Suomesta Ukrainaan lähteneiden määrä on vähentynyt Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen alkuajoista, arvioi Supo. Asian ytimessä -ohjelma tapasi Itä-Ukrainassa taistelleen 21-vuotiaan suomalaismiehen.
Kun leivänpaahdin pompauttaa leivät ylös, saa arkinen ääni Veeti Rautamiehen, 21, yhä säpsähtämään.
Veeti on yksi kymmenistä Ukrainassa vapaaehtoisesti taistelleista suomalaisista, joka monen sodasta palanneen tapaan kärsi kotiinpaluun jälkeen traumaperäisestä stressihäiriöstä eli PTSD:stä.
– Tein välillä pienen virheen itsekin katsomalla videoita Ukrainasta juuri kun olin tullut sieltä takaisin. Jos siinä kuvattiin vaikka jotain hyökkäystä GoProlla, jossa hyvin lähelle sotilasta tuli epäsuoraa tulta ja siinä kuuluu vihellysääni ja pam, siinä säikähti itsekin, Veeti kuvailee.
PTSD:n oireita ovat esimerkiksi voimakkaat takaumat ja painajaiset. Veeti tunnisti oireet pian kotiinpaluunsa jälkeen ja hakeutui lääkäriin.
– Oireet olivat onneksi aina aika pieniä. Se ilmeni minulla pääsääntöisesti painajaisina yöllä, ja nekin olivat sellaisia, että heräsin hikisenä ja syke korkealla. Mutta minulla ei ollut onneksi mitään sellaista, että olisin mennyt sängyn alle piiloon, Veeti kertoo.
Oikealla lääkityksellä ja ystävien tuella Veeti sai taisteltua häiriön pois eikä varsinaisia kohtauksia enää tule. Vertaistukea sai myös muilta Ukrainassa taistelleilta.
– Kyselin toisilta vapaaehtoistaistelijoilta, ovatko nämä niitä PTSD-oireita ja he sanoivat, että kyllä ihan selkeästi. He neuvoivat minua elämään normaalia elämää mahdollisimman nopeasti, jotta saisin ajatuksia muualle, Veeti kertoo.
Lue myös: Ukrainassa haavoittunut suomalainen rakastui sotasairaalassa
"Ei ollut pääjuttuna mennä heilumaan aseen kanssa"
Keväällä 2022 asepalvelustaan suorittava Veeti oli reserviupseerikurssilla, kun yksikönpäällikkö kertoi hänelle Venäjän aloittaneen laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Halu auttaa heräsi samassa hetkessä, mutta Veeti päätti jäädä ensin vänrikkinä töihin Puolustusvoimille.
Jatkosuunnitelmana oli alun perin jatkaa vielä kadettikouluun, mutta kun koulupaikka ei ensimmäisellä hakukerralla auennut, vei matka Ukrainaan.
– En sinänsä lähtenyt hakemaan Ukrainasta oikeastaan mitään. En sen koommin kokemuksia, enkä iloa, surua tai mitään. Se lähti vain jostain sieltä hyvin syvältä silloin, kun se hyökkäys alkoi. Sitä on vaikea selittää, Veeti kuvailee.
– Ei ollut pääjuttuna minulle mennä heilumaan aseen kanssa ja olemaan sankari, hän jatkaa.
Vaikka Veeti ei hakenut kertomansa mukaan Ukrainasta mitään erityistä sai hän sieltä laajasti kokemusta ja muista Ukrainassa taistelevista tiiviin yhteisön.
Tarkempia kuulumisia hän ei usein heiltä kysele enää paluunsa jälkeen.
– Ei minun ole hyvä täällä ulkomailla tietää tasan tarkkaan, miten heillä menee, koska jos jotenkin tuo viestiketju saataisiin poikki toisen maan toimesta, siinä voi olla jompikumpi tai molemmat osapuolet vaarassa.
– Mutta mitä olen kuitenkin kuullut, heillä menee ihan hyvin. Kaikki ovat hengissä ja suurin osa on siellä edelleen, Veeti kertoo.
Ukrainaan lähteneiden suomalaisten määrä on vähentynyt
Ukrainassa on taistellut viime kuukausina arviolta 20–30 suomalaista. Tarkkaa lukua vapaaehtoisesti Ukrainaan lähteneistä ei tiedetä, mutta Suojelupoliisin mukaan määrä on kaikkiaan vähentynyt Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen alkuajoista.
Veeti palasi Suomeen viime vuoden joulukuussa ja on sen jälkeen hakenut jälleen töitä Puolustusvoimilta sekä uudelleen kadettikouluun. Jos näistä kumpikaan ei tuota tulosta, on edessä paluu Ukrainaan.
Kovienkin kokemusten jälkeen haluaan palata Veeti perustelee sillä, mitä eturintaman takana on.
– Eurooppa, Ukraina, Suomi, ystävät. Vaikkei se nyt suoranaisesti heihin tuo hyökkäys kohdistukaan, Veeti kertoo.
– Jotenkin tuntee jotain niin syvältä, että haluaa mennä takaisin, kun on kerran jo ollut. Että siellä ne muutkin suomalaiset vielä ovat ja jaksavat, hän summaa.