Yksi, kaksi, kolme lapsettomuushoitoa. Ei vauvaa. Sairauden aiheuttama lapsettomuus voi aiheuttaa vaikeita tunteita. – Välillä sitä miettii, että me joudumme käymään läpi tällaista, mutta toiset saattavat vähän kuin sormia napsauttamalla saada lapsen, Satu miettii.
– Kun tapasin nykyisen mieheni, kerroin hänelle heti. En tietenkään halunnut häntä johtaa harhaan, jos hän haluaa lapsia. Hän halusi lapsia, ja haluaa edelleenkin, ja niin sitä yhdessä lähdettiin hoitoihin, Satu sanoo.
Hän on kauppaoppilaitoksen käynyt, lähihoitajana työskentelevä suomalainen nainen, jonka sydäntä lapset ovat aina olleet lähellä. Oman lapsen saaminen ei kuitenkaan ole Sadulle itsestään selvää: hän on tahtomattaan lapseton.
– Minulla on todettu nelivuotistarkastuksessa Turnerin syndrooma, siis lyhytkasvuisuus. Tähän kuulu lapsettomuus, ja paljon muutakin. Periaatteessa ainoa mahdollisuus saada lapsi on lahjoitetulla munasolulla hoidettu lapsettomuushoito, hän kuvaa.
– Kun olin 25-vuotias, kysyttiin, olenko miettinyt asiaa, olenko tekemässä lapsia. Sanottiin, että voisi ehkä olla mahdollista saada lapsi ominkin avuin. Siinä vaiheessa lapsen saaminen ei kuitenkaan ollut ajankohtaista. Menin 2011 naimisiin, jonka jälkeen lapsettomuushoidot tulivat mieheni kanssa meille ajankohtaisiksi.
Satu on käynyt lapsettomuushoidoissa kolmesti. Hoidoissa käytetään aiemmin kerättyjä munasoluja.
– Ensimmäisessä hoidossa tehtiin kolme siirtoa. Kolmas onnistui, mutta raskaus meni kesken ensimmäisen viikon aikana. Sen jälkeen, kun Facebookissa vaikka ystävät laittoivat kuvia mahastaan, niin toki sitä ajatteli.
Hoidot käytiin yksityisellä. Kolme hoitoa; yksikään ei tuottanut toivottua tulosta.
