Toista kertaa F1-kisaa isännöivä Bakun katurata on yksi viime vuosien omalaatuisimmista ilmestyksistä kisakalenterissa, vaikka historiassa on nähty monta vähintään yhtä erikoista luomusta.
Kuusi kilometriä pitkä katurata pitää sisällään peräti 2,2 kilometriä pitkän pääsuoran leveällä rantakadulla sekä hyvin monacomaisen osuuden vanhan kaupungin kapeilla kujilla. Viime vuonna Euroopan GP:n nimellä kulkenut kisa tunnetaan nyt Azerbaidzhanin GP:nä.
MTV Sport kokosi yhteen joitain F1-historian kummallisimpia ja epäonnistuneimpia ratoja.
Dallas
1 kisa vuonna 1984
Nigel Mansell johtaa letkaa Dallasin GP:ssä.
Historian ainoa Dallasin GP on jäänyt legendaariseksi monesta syystä. Keke Rosberg otti kamalaan kuntoon liki 40 asteen helteessä rapistuneella asfaltilla ehkä uransa vakuuttavimman voiton rymisteltyään betonilla paikatulla tiellä autoaan säästämättä. Kisa oli ajoitettu kalenteriin heinäkuun alkuun, joten Rosberg tajusi jo ennakolta pyytää tiimiä kehittämään viilentävän kypärän, jolle tuli lopulta hintaa 2 500 dollaria. Niki Lauda ja Alain Prost vaativat katastrofaalisissa oloissa kisan perumista, mutta katutappelijana tunnettua Kekeä kisaaminen ei haitannut alkuunkaan.
Las Vegas
2 kisaa vuosina 1981–82
Parkkipaikaksi Las Vegasin rata-aluetta voi pitää suurena.
Toinen epätoivoinen kokeilu Yhdysvaltain markkinoilla oli Caesars Palace -hotellin parkkipaikalla kahtena vuonna kisattu GP, joka kantoi vieläpä virallisesti hotellin – ei Las Vegasin nimeä. Koska kisapaikan pinta-ala oli erittäin niukka, radan pituus saatiin venytettyä 3,7 kilometriin sahaamalla aluetta päästä päähän useaan kertaan. Kun tähän yhdistettiin 80-luvun alun vaaralliset maaefektiautot, kuskit olivat täyskäännöksissä hurjien g-voimien kohteena. Ensimmäisen maailmanmestaruutensa Las Vegasissa vuonna 1981 varmistanut Nelson Piquet jouduttiin kantamaan lopen uupuneena pois autostaan.
Zeltweg
1 kisa vuonna 1964
Zeltwegin lentokenttä on komeissa maisemissa, mutta F1-ratana paikka oli täysi fiasko.
Itävallan GP:n vanhaa näyttämöä Österreichringiä kutsuttiin 1980-luvulla toisinaan virheellisesti Zeltwegiksi, joka oli todellisuudessa mukana kalenterissa vain vuonna 1964. Silloinkaan se ei tarkalleen ottaen kuulunut varsinaiseen MM-sarjaan. Rata muistutti muodoltaan kaikessa yksinkertaisuudessaan jääkiekkomailaa: se koostui lentokentän kiitoradalla kahteen suuntaan kulkevasta, heinäpaaleilla rajatusta suorasta sekä lyhyestä mutkaosuudesta. Radan suunnittelu kuitenkin epäonnistui pahasti eikä pomppuisella alustalla ollut tulevaisuutta F1-kalenterissa.
Nivelles
2 kisaa vuosina 1972 ja 1974
Siinä missä Span järjestämät Belgian osakilpailut kisattiin näyttävässä metsämaisemassa, 1970-luvulla mukaan tullut Nivelles ajettiin tasaisella maalla keskellä peltoa. Alue oli tympeä ja persoonaton, mutta suora syy GP:n loppumiseen oli kuitenkin järjestäjien tekemä konkurssi. Alue jäi 1980-luvulla hylätyksi kummitusradaksi, jossa hurjapäät kävivät salaa revittämässä autojaan. Nykyään alue on tehdaskäytössä, mutta vanhan radan erottaa edelleen ilmakuvissa.
Valencia
5 kisaa vuosina 2008–12
Fernando Alonson mestaruushuuman jälkeen Espanja tarvitsi kalenteriin toisen kisanäyttämön, mutta esimerkiksi Jerezin sijaan valinta osui sittemmin taloussotkuistaan tunnettuun Valenciaan. Hermann Tilke muokkasi kaupunkimaisemaa kilpa-autoiluun sopivammaksi, mutta samalla katuradoille tyypillinen jännitys katosi isojen ulosmenoalueiden takia. Silti ohitusmahdollisuuksia ei ollut, joten yksikään Valenciassa ajetuista kisoista ei jäänyt historiaan erityisen jännittävinä.
Tanaka
2 kisaa vuosina 1994–95
Japani sai kahden kauden ajaksi toisenkin osakilpailun, kun syrjäisen Okayaman lyhyestä suoraan sanoen kartingradasta leivottiin uuden Tyynenmeren GP:n näyttämö. Rata oli kuitenkin aivan liian tiukka F1-autoille, joten mitään klassikoita kisoista ei saatu. Michael Schumacher voitti molemmat GP:t Tanakassa ja varmisti jälkimmäisenä vuonna myös maailmanmestaruutensa siellä.
Ain Diab
1 kisa vuonna 1958
Historian ainoata Marokon GP:tä Casablancassa isännöinyt merenrannalla sijainnut rata näyttää muodoltaan vettyneeltä pahvilaatikolta, joka on joskus ollut suorakulmion muotoinen. Pituutta tällä pitkiä suoria sisältäneellä radalla oli peräti 7,6 kilometriä. Neljä varsinaista mutkaa taas olivat lähes 90 asteen kulmassa. MM-sarjaan kuulumaton kauden päätöskisa muistetaan myös brittikuski Stuart Lewis-Evansin traagisesta kuolemasta. Hänen autonsa rysähti seinään ja pahasti palanut kuljettaja menehtyi saamiinsa palovammoihin kuuden päivän päästä onnettomuudesta.
Lähteet: Forix, F1 Fanatic, The Guardian, Wikipedia, Car Throttle
