Jarkko Sipilän kommentti: Aarnio oli paha paha poliisi

Muistan hetken edelleen hyvin. Joulukuussa 2013 olimme seuraamassa Jari Aarnion kolmatta vangitsemiskäsittelyä. Sen piti alkaa kello 11, mutta aloitusaika siirtyi puoleen päivään.

Vähän ennen kello 12 käräjäsihteeri toi oveen normaaliin tapaan juttulistan, jossa kerrotaan mitä salissa käsitellään.

HS:n toimittaja Susanna Reinboth ja minä istuimme oikeustalon käytävän kovilla penkeillä, mutta kuvaaja Aki Blomberg nousi katsomaan listaa. Pian Aki ilmoitti, että siinä lukee törkeä huumausainerikos. Virkarikoksina alkanut tutkinta oli saanut uuden käänteen.

Nappasin aikanaan listasta kuvankin.

Tuntui uskomattomalta, että Helsingin huumepoliisin päällikköä epäiltiin törkeistä huumerikoksista.

Se selvisi pian, että uusi juttu nivoutui tynnyrijuttuun. Aluksi pohdimme toimituksessa voisiko kyse olla jostain "sormien läpi katsomisesta" tai vastaavasta. Paljon oli puhetta myös krp:n ja Helsingin huumepoliisin riidoista.

Oikeuskäsittelyn myötä koko karmeus selvisi.

Pasilan mies oli Jari Aarnio, joka pyöritti isoa hasissalakuljetusta. Hän tilasi lastit Hollannista ja järjesti jakelun kahden ryhmittymän kautta Suomessa. Lisäksi Aarnio vielä käytti virkaansa hyväksi yrittäen lavastaa syyttömän miehen itsensä tilalle krp:n tutkinnan lähestyessä.

Suomeen matkalla ollutta huumetta jäi Hollannissa takavarikkoon 140 kiloa. Muuten näyttö koostui palasista tai mosaiikista, kuten syyttäjä sitä kuvasi.

Kokonaisuutena ne eivät jättäneet tulkinnoille varaa. Pasilan miehen puhelimet yhdistyivät huumelastien organisoimiseen ja Jari Aarnio yhdistyi omista puhelimistaan Pasilan mieheksi.

Nykymaailmassa jälkiä vaan jää kaikkialle. Puhelinnumerot vievät kauppoihin, jossa laite tai liittymä on myyty ja siellä on valvontakamerat. Kulunvalvontatiedot säilyvät vuosikausia ja niistä voi päätellä liikkeitä. Tekstiviestejä löytyy vanhoista laitteista. Rahankäyttöä voidaan selvittää vaikka bonuskorteista.

Vaikka rosvo yrittäisi olla varovainen, niin jälkiä jää, jos yhteyksiä pitää olla.

Hovioikeus tiivisti tapauksen tylysti: "Aarnio on käyttänyt hyväksi virkansa suomia mahdollisuuksia huumausainerikosten tekemiseksi ja niiden peittämiseksi piittaamatta seurauksista, joita muille hänen toiminnastaan aiheutuu. Rikokset ovat olleet erittäin vakavia ja vahingollisia ja osoittaneet poliisin päällikkövirassa toimivalta henkilöltä poikkeuksellista häikäilemättömyyttä."

Aarnio oli paha, paha poliisi. Näin se vain oli, vaikka edelleen joidenkin on vaikea uskoa, että Suomessa poliisi voi olla niin syvällä järjestäytyneessä rikollisuudessa kuin Aarnio on ollut.

Olennaista Aarnion jutussa on kuitenkin se, että se kyettiin selvittämään. Sitä ei lakaistu maton alle, vaikkapa siinä pelossa että poliisin maine mustuu. Se on tämän jutun hyvä puoli. Toinen on se, että poliisissa on tajuttu – ainakin toivottavasti – kunnollisen esimiesvalvonnan todellinen merkitys.

Mutta ei se vielä tähän lopu. Seuraavaksi selvitetään oliko Aarniolla osuutta alamaailman murhaan vuonna 2003. Tutkinta valmistuu kesän lopulla.