Suomesta ulkomaille kaapattiin viime vuonna 20 lasta, tiedottaa Kaapatut lapset ry. Järjestön mukaan aiempina vuosina kaapattuja lapsia oli maailmalla vielä 28, joten kaikkiaan kaapattuna oli viime vuonna 48 lasta.
Lapsikaappauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa Suomessa pysyvästi asunut alle 16-vuotias lapsi viedään ilman huoltajan suostumusta ulkomaille. Kaappaaja on käytännössä aina toinen lapsen vanhemmista.
Järjestön mukaan yli viidennes lapsikaappauksista on suuntautunut vuosina 2008–2017 Ruotsiin tai Viroon. Näinä vuosina lapsia kaapattiin yhteensä 362. Seuraavaksi yleisimmät kohdemaat ovat Espanja, Yhdysvallat ja Venäjä. Tiedot perustuvat oikeusministeriön ja ulkoministeriön tietoihin.
Suomalaiset avioituvat usein ruotsalaisten kanssa, joten näiden maiden välillä on järjestön toiminnanjohtaja Tarja Räisäsen mukaan myös paljon lapsikaappauksia. Virolaisten ja venäläisten kohdalla kyse on yleensä paluumuutosta. Espanjaan ja Yhdysvaltoihin kaapannut vanhempi on yhä useammin suomalainen.
Kyse on käytännössä huoltajuusriidoista
Vaikka virallinen termi on lapsikaappaus, kyse on käytännössä huoltajuusriidoista. Molemmat vanhemmat voivat olla suomalaisia tai ulkomaalaisia, tai sitten toinen on suomalainen ja toinen ulkomaalainen.
– Kaappaaja on suurin piirtein yhtä usein isä tai äiti, joka vie lapsen mukanaan ulkomaille.
Kaappauksesta voi olla kyse myös silloin, kun sekä kaappaaja että Suomeen jäänyt vanhempi ovat lapsen huoltajia.
– Jos vanhempi on yksinhuoltaja, hän saa päättää lapsen viemisestä yksin. Ja myös esimerkiksi avioeron jälkeen huoltajuuden saanut vanhempi saa viedä lapsen pois maasta ilman toisen vanhemman suostumusta, Räisänen sanoo.
Lapsikaappauksista kaksi kolmesta päättyy, kun vanhemmat pääsevät jonkinlaiseen, edes laihaan sopuun lapsen asuinmaasta.
Määrä on pysynyt vuosien varrella kohtalaisen tasaisena.
– Viimeisin trendi on se, että jutut ovat monimutkaistuneet. Ihmiset liikkuvat paljon, ja perheessä voi olla useita kansalaisuuksia, Räisänen sanoo.