"Tappaminen on sodan ydinbisnestä".
Juha Kreus sanoo tappaneensa sodassa.
Tappamista seurasi "jumalaton helpotus". Vihollinen kuoli, minä en.
Välitön reaktio oli jatkaa business as usual, Kreus sanoo. Kuin mitään ei olisi tapahtunut.
– Tehtävä oli tehty ja asiat hoidettu. Ei sitä siinä kohdassa ruveta enää yhtään miettimään. Kohti uusia seikkailuja.
Tappaminen ei kuitenkaan ole jättänyt Kreusia rauhaan. Perässä seurasivat syyllisyys ja häpeä.
Ja hiljaisuus. Kreus ei vuosiin kertonut kokemastaan ja näkemästään.
Puhuessaan Kreus katsoo intensiivisesti suoraan silmiin. Tappamisesta kertoessaan hän laskee katseensa lattiaan.
Olenko minä oikeasti sellainen ihminen, joka tappaa ihmisen, Kreus sanoo miettineensä.
– Se on teko, josta ei pääse takaisin. Se elämä, joka ennen oli, siihen ei koskaan pääse takaisin. Se on peruuttamaton asia, joka muuttaa asioita ikuisesti.
Sotaan "ihan tietoisesti"
Kreus halusi sotaan.
Takana oli rikkonainen lapsuus. Kreus oli noin viisivuotias, kun häntä hoitanut vaari tappoi itsensä.
Nuorena Kreus teki "kaikkea mitä ei olisi pitänyt tehdä". Hän pyöri jengeissä, tappeli ja sanoo todistaneensa muutamia henkirikoksia.
Huonosti oli jotakuinkin kaikki.
Omat kokemukset, seikkailunhalu ja turvallisuusalan työt panivat hakemaan "vähän erilaisia polkuja" kuin mitä muut valitsevat.
Sota löytyi sotilasalan ammattilehdestä, jossa mainostettiin Keski-Amerikassa sijaitsevan Guatemalan järjestämää koulutusta ulkomaalaisille.
Guatemalassa oli tuolloin ollut käynnissä jo vuosikymmeniä sisällissota, jossa arvioidaan kuolleen ja kadonneen jopa 200 000 ihmistä.
Kreus valitsi Guatemalan, koska siellä olisi koulutuksen lisäksi edessä todennäköisesti myös sotimista.
– Ihan tietoisesti.
Kreus jätti kaverilleen kirjekuoren, jossa oli vastaotetun henkivakuutuksen paperit. Jos hän ei palaisi, saisi puoliso rahat.
Juha Kreus saapui Guatemalaan kesällä 1993. Kuva: Juha Kreusin kotialbumi, kuvamanipulaatio: MTV.MTV
Lyhyt, mutta syvä matka
Guatemalaan Juha Kreus saapui kesällä 1993. Reissu oli "lyhyt, mutta syvä".
Kreus pakkasi reppuunsa 26 ikävuoteen mennessä kerrytetyt traumat ja palasi sodasta uusien kanssa.
Kotiin jäivät puolison lisäksi kaksi alle kouluikäistä lasta.
Varusteet olivat niukat. Guatemalan armeija antoi kamat, joilla lähinnä "rojut pysyivät mukana".
Sota ei ollut sellaista kuin Ukrainassa, jossa rintamalinjat ovat selviä ja siviilikohteiden pommituksista huolimatta sotilaat sotivat pääosin toisia sotilaita vastaan.
– Ne olivat käytännössä kuolemanpartiotehtäviä, Kreus sanoo.
Kuolemanpartiot hyökkäsivät sissiliikkeitä ja niiden rahoituskanavia eli usein huumekauppaa vastaan.
Jos Etelä-Amerikasta haluaa mennä Pohjois-Amerikkaan maata pitkin, ei Guatemalaa voi välttää. Se tekee maasta väistämättä yhden kansainvälisen huumekaupan solmukohdista.
Kreus soti Kaibiles-erikoisjoukkojen riveissä. Kaibilesien on todettu joukkomurhanneen siviilejä, kiduttaneen ja raiskanneen.
Kreus kiistää tehneensä sotarikoksia. MTV Uutiset ei pysty vahvistamaan Kreusin kertomaa tapahtumista Guatemalassa.
"Liian paljon"
Sodassa korostuvat tunteet ja aistit, Kreus sanoo.
Aistit virittyvät äärimmilleen. Jokainen rasahdus voi merkitä kuolemaa. Sodassa koettava pelko on jotain, jonka vain sodassa ollut tietää, Kreus uskoo.
– Joko on pelko tai sitten ihan jumalallinen olo. Sodassa on mahdollisuus päättää ihmishengistä. Tunneskaala on ihan ääripäästä toiseen.
Kreus toivoi sodan parantavan lapsuuden ja nuoruuden traumat. Toive ei toteutunut.
– Sota-alue ei todellakaan ole hyvä paikka mennä parantamaan omia traumojaan.
– Kyllä ne sodan melskeeseen katoavat, mutta vanhat traumat ovat odottamassa siviiliin palaamista.
Kuinka paljon kuolemaa näit?
– Liian paljon.
Tapoitko itse?
– Joo.
