Suomalainen asiantuntijaryhmä selvittää parhaillaan Hangon saaristossa mahdollisesti olevien sotavainajien kansallisuuksia ja parhaassa tapauksessa henkilöllisyyttä.
Hangon saaristossa käytiin Jatkosodan alettua kesällä ja loppuvuodesta 1941 erittäin kiivaita taisteluja, kunnes Puna-armeija hylkäsi tukikohdaksi saamansa Hankoniemen joulukuussa.
Taisteluiden jäljiltä etsitään nyt vainajia.
– Nyt on viimeiset mahdollisuudet, ennen kuin ne luut maatuvat kokonaan, löytää ehkä omaisia näille kaatuneille. Aika on meitä vastaan tässä tilanteessa. Hangon rintamalle on haudattu venäläisiä ja sinne on kadonnut venäläisiä ja suomalaisia. Myös yksi ruotsalainen vapaaehtoinen on ilmoitettu kadonneeksi siellä, toteaa historioitsija ja tietokirjailija Teemu Keskisarja Viiden jälkeen -ohjelmassa.
– Hyvässä lykyssä luista tulee yksilö, jolla on tarina. Sota-arkeologia ja historia voivat yhdistää tietonsa, sanoo Hanko 1941 -projektin päällikkö Jan Fast.
Tutkimustyötä helpottaa kehittynyt tekniikka.
– Menetelmät ovat kehittyneet arkeologiassa runsaasti viime vuosina. DNA-tutkimus on yksi menetelmä, mutta on olemassa myös isotooppitutkimus ja muita tutkimuksia, jotka voivat valaista vainajan kansallisuutta, Keskisarja sanoo.
Löydetyt vainajat luovutetaan sen maan suurlähetystölle, jonka kansalaisia he ovat olleet.
– Tässä tapauksessa Venäjän suurlähetystölle. Me teemme omat tutkimuksemme ja Venäjä tekee omansa. Omaisten löytäminen on vaikeata. Joskus se onnistuu, joskus ei.
Joskus vainajia löytyy rakennustöiden yhteydessä
Sotavuosien aikana arviolta yli 10 000 suomalaista sotilasta katosi. Sotavainajia on Suomessa etsitty aktiivisesti kymmeniä vuosia.
Vainajia saattaa joskus löytyä myös yllätyksellisesti rakennustöiden yhteydessä.
– Viimeksi näin tapahtui Pohjois-Suomessa museon tontilla. Se johtuu juuri siitä, että näitä paikkoja ei ole kunnolla kartoitettu ja sitä me olemme juuri nyt tekemässä. Sota on vain niin kaoottinen tilanne, että vainajia jää sinne tänne, Keskisarja toteaa.