Kävelylenkillä kuluu enemmän energiaa liikkeelle lähtöön kuin liikkeessä olemiseen, osoittaa tuore brittitutkimus.
Tutkijoilla on yllättävä vinkki kävelijöille, jotka haluavat polttaa kaloreita aiempaa tehokkaammin. Sen sijaan, että askeltaisi lenkkinsä tasaisesti alusta loppuun, kannattaakin välillä pysähdellä.
Tieto taukojen suotuisasta vaikutuksesta saatiin laboratoriokokeissa, joissa mitattiin vapaaehtoisten happi- ja energiantarvetta lyhyillä ja pidemmillä kävelylenkeillä.
Testeissä havaittiin, että 10–30 sekunnin jaksoissa tapahtuva kävely tai portaiden kiipeäminen vaati 20–60 prosenttia enemmän happea kuin saman matkan kulkeminen yhtäjaksoisesti. Tämä johtui suurelta osin siitä, että kävely on tehokkaampaa useiden minuuttien liikkumisen jälkeen.
– Kun kävelemme lyhyempiä jaksoja, käytämme enemmän energiaa ja kulutamme enemmän happea saman matkan kulkemiseen, Milanon yliopiston tutkija ja tutkimuksen pääkirjoittaja Francesco Luciano tiivistää brittilehti The Guardianin haastattelussa.
Lue myös: Kannattaako treeniä mitata askelissa vai minuuteissa? Tätä mieltä on tutkimus
Kuusi vinkkiä, joilla estät treeni-intoa lopahtamasta – "Ykkösjuttu"
Vanha tieto perustui yksipuolisiin tutkimuksiin
Ryhmä käynnisti tutkimuksen huomattuaan, että monet kävelyssä kulutettua energiaa koskevat arviot perustuvat tietoihin, jotka on saatu ihmisiltä, jotka harjoittelevat aineenvaihdunnan kannalta tasaisesti. Silloin syke on vakio ja elimistön energiantuotanto ja -kulutus ovat tasapainossa.
Tilaa voidaan verrata matkanopeudella kulkevaan autoon.
Saadakseen lisätietoja erilaisten kävelymatkojen energiantarpeesta tutkijat värväsivät kymmenen tervettä vapaaehtoista, jotka pantiin harjoittelemaan porraslaitteella ja juoksumatolla.
Koekaniinit ahkeroivat kolmella eri nopeudella. Harjoitusjaksot kestivät kymmenestä sekunnista neljään minuuttiin.
Harjoitusten aikana tutkijat kirjasivat ylös, kuinka paljon happea kukin koehenkilö kulutti, ja laskivat eri kävelymatkojen aineenvaihdunnalliset vaatimukset.
Uusi tutkimus tarjoaa hyviä uteliaan nuoren koiran kanssa ulkoileville, kun joka paikkaan pysähdytään nuuhkimaan ja tutkimaan maailmaa.
He havaitsivat, että kunkin kävelytuokion alussa tarvittiin enemmän energiaa liikkeelle lähtemiseen ja kehon lämmittämiseen kuin harjoituksen myöhemmässä vaiheessa, kun keho oli jo vauhdissa ja työskenteli tehokkaammin.
– Havaitsimme, että levosta lähdettäessä kuluu merkittävä määrä happea pelkästään kävelyn aloittamiseen. Tämä rasitus syntyy riippumatta siitä, kävelemmekö sen jälkeen kymmenen vai kolmekymmentä sekuntia. Happea kuluu siis suhteessa enemmän lyhyemmissä kuin pidemmissä jaksoissa.
Osallistujien kuntoilulaitteilla rehkimisen yhteydessä tehdyt mittaukset paljastivat myös, että kävelyn alkuvaiheessa ihmiset eivät ole yhtä tehokkaita muuntamaan happea ja energiaa tehokkaaksi liikkeeksi. Tilanne paranee heidän päästyään vauhtiin.
Lue myös: Erilaiset askelmittarit pistettiin testiin – millaisia eroja löytyi?
Tutkimus: Jo näin pieni määrä liikuntaa päivittäin yhteydessä pienempään syöpäriskiin
Liikuntavälipala on hyvä välipala
Uusi tutkimus on hyvä uutinen mukavuudenhaluisille retkeilijöille ja esimerkiksi vanhan koiran tai vaihtoehtoisesti uteliaan nuoren jokapaikannuuhkijan kanssa ulkoileville.
Erityisesti se vahvistaa tutkijoiden mukaan tietämystä lyhyiden kävelylenkkien ja portaiden kiipeämisen terveyshyödyistä istumatyötä tekeville ihmisille.
Se saattaa selittää myös "liikuntavälipaloilla" saavutetut kuntotason parannukset. Niihin kuuluu lyhyitä, enintään kaksi minuuttia kestäviä liikuntasuorituksia.
Auttaa myös osallistamista
Nyt julkistettu selvitys auttaa tutkijoiden mukaan suunnittelemaan kuntoutusohjelmia ja liikuntaneuvontaa terveiden lisäksi myös liikuntarajoitteisille, kuten ylipainoisille ja aivohalvauksen saaneille.
Se voi lisäksi auttaa asiantuntijoita edistämään liikuntaa aiempaa osallistavammalla tavalla.
– Tutkijat ovat yleensä mitanneet energiantarvetta useita minuutteja kestävien kävelyjaksojen aikana. Monet ihmiset eivät kuitenkaan pysty kävelemään edes niin pitkään. Ajattele esimerkiksi vanhuksia tai ihmisiä, joilla on kävelyhäiriöitä, Luciano sanoo Guardianille.
– Jos haluamme suunnitella ohjelmia, joilla edistetään näiden ihmisten liikuntaa tai fyysistä aktiivisuutta, meidän on mietittävä uudelleen, miten heidän energiantarpeensa arvioidaan ja miten siihen sopeudutaan.
Tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B -lehdessä.