Viisikymppinen yhden lapsen isä Jukka tietää miltä tuntuu, kun oma lapsi haluaa lähteä pois tästä maailmasta. Kun joutuu seuraamaan vierestä lapsensa koulukiusaamista ja sen aiheuttamaa ahdistusta vuosien ajan, voi vanhemmalle tulla voimaton ja neuvoton olo.
Henkilöiden nimet ja arkaluontoiset yksityiskohdat on muutettu haastateltujen yksityisyyden suojaamiseksi.
Vuosi sitten Jukka oli kotonaan 15-vuotiaan teininsä Usvan kanssa. Oli tavallinen arki-ilta, mutta isälle tuli tunne, että Usvan käytös on jotenkin erikoista.
Hän meni Usvan huoneeseen, missä tämä istui sängyllään polvet jalkojensa alla. Jukka istui hänen viereensä, ja he juttelivat noin tunnin ajan kaikenlaisista asioista, joita tyttären elämässä oli meneillään.
Sitten Jukalle tuli tunne, että tytär pitelee jotain nyrkissään. Hän epäili, että kädessä voisi olla partakoneen terä, jolla tytär aikoisi satuttaa itseään.
Hän jatkoi keskustelua vielä jonkin aikaa, ja hetken ollessa rauhallinen hän pyysi tyttöä avaamaan nyrkkinsä.
– Siellähän oli kasa pillereitä, Jukka kuvailee.
Jukka kysyi, mitä Usva aikoo tehdä niillä.
– Hän sanoi, ettei jaksa. Hän haluaisi tappaa itsensä, koska on arvoton ja epäonnistunut elämässä.
– Sanoin että ei hän ole, hän on rakkainta mitä ikinä voi olla. Otin varovasti hänen kädestään kiinni ja sanoin, ettei näitä nyt oteta. Hän antoi ottaa ne kädestään.
Usva nosti sängyn peittoa ja antoi loputkin kädestä tippuneet pillerit isälleen. Niitä oli Jukan arvion mukaan kolmisenkymmentä. Ne olivat masennus- ja ahdistuslääkkeitä, joita Usvalle oli aiemmin määrätty, mutta nyt hän suunnitteli päättävänsä niillä elämänsä.
Kitkaa opettajan kanssa
Jukan lapsi on ollut koulukiusattu lähes tämän koko kouluiän ajan. Isä kertoo, että luonteeltaan herkän ja taiteellisen Usvan koulutaival alkoi hyvin ja hän oli innoissaan koulunkäynnistä.
Toisella luokalla opettaja vaihtui ja arvosanat alkoivat pudota nopeasti. Poissaoloja kertyi ja koulun kuraattorin kanssa pohdittiin ongelmien syytä.
Jukan mukaan kävi ilmi, että ongelmia aiheutti luokan opettaja. Hänen mukaansa opettaja moitti lasta turhan ja polki hänen itsetuntoaan.
Joinain päivinä Usva itki ennen koulua, koska ei halunnut mennä sinne.
Usvan vanhempien mukaan myös muiden lasten vanhemmat olivat ilmaisseet ongelmia kyseisen opettajan kanssa. He kertovat pettyneensä koulun tapaan käsitellä asiaa.
Myös toisen lapsen vanhempi kertoo MTV Uutisille, että hänen lapsellaan oli ongelmia saman opettajan kanssa jo ennen kuin Usva aloitti saman koulun. Kertomukset ovat monelta osin samankaltaisia.
Toinen vanhempi kuvailee opettajan käytöstä ”diktaattorimaiseksi”. Hänenkin lapsensa sai runsaasti moitteita huonosta koulumenestyksestä. Moitteita tuli niin paljon, että lopulta myös vanhempi itse huolestui, kun lapsi ei pärjännyt koulussa.
Vielä päättäjäisjuhlassa opettaja ilmaisi vanhemmalle, ettei lapsi tule menestymään. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, koska yläasteella koulun vaihduttua koulunkäynti alkoi taas sujua. Nyt hän on jo aikuinen, ja opiskelee insinööriksi.
MTV Uutiset on ollut yhteydessä kouluun, mutta yksittäisten oppilaiden asioita ei kommentoida vaitiolovelvollisuuden nojalla. Koulun mukaan kaikki opettajat ovat päteviä tehtävissään.
Koululta sanotaan yleisesti, että joskus opettajien ja vanhempien näkemyserot aiheuttavat ristiriitoja.
Yläasteella helpotti hetkeksi
Yläasteella Usvan koulu ja opettaja vaihtuivat, koulunkäynti sujui ja ongelmat näyttivät helpottaneen.
Pian kiusaaminen kuitenkin alkoi jälleen.
Tällä kertaa kiusaaminen tapahtui sosiaalisessa mediassa, ja epäillyt kiusaajat olivat Usvan omia koulukavereita. Usva sai satoja viestejä, joissa häntä kutsuttiin muun muassa noloksi ja huomionhakuiseksi.
MTV Uutiset on nähnyt osan Usvan saamista viesteistä, jotka ovat sisällöltään karua luettavaa.
Niissä haukutaan rajusti Usvan ulkonäköä, olemusta ja käytöstä. Niissä esitetään väkivaltaisia ja seksuaalisia uhkauksia. Äidin mukaan viestit herättivät Usvassa pelkoa ja ahdistusta siitä, että uhkaukset myös toteutetaan.
Useissa viesteissä Usvaa kehotetaan tappamaan itsensä. Osassa ehdotetaan suoraan myös tekotapaa, ja painostetaan tekoon sanomalla sen olevan paras vaihtoehto.
Useissa viesteissä myös kyseenalaistetaan hänen sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiään rumin sanankääntein. Asia on yhdistetty myös itsemurhakehotuksiin, ja se näyttäytyy viestien perusteella yhdeksi suosituimmaksi lyömäaseeksi.
Usva käyttää itsestään sukupuolineutraalia nimeä ja on näkyvästi puolustanut vähemmistöjä.
Isä puhuu lapsestaan yhä välillä tyttönä, koska se on jäänyt tavaksi. Hän ymmärtää, että teini-iässä lapsi saattaa vielä olla etsimässä omaa identiteettiään.
– Minulle ja tytön äidille ei ole väliä mistä hän tykkää. Hän on meille aina rakas, tapahtui mitä hyvänsä, Jukka sanoo.
Viesteistä on tehty rikosilmoitus
Viestien lähettely alkoi noin puoli vuotta ennen syksyistä iltaa, jolloin Jukka löysi lapsensa miettimästä itsemurhaa. Viesteistä tehtiin myös rikosilmoitus.
Viestit on lähetetty nuorten suosiman Tellynom -palvelun kautta. Palvelussa luodaan oma profiili, ja kuka tahansa käyttäjä voi anonyymina esittää toiselle käyttäjälle kysymyksiä. Kysymykset eivät näy muille, jos profiilin omistaja ei vastaa niihin.
Palvelu itse mainostaa anonyymiyden kannustavan tutustumaan uusiin ihmisiin. Toisaalta sen turvin on helppo myös kiusata. Palvelussa on ohjeet epämiellyttävien viestien varalle, mutta keinot puuttua asiaan ovat silti vähäiset. Usvan saamia viestejä oli isän mukaan yli 200, ja ne tulivat eri profiileilta.
Poliisi on kirjannut tapauksen, mutta päätynyt keskeyttämään tutkinnan.
Poliisi ei kommentoi yksittäistä rikostutkintaa tällaisissa tapauksissa, mutta sanoo yleisesti, että tutkinnan keskeyttäminen tarkoittaa, ettei lopullista päätöstä ole vielä annettu. Jos asiasta ilmenee uusia olennaisia asioita, tutkinta voidaan nopeasti avata uudelleen.
Usvalla itsellään oli vahva epäilys pääkiusaajan henkilöllisyydestä. Jukka kertoo pyytäneensä Usvaa estämään epäillyn kiusaajan sosiaalisessa mediassa, mutta tämä ei Jukan mukaan tohtinut tehdä sitä.
– Jos tyttö olisikin estänyt hänet jo aiemmin, mitä se olisi saattanut aiheuttaa koulussa? Jukka pohtii.
Kertominen pahensi kiusaamista
Usein lapset ja varsinkin nuoret pelkäävät kiusaamisen pahentuvan, jos kiusaaja saa tietää, että hänestä on kerrottu aikuisille. Myös Usvan saamissa viesteissä häntä haukutaan ja syyllistetään, koska oli kertonut erään oppilaan kiusaavan häntä.
Koska epäilty kiusaaja oli samassa koulussa, asia otettiin puheeksi koulun henkilökunnan kanssa, mutta se ei koskaan edennyt. Usvan vanhemmat kokevat, ettei heitä uskottu.
Heidän mukaansa koulun ja sosiaaliviranomaisten mielestä ongelmat johtuivat lapsen laiskuudesta. Vanhempien mielestä se on absurdia, koska Usva rakasti koulua silloin, kun häntä ei kiusattu.
Nyt peruskoulun päätyttyä kiusaaminen on rauhoittunut.
Kun Usva reilu vuosi sitten harkitsi itsemurhaa, se ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli itsetuhoinen. Usva oli alkanut viillellä itseään yläasteella, ja Jukka-isä on oppinut tarkkailemaan lapsensa verijälkiä, joita löytyy käsistä ja jaloista sadoittain.
Pari kertaa viillot ovat olleet sen verran vakavia, että on pitänyt lähteä ensiapuun.
Jukka kertoo, ettei Usva ole fyysisesti satuttanut itseään enää vähään aikaan, mutta masennusta ja ahdistusta hoidetaan yhä. Vanhemman huoli on edelleen läsnä.
– Jos töissä menee pidempään, on pelko siitä, onko kotona kaikki hyvin ja ettei hän ole tehnyt itselleen mitään, isä kertoo.
