Jarmo Lautamäki on pyörittänyt Jampan eläinhoitolaa omakotitalossaan Mikkelissä jo yli kymmenen vuoden ajan. Rusakkopotilaita Jarmolle saapuu joka kevät – monet turhaan. – Jos pusikon suojassa on tällainen pieni rusakko, sitä ei tarvitse pelastaa, Jarmo muistuttaa.
Joka kevät Jarmon ovikello soi. Syy on usein sama: keväiset rusakonpoikaset.
– Ihmiset eivät millään tahdo ymmärtää sitä, että jos pusikon suojassa on tällainen pieni rusakko, sitä ei tarvitse pelastaa, kuvaa Jarmo Lautamäki Elämäni eläimet ry:stä.
Hän on pyörittänyt Jampan eläinhoitolaa omakotitalossaan Mikkelissä jo yli kymmenen vuoden ajan. Pihaan on rakennettu potilaille sopivia tarhoja; kellarissa on haastatteluhetkellä kolme asukkia. Jarmo on myös it-asiantuntija ja tekee töitä kotoa käsin. Muuten eläinhoitolan pyörittäminen ei onnistuisikaan – eläinpotilaat kun tarvitsevat hoitoa kellon ympäri, eivät vain toimistoaikoina.
– Miehän en nuku ollenkaan huhtikuun alusta tuonne syyskuun alkuun asti! Pelkästään hoidan näitä poikasia, loukkaantuneita lintuja. Kesä on kaikkein kiireellistä aikaa, Jarmo kuvaa puhelimessa.
Lue myös: Älä päästä koiraa heikoille jäille! Tunnetko lemmikin hypotermian oireet? – "Voi helposti tulkita väärin"
Maassa kyyhöttävät pikkurusakot eivät ole pulassa – ne odottavat emoaan
Rusakkopotilaita Jarmolle saapuu joka kevät – monet niistä turhaan. Ihmiset pelastavat poikasia, joilla ei ole hätää; yksin maassa kyyhöttävät pikkurusakot yksinkertaisesti odottavat emoaan.
– Rusakonpoikanen kieltämättä näyttää tosi surkean näköiseltä: se kyyhöttää maassa yksinään. Mutta sillä ei ole mitään hätää. Se ainoastaan odottaa, milloin emo tulee tuomaan lisää maitoa. Odotusajan se luottaa siihen, että on melkein väritön, täysin maaston värisävyihin sulautuva ja hajuton. Se pyrkii vain olemaan piilossa, Jarmo kuvailee.
"Kuvassa Punkaharjulta hakemani viirupöllö. Pöllö oli nälkiintynyt. Tällä hetkellä pöllö voi hyvin ja pääsee takaisin vapauteen noin viikon päästä."
– Joka kevät miulle tuodaan tällaisia: ovikello soi, ja siellä ihminen on paljain käsin pitelemässä rusakonpoikasta kädessään kysyen, mitäs tälle pitäisi tehdä. Siinä vaiheessa ei voi tehdä mitään muuta kuin ottaa sen hoitoon. Emo ei sitä huoli enää takaisin.
Jos poikasen on poiminut paljaaseen käteensä, siihen on tarttunut ihmisen haju; poikasta suojaava hajuttomuus on näin myös mennyttä. Toinen ongelma on, että löytäjä ei usein osaa, mistä poikanen tarkalleen on löytynyt.
– Kysyn, että mistä tämän löysit, ja tuoja saattaa kertoa "kaupungilta". Se on aika laaja käsite. Kun tarkkaa löytöpaikkaa ei tiedä, poikasta ei voi palauttaa. Se on menetetty siinä vaiheessa. Rusakko löytää kyllä poikasen, jos se on muutaman kymmenen metrin säteellä siitä, mihin emo on sen synnyttänyt, Jarmo kuvailee.
Lue myös: Koirien kiinnipitoaika alkaa: Tästä syystä sen kunnioittaminen on tärkeää
"Rusakon maito on niin ravitsevaa, että poikaset eivät tarvitse enempää syöttämistä"
Pitkäkoipinen ja -korvainen rusakko on fiksu eläin: se ei rakenna lainkaan varsinaista pesää.
– Se synnyttää useita poikasia ja jättää jokaisen eri paikkaan. Sillä tavalla se varmistaa, että jos peto löytää yhden poikasen, se ei tapa koko pesuetta, vaan osa poikasista säästyy pedon hampailta, Jarmo kuvaa.
Ihmisen silmään pikkuinen, keväisen kylmässä maassa makaava rusakonpoikanen on surkea näky. Eläinystävän sydäntä kirpaisee, kun poikanen makaa ruohikossa yksin, vaikka mitään hätää sillä ei ole. Ongelma on, että rusakkoemon elämä ja tavat ovat monille ihmisille outoja.
– Emo synnyttää poikaset, jotka jäävät paikoilleen. Ne ovat saman tien heti syntymän jälkeen ikään kuin täysin valmiita: silmät ovat auki ja niin edelleen. Päivät emo kerää itselleen ravintoa, että maitoa riittää, ja sitten, kun yö hämärtyy ja alkaa olla turvallista liikkua poikasten luo, emo käy syöttämässä jokaisen poikasen. Sen jälkeen ne taas odottavat melkein vuorokauden. Rusakon maito on niin ravitsevaa, että poikaset eivät tarvitse enempää syöttämistä, Jarmo kuvailee.
