Jenna oli kuten kuka tahansa muu parikymppinen nuori nainen, joka kävi töissä ja jolla oli ystäviä ja mies. Ystävien mielestä hän vain nautti viinien juomisesta, mutta ainoastaan hän itse tiesi olevansa alkoholisti.
Video: Huomenta Suomessa keskusteltiin siitä, että tissuttelu voi johtaa maksasairauteen.
7:12
Jenna Lehtonen oli 21-vuotias tatuointialan harjoittelija, kun hänen alkoholiriippuvuutensa alkoi kehittyä. Oli vuosi 2014 ja hän oli saanut juuri tietää, että hänen kehossaan oli sairaus, joka esti raskautumisen. Hän ja hänen aviomiehensä kokeilivat hormonihoitoa lasta yrittäessään, tuloksetta.
Kaikki ympärillä muistutti lapsista, Jenna näki vauvoja ja äitejä ja koska hän kovasti halusi äidiksi, nuorena lääkäriltä saatu murskaava tieto aiheutti syvän kriisin.
– Ihan ensimmäisessä tutkimuksessa selvisi, että minussa oli se vika, miksi meillä ei ollut onnistanut. Sen käsittely oli todella vaikeaa, Jenna kuvailee MTV Uutisille.
Lapsettomuus ei silti ollut ainoa alkoholismin kehittymisen taustalla oleva asia. Seura, jossa Jenna silloin liikkui, teki myös osansa.
– Toki olin myös sellaisessa seurassa, jossa alkoholinkäyttö oli runsasta. Tatuointialan ihmiset ovat aika meneviä, Jenna kertoo.
Jennan alkoholimäärät kasvoivat huomaamatta
Jenna alkoi käyttää alkoholia pikkuhiljaa. Hän otti jopa hormonikierukan ja toivoi, että kuukautiset jäisivät kokonaan kierukalla pois – niin mikään ei muistuttaisi lapsen saamisesta. Kun Jenna oli varma, ettei hän voisi tulla raskaaksi, hän ajatteli, että nyt hän voisi juoda ilman minkäänlaista raskauden mahdollisuutta.
– Määrät nousivat pikkuhiljaa, eikä mitään krapulaakaan sitten tullut, kun keho tottui alkoholiin.
Riippuvuuden aikaan Jenna osti joka viikonloppu Alkosta 3–4 pulloa viikonlopun juomiksi. Välillä hän vaihtoi kauppaa, koska viinin määrä hävetti kassalla.
Fyysistä riippuvuutta hänellä ei missään vaiheessa ollut, vaan juominen oli tapa saada mielen ahdistuneet ajatukset hiljenemään.
Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
– Kun en saanut lasta, perustin oman tatuointiyrityksen ja se oli ikään kuin minun lapseni. Panostin siihen niin täysillä, ettei pää kestänyt. Aamuisin oli saatava edes huikka viiniä, mutta työmoraali esti minua olemasta humalassa tai krapulassa töissä.
Jenna oli tosi tarkka siitä, ettei esimerkiksi ajanut autolla humalassa. Yhden kerran hän ajoi humalassa ystävälleen, koska ei kehdannut sanoa, että oli kokatessa ottanut kaksi lasillista viiniä.
Miten ajomatkalla kävi?
– Ei mitenkään. Mutta jos poliisi olisi pysäyttänyt, olisin menettänyt korttini.
Viikkotasolla Jenna joi 5–6 pulloa viiniä ollessaan riippuvuutensa loppuvaiheilla. Kaikki ahdisti. Jenna vaihteli punaviinien makuja, jotta ei kyllästyisi yhteenkään.
Lähipiiri ei uskonut Jennan riippuvuutta – olihan hän työssäkäyvä parikymppinen
Jennalla ei ollut juurikaan sairauden kieltämisvaihetta, vaan hän tiedosti, että hänellä oli ongelma. Lähipiiri ei ottanut hänen avaustaan vakavasti.
– Kun sanoin ääneen sen, että nyt tämä alkoholinkäyttö on lähtenyt lapasesta, kaikki sanoivat, että eihän tuo nyt ole mitään. Sivistyneet ihmiset juovat kotona lasin viiniä, mutta eihän kukaan nähnyt niitä määriä, mitä join. Eikä kukaan nähnyt niitä syitä, joiden vuoksi join.
Jenna kertoo, ettei edes hänen miehensä tiennyt alkoholinkäytön todellisia määriä.
Jenna piilotti pulloja mieheltään, koska hän ei voinut kontrolloida itseään. Lasillinen saattoi lipsua kokonaisen pullon juomiseksi. Hän ei kuitenkaan koskaan juonut mitä vain – jos sopivaa juotavaa ei löytynyt kotoa, mielen valtasi valtava ärtymys. Alkoholia oli saatava kuitenkin jatkuvasti: omaan elämään liittyvä ahdistus oli niin voimakasta, ettei hän kestänyt elämäänsä selvin päin.
Lopettamispäätös oli oma, vahva päätös
Päätös juomisen lopettamisesta tuli lopulta Jennan oman oivalluksen kautta. Syksyllä 2016 Jenna joi terästettyä juomaa, katsoi lasia ja totesi, että eihän juomisessa ole mitään järkeä. Hänellä oli aiemmin todettu myös refluksitauti, mikä paheni alkoholinkäytön kautta. Hän lopetti alkoholin käyttönsä vahvan päätöksen kautta. Sen jälkeen hän ei ole alkoholiin koskenut.
