Eduskuntaan etenee lakialoite kannabiksen käytön dekriminalisoinnista. Aloitetta tuskin hyväksytään, mutta läpi mennessään se tarkoittaisi, että käyttämisestä ja kohtuullisten määrien hallussapidosta ei seuraisi rangaistusta. Myynti ja maahantuonti olisivat jatkossakin rangaistavia rikoksia.
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Suomessa tätä mietitään. Vuonna 1972 säädetyn huumausainelain alkuperäisessä esityksessä kannabiksen käyttö ei ollut rangaistavaa. Valiokunnat olivat kuitenkin asiasta keskenään erimielisiä, ja lopulta riita ratkaistiin arpomalla.
Lähes 50 vuotta myöhemmin ollaan saman kysymyksen edessä: pitääkö käyttäjiä rangaista vai ei? Vaikka kyse ei nytkään ole laillistamisesta, juridisen kapulakielen välttämiseksi puhuttakoon kuitenkin siitä.
Tutkimuksesta tiedetään, että ihmisten onnellisuuden yksi keskeisimmistä tekijöistä on vapaus. Mitä enemmän ihmisillä on elämässään vapauksia, sen parempi.
Koska lait rajoittavat vapauksia, tulee laillistamiseen aina pyrkiä. Laillisuutta ei tarvitse erikseen perustella, mutta laittomuudelle täytyy olla hyvä syyt.
Mitä olisivat hyvä syyt kannabiksen kriminalisoinnille?
1. Porttiteoria. Sen mukaan kannabiksen käyttäminen johtaa kovien huumeiden käyttöön.
Logiikka ei ole oikein vedenpitävä. Yhtä hyvin voisi sanoa, että keskiolut johtaa kovien huumeiden käyttöön.
On toki totta, että kovien huumeiden käyttäjissä on enemmän kannabiksen käyttäjiä kuin väestössä keskimäärin. Se ei silti tarkoita, että kannabis johtaisi kovien huumeiden käyttöön. Ylivoimainen enemmistö kannabiksen käyttäjistä ei nimittäin koskaan elämässään käytä kovia huumeita.
Suomalaisten kannabiskokeilujen määrä on kasvanut vuoden 1992 kuudesta prosentista 24 prosenttiin vuonna 2018, siis nelinkertaistunut. Jos porttiteoria pitäisi paikkansa, pitäisi tuollaisen kasvun näkyä jo selvästi katukuvassa.
Kannabiksen ja kovien huumeiden välillä on tilastollinen yhteys, mutta ei syy-yhteyttä. Samoin hukkumisilla ja jäätelönsyönnillä on tilastollinen yhteys, koska molemmat lisääntyvät kesäisin, mutta yksi ei johda toiseen.
2. Kannabiksen laillistamisesta seuraa ongelmia muille.
Mitä ongelmia? Vaikea nähdä, miten on muiden ongelma se, millä keinoin naapuri itseään viihdyttää.
Ihmisten päihteiden käytön tulisi olla vähän kuin heidän seksielämänsä, ei kuulu muille. Se, kuinka monen tai minkä sukupuolen edustajan kanssa kukakin haluaa olla, on heidän asiansa. Vapauteen pyrkivässä yhteiskunnassa saman tulisi koskea päihteitä.
3. Kannabiksen käyttö lisääntyy ja aiheuttaa terveyskuluja, jotka muut maksavat.
Itse asiassa päinvastoin. Esimerkiksi USA:ssa on havaittu, että teinit käyttävät vähemmän kannabista niissä osavaltioissa, joissa se on laillista.
Portugali lakkasi rankaisemasta ei vain kannabiksen vaan kaikkien huumeiden käyttäjiä vuonna 2001. Käyttö ei lisääntynyt, mutta haitat vähenivät.
Tosin, kuten poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen MTV:n haastattelussa huomautti, Portugalissa huumausaineongelma oli tuolloin sietämätön ja maa oli ns. ”pakkoraossa”. Jotain oli tehtävä. Tilanne ei täällä ole likimainkaan sama.
Toisaalta taas Hollannissa kannabis on ollut de facto laillista jo vuosikymmenet. Sekään ei ole yhteiskuntana suistunut kaaokseen alati paisuvien terveyskulujen vuoksi.