Susan Eerikinharju, 46, on kahden lapsen äiti, vaikka sen piti olla mahdotonta.
Susan Eerikinharjun maailma romahti gynekologin vastaanotolla 18-vuotiaana.
Hänellä diagnosoitiin endometrioosi, joka oli tehnyt kasvaimen kohtuun. Kasvain leikattiin pois, mutta lääkäri ilmoitti, ettei Susan koskaan voisi saada lapsia. Ei edes hedelmöityshoidolla.
Susan hakeutui terapiaan, jotta selviäisi järkytyksestä ja lapsettomaksi jäämisen aiheuttamasta surusta.
– Kävin kuuden vuoden ajan itkemässä itkuni ja purkamassa sitä tunnetta, että olen viallinen ihminen, josta ei ole mihinkään, kun en pysty edes lapsia maailmaan tekemään.
Susan Eerikinharju oli vain 18-vuotias, kun sai kuulla, että mahdollisuus raskauteen olisi alle 1 prosentin luokkaa.Susan Eerikinharjun kotialbumi
Lapsettomuuden vuoksi Susan päätti myös pitkän parisuhteen.
– Emme koskaan saaneet lapsia, mutta mies toivoi lapsia. Sanoin hänelle, että toivon hänen saavan niitä jonkun muun kanssa.
– Pian eromme jälkeen mies sai lapsen, joten vika tosiaan oli minussa tai ainakin meissä yhdessä.
Elämä ilman lapsia asettui kuitenkin uomiinsa ajan kanssa.
Susanille siunaantui kaikkiaan 10 kummilasta, joiden kasvua ja kehitystä hän sai seurata läheltä.
– Ystäväni ajattelivat minun saavan iloa heidän lapsistaan kummitätinä. Se oli ihan totta. Se auttoi käsittelemään omaa lapsettomuutta.
– Sain tärkeitä yhteisiä hetkiä lasten kummitätinä. Ehkä vähän salaa "äitinäkin".
Lue myös: Johanna tiesi jo teininä, ettei saisi lapsia – syynä oireyhtymä, joka löytyy noin 15 suomalaisvauvalta vuosittain
Lääkärin sanat eivät jättäneet toivomisen varaa
Kun lääkäri antoi Susanille lapsettomuustuomion, teki hän selväksi, että mahdollisuus omaan lapseen olisi alle prosentin.
– Turha edes yrittää, sanoi lääkäri Susanille.
Niinpä Susan ei koskaan hakeutunut lapsettomuushoitoihin.
– Olen ihmisenä sellainen, että jos lääkäri minulle jotain sanoo, uskon sen täysin. He ovat ammattilaisia ja koen, etteivät lääkärit juuri tee virheitä Suomessa.
Näin Susan uskoi aina kevääseen 2016 saakka.
Susan oli joutunut sairaalaan päähän kohdistuneen iskun vuoksi.
– Heräsin sairaalasta, jossa lääkäri tuli sanomaan, ettei päätäni voida kuvata, koska olen raskaana.
Susanista oli otettu peruslabrat hänen saavuttuaan sairaalaan. Verikoe oli kertonut hänen olevan raskaana.
– Se oli todella kova shokki. Pyysin lääkäriä tarkistamaan moneen kertaan, oliko verikokeen tulos varmasti minun ja varmasti oikein.
Raskausuutinen todella oli totta.
– Meni pitkään, että uskoin asian. Pelkäsin, että kyseessä olisi kohdun ulkoinen raskaus tai lääkäri olisi kuitenkin sekoittanut tietoni toisen potilaan tietoihin.
– Olin kuitenkin pitkään ollut sinkkuna. Enkä ollut tullut raskaaksi aiempaan 20 vuoteen, silloin, kun nainen on hedelmällisimmillään.
Tammikuussa 2017, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, Susanille syntyi terve tytär.
Katso myös Asian ytimessä.doc: Äidin suuri salaisuus. Juttu jatkuu videon alla.
