Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen päätös avata esitutkinta Päivi Räsäsen 15 vuotta vanhassa kannanotossa on eriskummallinen, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
Kyse on edelleen netistä löytyvästä Räsäsen tekstistä. Poliisi tutkii nyt onko Räsänen syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.
– Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jatkuva rikos, eli se tapahtuu niin kauan aikaa, kun viesti tai kirjoitus on yleisön saatavilla. Sen vanhenemisaika alkaa vasta, kun [viesti] on poistettu, Toiviainen totesi maanantaina MTV Uutisille.
Muuten rikos olisi vanhentunut viidessä vuodessa.
Lue myös: Miksi Päivi Räsäsen kirjoitus tutkitaan, vaikka julkaisusta on jo 15 vuotta? ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jatkuva rikos”
Kyse on Räsäsen tekstin osalta siis siitä, että kiihottaminen jatkuu niin kauan kuin teksti löytyy netistä. Lakipykälän perusteluja lukemalla voi todeta, että rikollista on myös linkin jakaminen Räsäsen tekstiin.
Mielenkiintoinen kysymys on se, mihin vetää raja vai voiko sitä vetää lainkaan. Netistä ja sen videopalveluista löytyy jos jonkinlaista rasistista ja muuta kyseenalaista materiaalia, kuten esimerkiksi kohtauksia 1960 valmistuneesta Pekka ja Pätkä neekereinä elokuvasta 90-luvun viihdeohjelmien romaneihin ja saamelaisiin.
Valtakunnansyyttäjän tulkinnan mukaan kyse ei ole siitä, oliko teksti tai video tekoaikaan julkaistaessa rasistinen vaan onko se sitä nyt. Eli vanhakin materiaali voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön, jos se kiihottaa kansanryhmää vastaan.
Kun eduskunnan lakivaliokunta aikanaan korosti, että lainvastaisen aineiston saatavilla pitäminen voi ulottua myös sivustojen ylläpitäjään, niin pitäisikö nyt hakea kuulusteluun Youtuben Suomen maajohtaja?
Se on todettava, että ylläpitäjän rikosoikeudellinen vastuu edellyttää kuitenkin tahallisuutta eli ennen kaikkea tietoisuutta aineiston lainvastaisuudesta.
Syytekirjelmästä saattaisi tulla paksu. Tekoja olisi sen verran, että kiihottamisen maksimirangaistus 2 vuotta vankeutta voisi täyttyä.
Eikä netti ole ainoa paikka, jossa kyseenalaista aineistoa on saatavilla. Pääkaupunkiseudun kirjastosta löytyy Adolf Hitlerin Taisteluni -teos vuoden 1942 käännöksenä. Varauksiakin on peräti 101.
Pitäisikö nyt aloittaa tutkinta, jossa epäiltyinä olisivat pääkaupunkiseudun kirjastopalveluiden johtajat. Taisteluni -kirja täyttäisi varmasti jopa törkeän kiihottamisen tunnusmerkistön.
Esimerkkejä nykyaikana rasistiseksi tulkittavasta materiaalista niin kulttuurin, kirjallisuuden, taiteen, uskonnon ja politiikan saralta löytyy menneiltä vuosilta loputtomiin.
Ja kun poliittiset kilpailijat ja muut tahot ryhtyvät ilmiantamaan toisiaan menneistä, niin rikosilmoituksia voi tulla kiihtyvään tahtiin.
Netin putsaaminen ei valtakunnansyyttäjältä onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. Vanhan materiaalin – jollaiseksi 15 vuotta vanhan Räsäsenkin tekstin voi lukea – tutkiminen on turhaa lain ylitulkintaa.
Maailma on muuttunut, mutta historiaa on mahdoton muuttaa tai pimittää. Pikemminkin siitä kannattaa oppia.