Joutsenperhe jäi junan alle, ja vapaaehtoiset ryntäsivät etsimään orpoja poikasia – etsinnoissä mukana ollut Anu: "Ihmisten pohjaton hyvyys on jotenkin ihan mieletöntä"

Eläinsuojeluneuvojana toimiva Anu kertoo joutsenenpoikasista, joiden etsintäoperaatio sai lopulta onnellisen käänteen.

Anu Hietamies toimii Suomen eläinsuojelu SEYn Keski-Uudenmaan alueen vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana Tuusulassa, Järvenpäässä ja Keravalla. Hiljattain hän osallistui neljän laulujoutsenen poikasen pelastusoperaatioon, josta hän kertoo nyt MTV Uutisille.

Lauantaina ilmoitettiin eläintehtävästä

Anulle tuli lauantaina 11. kesäkuuta iltapäivällä eläinsuojelutyöhön osallistuville vapaaehtoisille tarkoitetun Eläintenpelastusrinki Koko Suomi -Facebook-ryhmän kautta tieto siitä, että Palopurossa Jokelan ja Hyvinkään välillä oli jäänyt junan alle laulujoutsenpariskunta sekä poikasia. 

Joutsenpariskunta sekä joitain poikasia oli menehtynyt, mutta neljä poikasta selvisi radan ylityksestä ehjin nahoin. Nuo kaksiviikkoiset poikaset piti löytää.

Radan ylitys sai traagisen käänteen

Anu kertoo, että Palopurossa metsän keskellä on lampi, joka oli kyseisen joutsenperheen kotilampi ja niillä oli siellä iso pesä. Joutsenperheen oli nähty monesti kulkevan lammelta metsän läpi junaradalle ja sen yli toisella puolen sijaitsevalle pienelle lammelle. Tällä kertaa junaradan ylitys oli kuitenkin saanut joutsenperheen kannalta traagisen käänteen. 

Anu kertoo, että kyseessä oli Hyvinkäältä Helsinkiin suunnannut paikallisjuna. Onnettomuus oli sattunut noin kello yhden ja kolmen välillä iltapäivällä.

Facebook-julkaisun oli tehnyt pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen villieläinhoitaja, joka oli saanut ilmoituksen tapahtuneesta Hyvinkään pelastuslaitokselta. Anu oli yksi niistä, joille tehtävästä ilmoitettiin ja hän ehti onnettomuuspaikalle viideltä. 

Jukka puolestaan on seurannut vuosien ajan tämän joutsenperheen tienylitystä Jokelassa. Juttu jatkuu videon alla:

Lauantaina etsinnät eivät tuottaneet tulosta

Etsintöihin osallistui tuona iltana neljä ihmistä. Mukana oli vapaaehtoisia eläinsuojelutyöntekijöitä sekä paikallisia. Poikasia etsittiin junaradalta ja sitä ympäröivältä alueelta. 

Iltakahdeksan aikaan etsinnät lopetettiin tuloksettomina. Päädyttiin siihen ratkaisuun, että pari vapaaehtoista tulisi seuraavana aamuna puoli kuudelta etsimään poikasia. Tuo ajankohta valittiin siksi, että aamuvarhaisella radalla olisi vain vähän junaliikennettä varottavana.

Anu kartoitti mahdollisia apuja ja laitteli avunpyyntöjä vielä yömyöhälle. Hän laittoi viestejä myös tuntemilleen SEYn asiantuntijoille ja kyseli muun muassa neuvoja siitä, miten joutsenten kanssa toimitaan.

Sunnuntaina uusi yritys

Anu kertoo, että kaksi ensimmäistä auttajaa saapui paikalle puoli kuuden maissa sunnuntaiaamuna. Yhdeksän ja puoli kymmenen aikaan paikalle saapui heidän tilalleen muita etsijöitä, muun muassa Anu. Tällöin heitä oli paikalla viisi.

Aiemmin etsintä oli tuntunut Anun ja muiden mielestä vaikealta, sillä heillä ei ollut tietoa siitä, mihin suuntaan joutsenenpoikaset olivat viipottaneet. Anu kertoo, että sokkiin mennessään ne piiloutuvat heti ja pysyttelevät hiirenhiljaa, mikä vaikeuttaa etsintöjä entisestään.

– Ne menevät ihan pieneen kasaan, ovat käytännössä suurin piirtein toistensa päällä ja ovat aivan hiirenhiljaa. Mutta jos onnistut menemään niiden viereen, alkaa mieletön piipitys, joka on itse asiassa aika kovaäänistä, hän kuvailee.

Sitten saatiin ratkaiseva vihje

Ratkaiseva vihje saatiin Anun mukaan tuona aamuna, kun hän soitti ensin hälytyskeskukseen ja sieltä saamansa ohjeistuksen mukaan Hyvinkään pelastuslaitokselle. Pelastuslaitoksella oli työvuoro ehtinyt vaihtua, mutta lauantaina onnettomuuden aikaan vuorossa olleet henkilöt olivat kertoneet töihin tulleille vuorolaisille nähneensä, miten neljä joutsenenpoikasta oli suunnannut tuolloin metsään kotilammen suuntaan.

Anun mukaan tieto helpotti etsintöjä hurjasti. Vielä lauantaina he olivat olleet molemmilla puolilla junarataa etsimässä poikasia, mutta tämä tieto kavensi etsintäaluetta reippaasti.