18:12Kesäkuussa 2024 Jemina Wistrand sai äidiltään puhelun, jossa sai tietää, että osa hänen geeneistään tuli munasolun lahjoittajalta. Seuraavaksi Jemina halusi selvittää, kuka oli antanut hänelle lahjaksi elämän. Voit katsoa dokumentin maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Vaihdevuodet paljastuivatkin vauvaksi
Joulukuussa 2023 45-vuotias Susan meni lääkäriin kovien vatsakipujen, rintojen arkuuden, jatkuvan hikoamisen, masentuneisuuden ja ärtyisyyden vuoksi.
Lääkärin diagnoosi oli vaihdevuodet.
– Sain mukaani pahoinvointilääkettä. Oireet tosiaan täsmäsivät vaihdevuosiin. Kauhuissani mietin, miten jaksaisin arkea lapsen kanssa, jos olisin jatkuvasti niin kiukkuinen ja huonovointinen.
Kun oireet vaan jatkuivat ja pahenivat, Susan meni uudelleen lääkäriin.
– Oloni oli todella kummallinen. Tuntui, etten saa hengitettyäkään enää kunnolla.
Lääkäri otti Susanista verikokeet, jotka kertoivat Susanin olevan raskaana.
– En voinut ajatellakaan, että voisin olla taas raskaana. En ollut parisuhteessa, vaan ainoastaan tapaillut erästä miestä todella harvoin.
– Kaiken lisäksi olin syönyt koko ajan ehkäisypillereitä.
Lisätutkimuksissa selvisi, että raskaus oli edennyt jo puoliväliin asti. Se ei kuitenkaan juuri näkynyt ulospäin Susanin ylipainon ja vauvan asennon vuoksi.
– Poika oli kohdussa poikkitilassa, minkä vuoksi raskausmahaa ei missään vaiheessa oikein tullut näkyviin.
Lue myös: Suomessa syntyy vuosittain satoja lahjasolulapsia – pian yhä useampi heistä voi etsiä lahjoittajaa
Arjelta putosi pohja
Toinen yllätysraskaus oli Susanille vielä suurempi shokki kuin ensimmäinen.
Kävi ilmi, että Susanin antibioottikuurit olivat heikentäneet ehkäisypillereiden tehoa.
Koska hän ei voinut aavistaa olevansa raskaana, hän oli jatkanut ADHD-lääkitystään normaalisti ja syönyt sekä juonut raskauden aikana kiellettyjä asioita koko 20 viikon ajan.
– Energiajuomia, kahvia ja homejuustoja. Pelkäsin, ettei vauva olisi kunnossa.
Samalla jo pitkälle edennyt raskaus vei pohjan koko Susanin rakentamalta arjelta 7-vuotiaan tyttären kanssa.
– Olin vasta syyskuussa aloittanut uudessa työpaikassa ja yhtäkkiä jouduin kertomaan, että jään jo toukokuussa äitiyslomalle.
– Tunsin itseni petturiksi, mutta asia oli kerrottava heti seuraavana päivänä siitä, kun sain itse tietää. Äitiyslomani oli jo niin lähellä.
Susan tunsi myös helpotusta, ettei oireiden taustalla ollutkaan vaihdevuodet.
– Kun oireisiin ei tarjottu hoitoa, ajattelin, miten olisin pärjännyt niiden kanssa ja jaksanut olla äitinä.
Raskaudessa oli selittämistä myös esikoiselle, joka oli monesti kysellyt äidiltään pikkusisarusten perään.
– Olin kertonut tyttärelleni, ettei äiti enää saa lapsia.
Susan oli sanonut tyttärelleen, että hänelle riittää, kun on saanut tyttärensä elämäänsä.
– Sitten pitikin selittää lapselle, että sinusta tulee isosisko, mutta olet edelleen tärkeä ja samanarvoinen.
Susan kertoi raskaudestaan lopulta vain työpaikalleen ja lähipiirilleen. Muuten hän piti asian salassa pojan syntymään asti.
– Ajattelin loppuun asti, että jokin saattaisi mennä pieleen. Poika oli ehtinyt kasvaa vatsassani niin kauan minun tietämättä mitään. Jos jotain olisi tapahtunut, en olisi halunnut kenenkään surkuttelevan minua.
Lue myös: Jos menehdyt, kuka pitää huolen lapsistasi? Huoltajuustestamentilla turvaat tulevaisuuden
Kuukautisvuotojen ajan vaipat jalassa
Merkittävin syy sille, miksi Susan ei kummallakaan kerralla huomannut olevansa raskaana, on endometrioosi.