Jenna hakeutui juomisen lopettamisen jälkeen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Jennalla diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Se selitti paljon: ahdistuneisuushäiriö kun helposti ruokkkii päihderiippuvuuksia.
Jenna sai keskusteluapua ja lääkityksen ja elämä valkeni aivan uudella tasolla. Asioiden käsittely sai mielen pelot ja lapsettomuuteen liittyvän kriisin purkautumaan.
– Tietysti puhuin lapsettomuudesta siellä. Se oli elämäni hirvein kriisi, koska se kesti niin monta vuotta. Ja loppujen lopuksi meille tuli avioero, vaikkei ero liittynyt suoraan edes lapsettomuuteen. Mutta pikkuhiljaa sain itseäni kasaan, Jenna muistelee.
Ihmiset eivät aina ole hienotunteisia absolutisteja kohdatessaan
Jenna sanoo, ettei hän selittänyt riippuvuuden aikana juomiaan alkoholimääriä, joten vasta nyt kun hän selittää kaiken auki, lähipiiri uskoo aiheen vakavuuden.
Silti alkoholin tarjoajia löytyy monista juhlista.
– Ota vain tämä yksi, ei se mitään tee, monet sanovat. Mutta ei minulla ole mitenkään alkoholia ikävä. Sen jälkeen, kun lopetin tupakanpolton, kaikki ovat sanoneet, miten mahtava päätös se oli. Kun juomisen on lopettanut kokonaan, siitä tulee vähemmän positiivisia kommentteja. Humalaiset ihmiset ovat monesti raskaita, eivätkä ymmärrä kantaani.
Jenna juo nykyään juhlissa alkoholittomia siidereitä. Hän kritisoi suomalaista alkoholikulttuuria, jossa ihannoidaan alkoholia. Monesti häneltä kysytään syy alkoholittomuuteen ja kysytään, että onko hän raskaana, kuskina tai onko hänellä alkoholinkäytön estävä sairaus.
“Alkoholisti voi olla minkä näköinen vain” – ihmisten käsitykset alkoholistista ovat mustavalkoisia
Jenna muistuttaa, että alkoholisti voi olla kuka vain, myös se menestyneen näköinen jakkupukuinen nainen.
– Kukaan ei voi tietää, mitä pinnan alla on. Haluaisin purkaa alkoholistin stereotypiaa. Kun nähdään rähjäinen koditon, ajatellaan, että tuossa on alkoholisti. Jos taas nähdään jakkupukuinen nainen, ei oleteta, että juuri siinä kulkee alkoholisti.
Hänen mielestään alkoholistit ovat loistavia ylläpitämään kulisseja.
– Alkoholisti haluaa viimeiseksi paljastua. Alkoholistit voivat olla juuri niitä tunnollisimpia työntekijöitä. Ihmisten pitäisi avartaa käsityksiään alkoholiriippuvuudesta. Alkoholisti ei haise tai näytä välttämättä alkoholistilta, voi olla, että se tavallinen työssäkäyvä siististi pukeutunut tyyppi on vetänyt illalla pullon kossua, Jenna perustelee
Kuvituskuva.
Nuoret ovat myös alttiimpia riippuvuuksille. Jennan mielestä voi olla vaikeaa myös erottaa, että milloin nuoren alkoholinkäyttö on kokeilua ja milloin huolestuttavan humalahakuista. Jenna muistuttaa kuitenkin, että jos joku kertoo alkoholinongelmastaan, viimeisenä ongelmaa kannattaa vähätellä.
Jenna on ollut absolutisti jo kolme vuotta: yllätysvauva on Jennalle iso motivaattori
Jenna on ollut kolme vuotta erossa alkoholista. Päätöksen eli juomisen lopettamisen vuosipäivä oli 23.8.
Uuden miehensä kanssa Jenna sai yllättäen tänä vuonna vauvan. Raskaus tuli puskista, mutta vauva oli hyvin odotettu. Hän kuvailee pientä poikavauvaansa lämpimästi ja sanoo, että onneksi hän oli lopettanut juomisen jo paljon aiemmin.
– Pikku tyyppi on iso motivaattori siinä, että minun täytyy pitää itsestäni huolta. Eikä lapsi saa minulta huonoa mallia, koska en aio tehdä alkoholista mörköä ja mies käyttää alkoholia hyvin kohtuullisesti. Aion pojalleni aikanaan selittää, miksi jotkut ihmiset eivät alkoholia niin paljon.
Toisin kuin monilla on, Jennalla ei ollut alkoholismille suvusta taakkaa. Hänen vanhempansa ovat olleet alkoholin kohtuukäyttäjiä.
– Tiedän, että tämä sairaus periytyy usein isältä pojalle, mutta itselläni se oli ihan minusta lähtöisin eikä mallin kautta opittua, Jenna pohtii.
Jennan tarina on silmiäavaava – hän muistuttaa, että itsestään huolehtiminen on tärkeää: aina riippuvuuksista ei tiedä kukaan muu kuin niistä kärsivä itse.
Jennan tatuointitaidetta ja lyijykynäpiirroksia löydät Instagramista tililtä @jenna.l.art.