– Tämä oli se tärkein tieto, joka me tarvittiin, että osattiin lähteä oikeaan suuntaan, Anu sanoo.

– Tuossa vaiheessa tajusimme, että aivan varmasti ne poikaset ovat pyrkimässä takaisin kotilammelleen.

Etsinnät käytiin pienemmällä alueella

Nyt kun etsinnät osattiin keskittää joutsenien kotilammen puoleiseen metsään, Anu ja neljä muuta lähtivät etenemään ihmisketjuna hiljaa kuunnellen lammen suuntaan. Ensin he suuntasivat metsän läpi lammelle, minkä jälkeen lammen aluetta lähdettiin laajemmin ja tarkemmin tutkimaan.

Ihmisketju oli edennyt lammelle soittaen samalla YouTubesta videota, jolla kuului joutsenen ääntelyä. Edempänä kulkenut koiranomistajarouva ehti koiransa kanssa ensimmäisenä joutsenten kotilammelle. 

Anu kertoo, että koira sattui kuulemaan loiskahduksen pesän viereltä. Siitä tämän koiran omistava rouva tajusi joutsenten olevan ihan lähellä ja päätti kokeilla kutsua niitä luokseen. Anu uskoo, että nimenomaan rouvan nerokas oivallus matkia joutsenen ääntä sai poikaset juoksemaan rouvan ja tämän koiran luo, sillä tämän jälkeen poikaset viipelsivät esiin.

Etsintäoperaatio päättyi siis onnellisissa tunnelmissa noin kymmenen aikaan aamulla. Anu kertoo, että poikaset olivat löydettäessä hyväkuntoisia.

Pelastusoperaation aikana sattui ja tapahtui

Ensitöikseen pelastajat heittivät poikasten päälle pyyhkeet, jonka sisällä ne laitettiin kissan kantokoppaan kuljetusta varten. Anu kertoo, että tarvittiin paitsi varovaisuutta myös useampi ihminen saamaan ne laitetuksi kissojen kantokoppaan.

– Tarvittiin siihen kolme ihmistä, koska ne ovat hirveän vikkeliä ja pyrkivät koko ajan tietenkin karkuun. 

Tässä vaiheessa kävi vielä sellainenkin sattumus, että Anu tajusi unohtaneensa autonsa avaimet koppaan lintujen alle. Taas avattiin kantolaatikko kolmen ihmisen voimin ja Anu onnistui saamaan avaimensa pois.

Autolla kohti Korkeasaarta

Anu ja yksi auttajista lähtivät Anun autolla viemään poikasia Korkeasaaren villieläinsairaalaan, sillä se oli lähin paikka, josta poikaset saisivat apua. Matkalla pysähdyttiin eräiden toisten mukana olleiden auttajien luo hakemaan lämpövesipullo poikasille kantokoppaan.

Anu kertoo, että heillä oli kiire saada poikaset hoitoon, koska ne olivat olleet jo vuorokauden hieman kylmissään. Hän kertoo, että poikasille on tärkeää riittävän korkea lämpötila, ja niiden selviytymisestä olikin kannettu huolta jo etsintöjen aikana. Sää oli kaikeksi onneksi ollut lämmin, mutta oli luvattu sadetta.

– Oli todella kiire sen takia, että oli luvattu sadekuuroja ja tämä poikue ilman niiden emoa ja urosta eivät olisi selvinneet hengissä eli niillä oli käytännössä kuolemantuomio, hän sanoo.

Poikasia hoidetaan nyt sairaalassa

Anu toi joutsenenpoikaset Korkeasaaren villieläinsairaalaan puolilta päivin. Siellä ne pääsivät muun muassa lämpölamppujen alle, saivat ravintoa ja ne pestiin. 

Myöhemmin poikaset on tarkoitus päästää takaisin luontoon. Anu kertoo toivoneensa, että ne vapautettaisiin jonnekin muualle kuin lähelle entistä kotilampeaan, jotta vastaavaa ei sattuisi uudestaan.

Korkeasaaresta kerrotaan MTV Uutisille sähköpostitse, että poikasten hoidossa päästään pitkälle antamalla niille ruokaa ja rauhaa. Koska suurin ongelma poikasten hoidossa on ihmisiin leimaantuminen, niiden kanssa ei vietetä aikaa vaan tarvittavat hoitotoimenpiteet eli siivous ja ruokkiminen hoidetaan mahdollisimman ripeästi. 

Anu kiittää kaikkia avusta

Anu on erittäin kiitollinen kaikkien avusta. Kaikkinensa tämän liki vuorokauden kestäneen pelastusoperaation aikana hän sai puhelimitse etsintöjen aikana apua SEYn eläinsuojeluneuvojalta ja Birdlifen joutsenasiantuntijalta.

Hän on myös kiitollinen kaikille, jotka vastasivat hänen Tuusula-ryhmään lähettämäänsä avunpyyntöön. Anu kertoo, että paikalle tuli muutama auttaja vielä siinä vaiheessa, kun poikaset oli jo löydetty. 

– Ihmisten pohjaton hyvyys on jotenkin ihan mieletöntä, Anu kiittelee.

Hän kiittelee myös niitä kahta naista,  jotka jo heti aamutuimaan saapuivat tutkimaan radan varren aluetta.

Lue myös:

    Uusimmat