– Kuukautiskiertoni ei ole koskaan ollut säännöllinen. Vuodot ovat kestäneet yleensä kaksi viikkoa. Sitten menee taas kuudesta kahdeksaan viikkoa, ettei niitä kuulu.
Epäsäännöllisen kierron lisäksi endometrioosi aiheuttaa Susanille sietämätöntä kipua.
Hän on joutunut olemaan kipujen vuoksi pois töistä useita kertoja.
– Ne ovat kuin synnytyskipuja. Alaselkä on aivan tulessa.
– Synnytyskivuista tosin tietää, että ne menevät pian ohi. Endometrioosikivuista en koskaan tiedä, kestävätkö ne päivän vai kolme.
Susanin endometrioosia on hoidettu ehkäisypillereillä ja kipulääkkeillä, mutta hän ei koe saaneensa niistä juurikaan apua.
– Olen joutunut olemaan töissä useita kertoja kovissa kivuissa vaipat jalassa, eikä suurtalouskeittiöstä noin vain lähdetä vessaan.
Susan kertoo, että vessassa käynti on hidasta runsaiden vuotojen aikana.
– Tämä on rajoittanut elämääni todella paljon. Olen monesti joutunut perumaan suunnitelmia lapsen kanssa, kun olen vain maannut sängyssä kivuissani.
Toisen lapsen syntymän jälkeen Susanille suositeltiin ensimmäistä kertaa endometrioosidiagnoosin saamisen jälkeen kierukkaa.
– Sillä vuotoaika on rajoittunut viikkoon. Olisipa joku gynekologi suositellut tätä minulle jo aiemmin. Siitä olisi ollut hyötyä.
Susan on tottunut kaunistelemaan jopa lääkäreille endometrioosin vaikutuksia arkeensa.
– Sanon pärjääväni kipujen ja vuotojen kanssa, vaikka en oikeasti pärjää. Asiaa on vähätelty niin usein, että pelkään sen käyvän uudelleen.
Lue myös: Jo pikkutyttönä Jemina pohti, miksi ei näyttänyt vanhemmiltaan – yksi puhelu paljasti 18 vuoden salaisuuden
Onnellinen yksinhuoltaja
Kun Susan sai esikoisensa, hänen koko ystäväpiirinsä vaihtui.
– Olin hakeutunut lapsettomien yhteisöön, jossa raskauttani ei kestetty. Ymmärrän sen täysin.
– Lapsettomuuden kipu on niin kova, ettei toisen vauvasta osaa iloita. Se kuulostaa julmalta, mutta niin se vain menee.
Susan haluaa tarinansa jakamalla luoda toivoa heille, jotka vielä haluavat yrittää lasta.
– Aina kannattaa yrittää, ettei joudu sitten jälkikäteen miettimään, miksi ei edes yrittänyt.
– Samalla kuitenkin toivon, ettei kukaan tuomitse toisen lapsettomuutta. Se voi olla tahatonta tai suunniteltua, mutta se on jokaisen henkilökohtainen asia.
Susanin tytär on nyt 8-vuotias ja poika 8 kuukauden ikäinen. Vauva-arki alkaa pikkuhiljaa asettua uomiinsa, vaikka helppoa se ei ole ollut.
– Äitiys tässä iässä on aika rankkaa, eikä yksinhuoltajia juurikaan tueta. Yhteiskunta on rakennettu kahden aikuisen perheille.
– Mutta mulle on ihan sama, onko meillä varallisuutta. Meillä on toisemme.
Susanin lapset ovat nyt kahdeksan vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäiset.Susan Eerikinharjun kotialbumi
Susanin tytär on ottanut pikkuveljen hyvin vastaan.
– Aina, kun hän tulee kotiin jostain, hän tahtoo kannella poikaa. Ensimmäisten viikkojen aikana hän ei antanut muiden edes koskea pikkuveljeen, Susan naurahtaa.
– He ovat erottamattomat.
Kaiken kaikkiaan Susan kertoo olevansa onnellinen yksinhuoltaja.
– Se, että olen saanut mahdollisuuden äitiyteen, on suuri asia. Monella ei ole sitä mahdollisuutta.