Katso myös: Vuonna 2020 Korkeasaaren Villieläinsairaalassa kuntoutuneet harmaahylkeet pääsivät takaisin mereen! Juttu jatkuu videon alla.
2:48
Jos rusakonpoikasen esimerkiksi huomaa pihassaan, sitä voi tarkkailla kodin suojista. Emo todennäköisesti palaa illalla poikasen luo.
– Suurin osa poikasista tulee turhaan hoitoon, eli minulle tuodaan täysin terve poikanen: olen tarkistanut, että se on hyvin syönyt ja vatsalaukku on ihan täynnä maitoa, mutta kuitenkin se on hoitoon tuotu, koska tuoja kuvittelee, että se on ollut kovassa hädässä, Jarmo sanoo.
Lue myös: Pallokala Goldie pääsi hammaslääkäriin – vaikea operaatio saattoi pelastaa kalan hengen
Milloin poikasen hoitoon ottaminen on välttämätöntä?
Kaupungissakin rusakkoon voi törmätä, vaikka se vältteleekin keskustaa eikä synnytä pelkän betonin keskelle. Emo kuitenkin voi pyöräyttää poikasensa esimerkiksi puutarhaan tai takapihalle.
– Ongelma on, että kun varislinnut näkevät tällaisen rusakonpoikasen, ne saattavat ruveta sitä hätyyttämään. Poikanen saattaa lähteä juoksemaan karkuun, ja yhtäkkiä se onkin ihan keskellä tietä. Joka kevät löytyy rusakonpoikasia, jotka ovat paenneet varislintuja, tai muuta uhkaa. Myös on sellaisia tapauksia, että ihmiset potkivat näitä poikasia, Jarmo kuvaa.
Myös Korkeasaaren eläintarha varoitti koskemasta yksinäisiin rusakonpoikasiin. Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen täältä.
Kun poikanen pakenee hädissään, se saattaa yhtäkkiä huomata olevansa kaukana alkuperäisestä piilopaikastaan. Pitkältä emo ei enää lastaan löydä.
– Jos lähtöpaikkaa ei voida selvittää, hoitoon ottaminen on välttämätöntä. Jos poikanen joutuu liikenteen keskelle, keskelle ajokaistaa tai jos se on vaikkapa keskellä Mikkelin toria, silloin ei voida olla varmoja, mistä poikanen on paennut siihen, Jarmo sanoo.
Yhden poikasen Jarmo on tänä keväänä jo pelastanut terassilta, aivan talon ulko-oven vierestä. Pientä rusakkoa olivat varislinnut hätyyttäneet, mutta hoitoon se ei päätynyt. Jarmo yksinkertaisesti siirsi poikasen tien toiselle puolelle, kuusenoksien alle.
Jarmon pelastama pikkurusakko.
– Laskin, että se oli noin 40 metriä löytöpaikasta. Äiti löysi sen kyllä, mie kävin tarkistamassa asian. Poikanen oli siirtynyt pikkuisen, kymmenisen metriä pompahdellut eri paikkaan. Seurasin, että emo kävi sitä syöttämässä, eli tämä päättyi onnellisesti.
Rusakonpoikasen hoito on vaikeaa ja vaativaa
Sen lisäksi, että moni rusakonpoikanen ei ensinnäkään kaipaa pelastamista, on rusakon hoitaminen kinkkistä.
– Tällaisen poikasen hoito ylipäätään on tavattoman vaikeaa ja vaativaa. Vaikka minullakin kokemusta on paljon, silti jostain syystä osa poikasista kuolee. Ne saattavat kuolla pelkästään stressiin, Jarmo kuvailee.
Osa poikasista kuitenkin niin sanotusti laitostuu: ne tottuvat syömään maidonkorviketta. Hoitoprosessi kestää yli kuukauden.
– Hoitolassa odotan, että poikanen oppi itse syömään voikukkaa, puun silmuja ja vastaavaa. Tämän jälkeen sen pystyy vasta vapauttamaan luontoon
Lue myös: Tarvitseeko rusakonpoikasta "pelastaa"? Auttamishalu voi aiheuttaa ongelmia eläimille: "Yksinäiset poikaset saattavat ihmisen silmään näyttää eksyneiltä"
Jarmon mukaan on hienoa, että moni kokee eläimet ystävikseen ja haluaa auttaa. Suinpäin toimintaan ei kuitenkaan kannata rynnätä.
Jos pihaan ilmaantuneen rusakonpoikasen kunto huolettaa, tilannetta voi tarkkailla rauhassa etäältä. Poikasta ei tule lähestyä, eikä sitä tule siirtää paljain käsin. Loukkaantunutta eläintä pitää toki aina auttaa. Tarvittaessa kannattaa soittaa ammattilainen paikalle.
Mistä apua luonnonvaraiselle eläimelle?
|
Katso myös: Helsinkiin alkuvuonna 2022 eksynyt pikkuista peuranvasaa luultiin aluksi poroksi. Pikkuinen päätyi hoitoon Korkeasaareen:
1:46
