Ivan Puopolon kolumni: Ministerin kutsuminen jääprinsessaksi ei ole ongelma – se on, että poliitikot yrittävät ohjata, miten heistä tulee kirjoittaa

Ohisalo itse ei reagoinut koko asiaan mitenkään, mutta termi oli liikaa monille muille. Muiden muassa opetusministeri Li Andersson, kokoomuksen Elina Lepomäki ja vihreiden Iiris Suomela twiittasivat pöyristyksensä. Noin ei tule kirjoittaa, oli tiivistetysti jokaisen viesti.

Harvassa asiassa on Li Anderssonilla ja Donald Trumpilla paljonkaan yhteistä, mutta median ojentaminen "käytöstavoille" on näköjään yksi niistä. Toisaalta sen ymmärtää. Vasemmistolla on historiallisesti ollut kova halu ulottaa valtion toimivalta mahdollisimman laajalle. Kolumnistien tarkkailukomitea ei varmaan edes maksaisi paljon.

Iiris Suomelalta tämä oli odotettavaa. Hän on erikoistunut vahtimaan, kuka puhuu oikein. Sen teki Suomela nytkin selväksi, että ihmisten ulkonäöllä ei leikitellä.

Suomela tosin itse vielä pari vuotta sitten irvaili TwitterissäJussi Halla-Ahon ja Tähtien Sota -hahmon Darth Sidiuksen yhdennäköisyydelle. Joko Suomela on siis kääntynyt moraaliopeissaan täydet 180 astetta, tai sitten hän noudattaa hurskastelun ABC:tä pilkuntarkasti.

Yllättävin osallistuja oli Elina Lepomäki. Hänhän on kokoomuksen oikeata laitaa ja kaikilla tavoilla sekä yksilön- että lehdistönvapauden kannattaja. No, siltä vapaudelta eivät ole suojassa edes nuoret politiikassa toimivat naiset. Joko safe space tai sananvapaus.

Sitä paitsi kuka muka oikeasti haluaisi munankuorilla kävelevää lehdistöä, jossa kaupan hyllystä löytyisi vain Parnasso ja Tieteessä Tapahtuu. Jos halutaan, että politiikkaa seuraavat muutkin kuin Helsingin yliopiston kolme tutkijaa, niin silloin pitää kirjoittaa tavalla, jossa lukija ei nukahda ennen ensimmäisen virkkeen loppua.

Kaiken lisäksi kolmikko Andersson-Suomela-Lepomäki todennäköisesti hohottaa itsekin vedet silmissä, kun Jyrki Lehtola taas seuraava kerran moukaroi jotain persua. Joskus sitten kolisee omassa päädyssä. Semmoista se on.

Tämä ei oikeasti ole kovin vaikea asia. Jääprinsessat, Jäämiehet, Mörköt, Seiskat, Huomenta Suomea juontavien isonenäisten puoli-italiaanojen huonot vitsit, kolumnit ja muu soopa ovat juuri sitä, mitä pitääkin olla. Se on merkki moninaisuudesta ja siitä, että ihmisillä on vapaus sanoa.

Vapauteen kuuluu tietenkin myös vapaus kritiikkiin. Mutta kun ministeritasolta käsin aletaan julkisesti ohjeistaa, miten naispoliitikoista tulee kirjoittaa, herää kysymys, että missä maassa oltiinkaan. Lainsäätäjien tehtävä on säätää lakeja eikä toimia minään hyvän käytöksen oppaina lehdistölle.

Saa sanoa, ei siinä mitään. Täällä toimitusten puolella siihen pitää vain todeta, että kiitos palautteesta ja kerrata sitten journalistin ohje numero 2:

"Sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille."