Rikosoikeuden professorit: Huumeiden käytöstä ei pitäisi rangaista – "Kriminalisointi puhdistaa ongelmaa yhtä vähän kuin kieltolaki"

Asiantuntijan mukaan käytön kriminalisointi on puhdistanut huumeongelmaa yhtä vähän kuin muinainen kieltolaki tehosi alkoholin käyttöön. Tässä alla neljän oikeustieteilijän haastattelut.

Kimmo Nuotio, rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto: Huumeiden käyttö pitäisi dekriminalisoida

"Tässä on useita vuosikymmeniä paukutettu yhtä viestiä. Nyt asiaa pitäisi ajatella uudella tavalla. Kriminalisointi puhdistaa ongelmaa yhtä vähän kuin kieltolaki auttoi alkoholin poistamiseen.

Rikosoikeuden keinot ovat tosi haitallisia silloin, kun niitä kohdistetaan huumeiden käyttäjiin – eritoten vaikeasti syrjäytyneisiin ja riippuvaisiin käyttäjiin. Käyttäjien rankaiseminen on hyvin hankalaa ja oikeastaan aika epäoikeudenmukainenkin käytäntö. 

Nykyinen järjestelmä vahvistaa leimoja ja palvelujärjestelmän kyky tulla auttamaan perusongelmaan heikkenee. Tässä ei saada mitään hyvää asiaa kuntoon.

Dekriminalisointi siirtäisi resursseja kontrollista palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen ja se parantaisi varmasti elämänlaatua. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa tässä tarvitaan ja nyt tilanne on se, että resurssit sillä puolella ovat hyvin niukat ja kontrollilla asia pidetään poissa silmistä. 

Suomi on jäänyt muista aika tavalla ajasta jälkeen. Esimerkiksi käyttöhuoneet ovat olleet pitkään käytössä Tanskassa ja Norjassa ja hyvin monessa Euroopan maissa. Huumeneuloja Suomessa sentään on jaettu, mutta sen jälkeen emme ole saaneet oikein mitään aikaan. Tabut ovat vahvat ja päättäjät hirveän varovaisia.  

Uskon, että 5–10 vuoden sisällä Suomi tässäkin suhteessa näyttää erilaiselta."

Sakari Melander, rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto: Huumeiden käyttö pitäisi dekriminalisoida

"Perinteisesti on ajateltu, että rikosoikeus on se viimesijainen keino puuttua yhteiskunnallisiin ongelmiin, mutta huumausaineiden suhteen rikosoikeus on ollut ensisijainen keino. Se ilmentää kenties moralistista suhtautumista huumausaineisiin. 

On jokaisen oma asia, miten käyttäytyy ja miten itseensä suhtautuu ja holhoavaan lainsäädäntöön on suhtauduttu pidättyväisesti. Rikosoikeudelliset keinot eivät ole parhaita mahdollisia keinoja huumausaineiden käytön tai kokeilujen vähentämiseksi tai huumeriippuvuuden hoitamiseksi. 

Suomessa on sovellettu 50–60 vuotta hyvin ankaraa rikosoikeudellista suhtautumista huumausaineiden käyttöön. Rikosoikeudelliset toimenpiteet eivät ole saavuttaneet sellaisia tavoitteita, mitä niihin voidaan kytkeä. Huumausaineiden käytön dekriminalisointi olisi hyvä askel siihen suuntaan, että aletaan painottaa enemmän sosiaali- ja terveyspolitiikan keinoja huumausaineiden haittojen ehkäisemisessä.

Nykypolitiikka on johtanut monenlaisíin asioihin – muun muassa yliankariin rangaistuksiin. Huumausainerikoksista saattaa tulla hyvin ankaria rangaistuksia verrattuna vaikkapa seksuaalirikoksiin ja ihmiskauppaan. Se, että huumausaineiden käyttö on kriminalisoitua, on stigmatisoinut huumausaineiden käyttäjiä ja saattaa jopa estää sitä, että huumeriippuvaiset hakeutuvat hoitoon. Rikosoikeudellinen suhtautuminen on myös saattanut vaikuttaa siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon keinoihin ei ole panostettu riittävällä tavalla ja nimenomaan huumausaineiden käytön ehkäisemisen suhteen.

Maailmanlaajuisesti ollaan menossa ennen muuta siihen, että rikosoikeuden käyttöä vähennetään ja tässä yhtenä keskeisenä toimena on juuri huumausaineiden käytön dekriminalisointi. Vaikka käyttö ei olisi rangaistavaa, niin esimerkiksi maahantuonti olisi edelleen, nykyiseen tapaan, rangaistavaa."

Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Tatu Hyttinen, rikosoikeuden apulaisprofessori, Turun yliopisto: Huumeiden käyttö pitäisi dekriminalisoida

"Meillä on 50 vuotta ollut rankaisupolitiikka. Asiaa voidaan lähestyä ongelmakäyttäjien näkökulmasta tai yhteiskunnan näkökulmasta. Se ei toimi kummastakaan näkökulmasta. Ongelmakäyttäjien näkökulmasta on suorastaan epäinhimillistä, että ihminen on vaikeassa asemassa, niin häntä rangaistaisiin siitä, jos vaihtoehtona olisi tukeminen ja hoidolliset toimenpiteet. Jos tämä tukeminen onnistuisi, on itsestään selvää, että yhteiskunta hyötyisi siitä, esimerkiksi pienempänä rikollisuutena. 

Ei ole järkevää rangaista huumeiden käytöstä, vaan miettiä sitä enemmän hoidollisena asiana niille, joille se on ongelma. Ja niille, joille se ei ole ongelma, on rikosoikeudellisesti kyseenalaista ja jopa omalaatuista, että rankaisemme teoista, mistä ei aiheudu oikeastaan kenellekään mitään vahinkoa. 

Tyypillisesti ajatellaan, että huumepäissään tehdään erilaisia rikoksia, mutta huumeiden käyton dekriminalisointi ei tarkoittaisi sitä, että sallittaisiin ilkivalta tai väkivalta tai huumeratit – ne säilyisivät edelleen rangaistavina – ihan samalla kuin alkoholissakin. Jos alkoholia käyttää asiallisesti, niin eihän sen rankaisemisessa olisi mitään järkeä.

Huumeiden käytön rankaisemisessa ei ole järkeä, koska se ei auta yhteiskuntaa eikä se auta ihmisiä ja siihen yksinkertaisesti on parempi keinoja kansainvälisen vertailunkin perusteella vähentää huumausaineiden haittoja sekä yksilöille että yhteiskunnalle. 

Huumeiden käytöstä voi tulla enintään 6 kuukautta vankeutta. Jos se dekriminalisoitaisiin, niin huumeiden käyttö olisi täysin sallittua yhtä lailla kuin hallussapito pienissä määrin – huumausaineiden myynti ja välittäminen pysyisi rangaistavana.

Meillä on taustalla kieltolaki ja 1970-luvun alussa kun huumausaineet kriminalisoitiin, niin se oli hyvin hilkulla ja kun päädyttiin kriminalisoimaan, sen jälkeen siitä on ollut erittäin vaikea tinkiä. On tyypillistä rikoslainsäädännölle, että jos jotakin joskus kielletään, niin sen säädöksen purkaminen rikoslaista on hyvin vaikeaa. 

Dekriminalisointi olisi parempi vaihtoehto kuin se, että huumausaineiden käyttäminen olisi rikos, josta ei rangaistaisi. Pitkällä aikavälillä varmasti ollaan siirtymässä siihen, että lähestytään huumausaineiden käyttöä muutoin kuin rankaisemisen kautta." 

Matti Tolvanen, rikosoikeuden professori: Huumeiden käytöstä ei pitäisi rangaista koskaan

"Mielestäni käytöstä ei pitäisi rangaista koskaan, mutta hallussapidosta käyttöä varten voitaisiin rangaista, jos hallussapito on toistuvaa. Käyttö ja hallussapito käyttöä varten ovat eri asioita ja käyttö ei sellaisenaan viittaa levittämismahdollisuuteen.

Taitavat myyjät pitävät poliisin kokemusten mukaan hallussaan kerrallaan vain pienen määrän, yhden myyntierän juuri siksi, että se näyttäisi aineen olevan omaan käyttöön tarkoitettua.

Mutta ensiksikin, itsensä vahingoittamisen tai itsensä vaarantamisen ei tule lähtökohtaisesti olla rangaistavaa.

Toiseksi, käytöstä rankaiseminen voi estää hoitoon hakeutumista, kun käyttäjä rankaisemisen pelossa kiistää käytön.

Kolmanneksi, käytöstä rankaiseminen ei näyttäisi vähentävän käyttöä. Käyttöhän on yleistynyt siitä huolimatta, että käyttäjiä on rangaistu etenkin aiemmin hyvin kategorisesti.

Neljänneksi, käyttäjiä sakotettaessa ongelmat siirtyvät ulosoton puolelle ja sakot usein jäävät perimättä käyttäjän maksuhaluttomuuden ja/tai varattomuuden takia.

Viidenneksi, käyttäjät ovat monessa tapauksessa itse asiassa uhreja - erityisesti kun kysymys on kannabista vahvemmista aineista – huumeiden levittäjien hyväksikäyttämiä.

Rangaistavuus lain tasolla ilman rankaisemista konkreettisissa tapauksissa riittää täyttämään ne tavoitteet, joita käyttöön puuttumalla pyritään saavuttamaan."