Parinkymmenen talvi- ja jatkosodassa kaatuneen puna-armeijan sotilaan luut odottavat Ilomantsissa väliaikaissäilytyksessä ratkaisua viimeisestä leposijasta. Toisin kuin Venäjän alueelta löytyvät suomalaiset sankarivainajat, näiden neuvostosotilaiden jäänteet jäävät Suomeen.
Noin puolet nykyisen Ilomantsin alueesta oli taistelualuetta viime sodissa. Kunnassa on aktiivista sotahistoriallista toimintaa ja luonteva ympäristö sotilaiden leposijalle.
Vireillä on nyt muistomerkin ja hautapaikan rakentaminen. Seurakunnat vastaisivat kirkollisista toimituksista.
– Sinne nämä vainajat voitaisiin mahdollisesti siunata, Ilomantsin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherra Seppo Kuosmanen pohtii.
Kaukana vieraalla maalla
Valtakunnallinen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys on käynnistämässä käytännön toimenpiteitä.
– Tiedustelemme ensin venäläisten toiveita hautapaikasta ja sen jälkeen hankitaan lausunnot ulkoministeriöltä, aluehallintovirastolta ja mahdollisesti myös opetus- ja kulttuuriministeriöltä, yhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp Pertti Suominen kertoo.
Sallassa ja Kuhmossa neuvostosotilaiden kaivauksia taistelupaikoilla ovat tehneet venäläiset toimijat.
– Esimerkiksi Argangelista tullut etsintäryhmä vei vainajansa Venäjälle. Kaatuneet olivat sieltä päin kotoisin ja he tavallaan palasivat kotiin. Ilomantsissa tilanne on toinen, kun kaivauksia tekevät enemmän tutkijat, alan opiskelijat ja muut ulkopuoliset, Suominen selventää.
Monet Ilomantsissa kaatuneet puna-armeijan sotilaat kuuluivatkin joukko-osastoihin, jotka oli koottu Valko-Venäjällä tai muualla Etelä-Venäjällä.
Suominen ei halua ottaa kantaa hautapaikan ja muistomerkin sijoituspaikkaan. Siitä on neuvoteltava maanomistajan kanssa.
– Yksi vaihtoehto on Polvikoski, jossa se voitaisiin sijoittaa entiselle taistelualueelle Metsähallituksen maalle, Suominen miettii.
Luut säilytetään säkeissä
Kaivauksissa löytyneet jäänteet säilytetään toistaiseksi arkisesti juuttisäkeissä.
Kaivauksissa löytyneiden sotilaiden luut säilytetään lukkojen takana turvallisessa paikassa, jota ei haluta paljastaa. Noin kahdenkymmenen vainajan jäänteet ovat juuttisäkeissä ja säilyttäminen näyttää kovin arkiselta.
– Tämä työ kuuluu venäläisille. Me emme siihen ota osaa ja venäläiset saavat itse päättää millä tavalla tekevät. Tämä on ollut heidän menettelynsä, tarkentaa kaivauksia koordinoiva asiantuntija Otso Nygren Ilomantsin sotahistoriallisesta työryhmästä.
Juuttisäkeissä on teipillä merkitty löytöpaikka, taisteluiden päivämäärä ja venäläisen joukko-osaston tunnusnumero. Muutamissa säkeissä on tietoja sisällöstä, lähinnä mitä luita on löydetty.
Säkkeihin on merkitty perustietoja löytöpaikasta ja sisällöstä.
Kaivauksissa on etsitty henkilötietoja sisältäviä bakeliittikoteloita, joista neuvostosotilaat voitaisiin tunnistaa. Kun kaatumisesta on kulunut yli 70 vuotta, todisteet ovat lähes aina tuhoutuneet maatumalla. Tunnistaminen on hyvin vaikeaa.
– Merkittävin löytö oli kampa, josta löytyi teksti “muistoksi Minasjanille”. Olettavasti hän oli armenialainen sotilas, Nygren arvioi.
Tutkijat yrittävät jäljittää sotilasta arkistolähteiden ja sotapäiväkirjojen avulla. DNA-tutkimuksiin ei toistaiseksi ole varoja. Luulöydöistä voitiin kuitenkin päätellä jotain.
– Osumista pystyttiin päättelemään millä tavalla kaatuminen on tapahtunut ja miten sotilas on haudattu.
Omaisilta tullut kyselyjä
Ilomantsissa riittää kaivettavaa. Venäläisryhmän kaivauksia johtava Petroskoin yliopiston professori Juri Kilin on arvioinut, että kunnan alueella on jopa 2 300 kaatunutta puna-armeijan sotilasta. Talvisodanaikainen joukkohauta on isoin löytö tähän mennessä.
– Kaivaminen on kovaa työtä ja se ottaa oman aikansa. Kaivauksissa saadaan täydentävää tietoa myös Suomen sotahistoriaan, Nygren huomauttaa.
Ison joukkohaudan kaivaukset jatkuvat ensi kesänä. On todennäköistä, että vainajien määrä kasvaa, ehkä merkittävästikin. Nygrenin mukaan muistomerkin ja hautapaikan saaminen on kuitenkin ensisijainen asia.
– Meille on tullut kyselyjä Venäjältä esimerkiksi kaatuneiden tyttäriltä. Olemme sitten näyttäneet kaatumispaikkoja jos ne on tiedossa. Me olemme kaikki ihmisiä ja venäläisille omaisille on tärkeää, että heillä on joku paikka jossa muistella kaatuneitaan.
Kirkkoherra: Rauhantyötä
Kunnanjohtaja Markku Lappalainen korostaa, että hautapaikka ja muistomerkki ovat lähtökohtaisesti valtiollinen asia.
– Kunnalla ei ole mitään sitä vastaan kunhan se käy myös maanomistajille. Kyllä sellainen muistomerkki sitten tänne sopii, Lappalainen sanoo.
Ilomantsissa on runsaasti sotahistoriallisia kohteita joita on viime vuosina kunnostettu myös matkailukäyttöön. Uusi kohde olisi luonteva osa ketjua.
Kirkkoherra Seppo Kuosmasen mielestä kysymys on rauhantyöstä.
Kirkkoherra Kuosmanen uskoo, että luterilainen ja ortodoksinen seurakunta voivat tehdä hautapaikalla tulevaisuudessa ekumeenista yhteistyötä. Kaatuneista sotilaista monet olivat todennäköisesti ortodokseja.
– Hautapaikalle voisivat omaiset ja kaikki muutkin tulla hiljentymään ja muistamaan sodan kauheuksia. Minusta tämä hanke on parasta mahdollista rauhantyötä, Kuosmanen korostaa.