Vasta lapsen saanut Jessica haastoi itsensä juoksemaan 30 minuutin lenkin joka päivä. Vaikka juokseminen tuntui ihanalta, Jessica pitää itse asettamaansa aikataulua täysin epärealistisena.
Jessica Booth on aina nauttinut juoksemisesta. Saatuaan lapsen hänen elämänsä muuttui. Jessica on lyhyenä aikanaan äitinä tuntenut monia vanhemmille tuttuja tunteita: hän on ollut uupunut, stressaantunut ja samalla aivan rakastunut uuteen vauvaansa. Fyysinen kunto on synnytyksen jälkeen ollut heikko.
– Kehoni muuttui niin paljon, en ole treenannut aikoihin ja halusin epätoivoisesti taas aloittaa. Joten päätin haastaa itseni juoksemaan 30 minuuttia päivässä kuukauden ajan, Jessica kuvailee Insider-lehdessä.
Jessica vauvoineen. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
Jessica kertoo ymmärtäneensä, että liian nopea treenaamisen aloittaminen on riskialtista ja voi johtaa loukkaantumiseen. Hän päätti, että lepäisi heti, jos tuntisi olonsa liian uupuneeksi tai kokisi kipua.
Näin koe sujui!
Viikko 1
Ensimmäinen viikko oli Jessican mukaan juuri niin hankala kuin hän oli olettanut. Hän juoksi ensimmäisenä päivänä kauniissa säässä, mutta 30 minuutin treeni vaati suuria ponnisteluja.
– Aloitin intervallitreenillä, jossa kävelen ja juoksen, koska tiesin, että kehoni kestäisi sen. Kävelin reippaasti kolme minuuttia ja juoksin kuusi, ja jatkoin tätä, kunnes 30 minuuttia oli kulunut, Jessica kuvailee.
Juoksemisesta tuli kuitenkin mahtava olo. Seuraavina päivinä sää ei kuitenkaan suosinut, ja Jessican jalatkin olivat hyvin kipeät. Neljäs juoksu osui hänen syntymäpäivälleen, joka oli sateinen ja tuulinen.
Jessica. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
– Aiemmin olisin käyttänyt syntymäpäivääni syynä olla juoksematta, mutta nyt pakotin itseni sitomaan tennarini, Jessica kuvailee.
Jessica kuitenkin joutui jättämään ensimmäisellä viikolla kaksi juoksupäivää väliin.
– Viikon lopussa olin alkanut odottaa innolla juoksujani kipeistä jaloista ja huomattavan kylmentyneestä ilmasta huolimatta, Jessica sanoo.
Viikko 2
Motivaatio juosta kasvoi haasteen aikana. Jessica ajatteli lenkkejä omana aikanaan: hän sai olla itsekseen ja kuunnella musiikkia ulkoilmassa.
Viikon keskivaiheilla Jessica kuitenkin havaitsi selkänsä kipeytyneen, ja huolestui. Käynti spesialistin juttusilla paljasti, että Jessica juoksee väärässä asennossa ja nojaa eteenpäin.
Ongelma hoitui asentoa muuttamalla.
"Aiemmin olisin käyttänyt syntymäpäivääni syynä olla juoksematta, mutta nyt pakotin itseni sitomaan tennarini." Kuvituskuva.
Viikko 3
– Kolmosviikon aikana oloni oli henkisesti mahtava, mutta fyysisesti minuun sattui, Jessica sanoo.
Yhdellä juoksukerralla sade ja lumi yllättivät Jessican, mutta hän kieltäytyi luovuttamasta.
– Jatkoin liikkumista ja olin niin ylpeä itsestäni. En ollut kokenut oloani niin voimakkaaksi sitten synnyttämisen, Jessica sanoo.
Viikon lopulla upea mielialakaan ei voinut piilottaa sitä tosiasiaa, että Jessican polvet ja jalat olivat hyvin kipeät. Hän piti kahden päivän tauon juoksemisesta ja palasi jälleen asiantuntijan pakeille.
– Kehoni kaipasi taukoa, ja vaikka halusinkin juosta joka päivä haasteen ajan, tiesin, että minun täytyy kuunnella kehoani, Jessica sanoo.
Viikko 4
Viimeisellä viikolla Jessica kykeni pidentämään intervallitreeniään: hän juoksi 7–8 minuuttia kovaa kävelyjensä välillä.
– Joinain päivinä minun oli vaikeaa löytää lapselle hoitajaa, ja illat alkoivat pimentyä aikaisemmin. Olin lisäksi edelleen kivuissa. Polviini sattui paljon ja yhtenä päivänä selkäni oli niin kipeä, etten voinut tehdä paljon mitään, Jessica sanoo.
"En voinut juosta joka päivä, mutta opin jotakin: sitä, mitä keho kertoo, täytyy kuunnella." Kuvituskuva.
– En voinut juosta joka päivä, mutta opin jotakin: sitä, mitä keho kertoo, täytyy kuunnella. Huolimatta siitä, miten usein haluaisit treenata.
"Se on epärealistinen aikataulu"
Jessica myöntää, että haaste jäi osittain kesken. Silti hän kokee onnistuneensa.
– Kaiken kaikkiaan haaste oli hyödyksi minulle fyysisesti ja henkisesti, Jessica sanoo.
– 30 päivän lopuksi olin hyvin ylpeä itsestäni. Juoksutahtini parani hitaasti, mutta varmasti, ja venyttelin, jäähdyttelin ja juoksin suorassa asennossa paremmin. Henkisesti koin oloni vahvemmaksi, kuin minulla olisi enemmän kontrollia kehooni kuin kuukausiin, ja itsevarmuuteni oli hitaasti palaamassa.
Jessica kuitenkin myöntää, että jokapäiväinen juoksulenkki on hänen elämässään epärealistinen tavoite.
– Se on epärealistinen aikataulu töissä käyvälle, tuoreelle äidille, Jessica sanoo.
LUE MYÖS: Kävele puoli tuntia päivässä ja laihdu – voiko väite pitää paikkansa? Testasimme: "Uskomatonta, kuinka noinkin yksinkertainen asia voi olla niin haastava toteuttaa"
Lue lisää lifestyle-aiheista!
Lähteet: Insider.com