Tilanne on samankaltainen iltaisin. Isä huolestuu, jos tytär on huoneessa pitkään yksin. Hän tietää, ettei teini-ikäistä voi vahtia joka hetki, joten huolta on vain kestettävä.
– On se vanhempiinkin jättänyt tietyn merkin.
"Ei oikein tiedä miten edetä"
Jukka kertoo myös itse kamppailevansa masennuksen kanssa. Hän on puolustanut lastaan kaikin keinoin, toimittanut todisteita kiusaamisesta poliisille ja koululle, ja miettinyt kaikki keinot, joilla voisi auttaa. Kun hänen kanssaan keskustelee asiasta, äänestä välittyy suuri huoli.
Myös Usvan äiti kertoo sairastaneensa masennusta, mikä on myös syönyt voimavaroja selvittää asioita koulujen kanssa.
Koska keinot puuttua tilanteeseen ovat vähissä, he ovat keskittyneet tukemaan lastaan mahdollisimman paljon.
– Kun vanhemmuuteen opettelee pikkuhiljaa ja tällaista tulee vastaan, ei oikein tiedä miten edetä niin, ettei tyttö ahdistuisi enempää, Jukka kuvailee.
Usvan itsemurhamietteiden jälkeen Jukka valvoi koko yön ja kävi jatkuvasti varmistamassa, että Usvalla on kaikki hyvin. Seuraavana iltana hän vei Usvan ensiapuun hänen omasta pyynnöstään.
Usva on nyt päässyt tarvitsemiensa mielenterveyspalvelujen piiriin, ja kokee, että hänen ongelmansa otetaan siellä vakavasti.
Puhuminen on tärkeää
Jukka painottaa, että tärkeintä on puhua lapsensa kanssa. Itse hän kertoo keskittyneensä kuuntelemaan lastaan enemmän vasta yläasteella, kun kiusaaminen alkoi uudestaan.
Hän kertoo, että joskus he juttelevat Usvan kanssa läpi yön häntä painavista asioista, jos hän niin haluaa. Hän itse ottaa tarvittaessa etäpäivän töistä.
– Hän on saanut puhua sydämensä tyhjäksi, tai ainakin jotain osia sieltä.
Jukka toivoo, että vanhemmat keskustelisivat enemmän lastensa kanssa. Ei pelkästään vaikeista asioista, vaan kaikesta muustakin. Se kasvattaa luottamusta, joka on tarpeen, kun kipeitä asioita tulee vastaan.
– Usva pelkäsi esimerkiksi sitä, että minä menen heti juttelemaan epäillyn kiusaajan vanhempien kanssa. Ja että mitä sen jälkeen tapahtuu, Jukka kuvailee.
Jukka kertoo, että kun Usva alkoi luottaa, etteivät vanhemmat toimi hänen tietämättään, hän on pystynyt kertomaan avoimemmin tilanteestaan.
Usvan äiti kertoo, että lasta on aina kannustettu rehellisyyteen ja avoimuuteen. Nykyään he keskustelevat avoimesti esimerkiksi mielenterveydestä, koska molemmat ovat kamppailleet masennuksen kanssa.
Jukka haluaa jakaa tarinansa, koska hän toivoo sen auttavan muita vanhempia. Hänen mielestään vanhempien pitää olla aidosti kiinnostuneita lastensa asioista. Hänen mielestään on myös tärkeää tietää, mitä lapsen sosiaalisessa mediassa tapahtuu.
Hän on itse oppinut arvostamaan sitä, että lapsi pystyy puhumaan vanhemmilleen ilman pelkoa tuomitsemisesta, ja voi olla lapsensa tukena vaikeiden aikojen yli.
Jos läheisesi kertoo itsetuhoisista ajatuksista, toimi näin
- Pysy rauhallisena, kuuntele avoimesti ja anna aikaasi. Osoita huolenpitoasi ilman syyttelyä tai tuomitsemista.
- Arvioi tilannetta ja yritä tarvittaessa saada läheinen hakeutumaan pikaisesti oman paikkakunnan psykiatriseen päivystykseen tai terveyskeskukseen. Välittömässä hädässä soita hätänumeroon 112.
- Rohkaise ja kannusta läheistä uskomaan, että itsetuhoisista ajatuksista voi päästä yli ja että itsetuhoisuuteen on olemassa tehokasta hoitoa.
- Huolehdi omasta jaksamisestasi. Läheisesi ohella myös sinä voit soittaa esimerkiksi kriisipuhelimeen.
Valtakunnallinen kriisipuhelin: 09 2525 0111.
Keskusteluapua saa myös Sekasin-chatista osoitteessa www.sekasin247.fi ja verkkokriisikeskus Tukinetistä osoitteessa www.tukinet.net.
Ohjeet on koottu Mielenterveyden keskusliiton ja Suomen Mielenterveys ry:n verkkosivuilta.