Lapsen kuolema
Tappaminen on Guatemalassa sotimisesta jääneistä traumoista Kreusille se "pahin".
Kahteenkymmeneen vuoteen hän ei puhunut tappamisesta tai ylipäätään sotimisesta mitään eikä kenellekään.
Siviiliin ja arkeen paluu sujui näennäisesti ihan hyvin.
Kreus piti kuoren päällä, eikä ajatellut asioita. Kun ei ajattele, sitä kuvittelee selviytyvänsä, hän sanoo.
Toistuvilta painajaisilta ei silti päässyt pakoon. Niitä on yhä.
– Kyllä elämä on sen jälkeen osoittanut, että en ole selvinnyt.
Guatemalan erikoisjoukoista Kreus sai palvelustodistuksen. Kreus vaihtoi sukunimensä Leppäsestä vuonna 2009. Kuva: Juha Kreusin kotialbumi, kuvamanipulaatio: MTV.MTV
Suunsa Kreus avasi keväällä 2014. Tulpan irrotti oma lapsi, joka sairasti Edwardsin oireyhtymää eli 18-trisomiaa.
Lapsi kuoli viikon ikäisenä.
– Kaikkea alkoi kai olla vähän liikaa. Sieltä alkoi kumpuamaan kaikennäköistä. Ei oikein mitään yksityiskohtia vielä.
Hajanaisia tarinoita kuunnellut tuolloinen puoliso totesi Kreusille, että jotain viidakossa tapahtui.
Kreusin mukaan hänellä on diagnosoitu lääkitystä vaativa traumaperäinen stressihäiriö PTSD.
"Ettei poikien tarvitsisi"
Sodasta palatessa arkiset asiat voivat tuntua ihmeellisiltä.
Kreus kertoo esimerkiksi laittaneensa mökillä valoja päälle ja pois moneen kertaan. Juokseva vesi ei sekään tunnu itsestäänselvyydeltä.
– En minä sitä silloin Guatemalassa tajunnut, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että jotain muuttui peruuttamattomasti.
Kreus sanoo yhä elävänsä "omassa maailmassaan". Siihen on kuulunut myös tila, jota hän kuvailee syväksi, mustaksi ja epätoivoiseksi.
– Masennus on ehkä paras yksittäinen sana kuvaamaan sitä oloa.
Kreus on ollut useita kertoja sotaa käyvässä Ukrainassa. Tekemisistään hän on vaitonainen. Kreusin mukaan hän menee sota-alueille, koska pystyy.
– Ettei poikien tarvitsisi sotia isien sotimattomia sotia. Tällaisena zombina, menetettynä henkenä olen valmis tekemään kaikkeni.
Kreusin tietojen mukaan Guatemalassa ei ollut muita suomalaisia sotimassa hänen kanssaan yhtä aikaa. Kuva: Juha Kreusin kotialbumi, kuvamanipulaatio: MTV.MTV
Sovitustyö
Kreus ei enää pelkää kuolemaa tai pimeää. Ne ovat niitä harvoja myönteisiä asioita, jotka hän kertoo sodan elämäänsä tuoneensa. Ja kavereita, hän lisää.
Sota muutti Kreusin näkemyksen sodasta. Hän sanoo "vihaavansa" sitä, eikä näe sodassa "mitään hyvää".
Silti hän kertoo auttavansa niitä suomalaisia, jotka lähtevät taistelemaan Ukrainaan vapaaehtoisesti.
Vapaaehtoisuutta pohtiville hän sanoo aina: Älä mene. Sodassa ei ole mitään hyvää.
Kreus myöntää, että hän auttaa osin itsekkäistä syistä. Hän haluaa sovittaa omia "pahoja tekojaan".
– Ehdottomasti.
"Tappaminen on sodan ydinbisnestä"
Sodasta pitäisi Kreusin mukaan puhua suoremmin, rehellisemmin.
Hän ottaa esimerkiksi Suomen sotilasvalan ja -vakuutuksen, joista jommankumman jokainen asepalveluksen suorittanut vannoo.
Sotilasvalassa alokas muun muassa lupaa, että "en jätä (paikkaani) missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun".
– Se on kiertäen kaartaen väännetty. Ihan oikeasti siinä sanotaan, että olen valmis tappamaan ja kuolemaan. Sodassa on kysymys näistä kahdesta asiasta, mutta sitä ei sanota suoraan.
– Tappaminen on sodan ydinbisnestä.
Kreus toivoo, että jos miehiä ja rautaa joskus joudutaan viemään Suomen rajalle, aidosti ymmärretään ja myönnetään, mitä ollaan tekemässä.
– Jos vielä yksi tai kaksi kierrosta käytettäisiin sen miettimiseen, että löytyisikö joku keino rauhaan?
– Sodassa oikeasti lähdetään tappamaan ihmisiä ja lähetetään heitä kuolemaan.
Juha Kreus ja Ukrainasta adoptoitu Ruffy-koira.MTV
Lue aiemmat juttumme:
Näin läheinen ystävä muistelee Ukrainassa kuollutta suomalaista Aleksia
Suomalainen avustuspomo koki Ukrainassa hetken, joka sai hänet kyyneliin – katso herkistävä video
0:26
