväänä, kun Vihreälehto oli puhumassa Venäjän kansallisarkiston vieraana. Tilaisuudesta tehtiin ohjelma, jonka oikea ihminen sattui näkemään.
Henkilö lähestyi Vihreälehtoa Facebookissa ja kertoi, että voisi auttaa.
– Tämä henkilö onnistui löytämään oikean suvun ja toimi ansiokkaasti välissämme.
Dna-testi varmensi kaiken
Lopulta viime viikolla testattavaksi löydettiin mahdollisen isoisän veli. Näin asiaan saatiin varmuus.
Vihreälehto sai tuloksen viime viikon tiistaina. Se oli kuin olikin positiivinen. Testattu mies oli hyvin läheistä sukua Vihreälehdon isälle, joten hänen Otavan koulutilalla olleen veljensä oli pakko olla Vihreälehdon isän isä.
– Minusta tuntui, että olisin voittanut vähintään sukututkimuksen olympialaiset, Vihreälehto kertoo riemustaan tuloksen äärellä.
Isä vietti ensimmäisen isänpäivän tietäen taustansa
Hän päätyi lähes välittömästi soittamaan asiasta isälleen. Uutinen hiljensi tämän.
– Hän on puhelias mies Itä-Suomesta. Hän sai sanottua minulle vain kiitos, mutta hän sanoi sen kyllä monta kertaa, Vihreälehto kertoo.
Tämän jälkeen Vihreälehdon isä aloitti etuajassa isänpäivän vieton hankkimalla muun muassa kukkia ja kakkua.
– [Hän] vietti ensimmäisen isänpäivänsä niin, että tiesi kuka hänen isänsä on.
Vihreälehto kertoo projektin muuttaneen hänen käsitykseni sota-ajan tapahtumista. Historia on paljon opittua moniäänisempi, eikä heidän sukunsa tarina sopinut totuttuun sankaritarinaan. Vihollisuuden lisäksi tarinassa on myös rakkautta.