Niinan 12-vuotias koulukiusattu tytär on miettinyt itsemurhaa: "Istunut korkealla ja katsellut alas..."

Yllä olevalla videolla keskustellaan siitä, osaako pieni lapsi kiusata.

– Hän on sanonut istuneensa muutaman kerran korkealla ja katsellut alas, mutta ei ole pystynyt tekemään sitä, Niina kertoo nyt.

Hän puhuu 12-vuotiaasta tyttärestään.

Itsemurha tuntuu helposti kaukaiselta asialta. Sitä voi ajatella, että se ei tule koskaan koskettamaan omaa elämää. Niina kertoo MTV Lifestylelle, että haluaa herätellä ihmisiä tästä kuplasta. Kuluneen vuoden aikana hänen vanhin tyttärensä on nimittäin ajatellut itsetuhoisia ajatuksia.

Taiteellinen ja herkkä tyttö

Niina kertoo tyttärensä olevan herkkä ja taiteellinen. Hän on kokenut lapsuudessaan vaikeita asioita, kuten kiusaamista. Tyttö on kärsinyt myös masennuksesta ja käynyt juttelemassa lastenpsykologin kanssa.

Kun perhe muutti uuteen kaupunkiin, vaihtui myös kahden kouluikäisen lapsen opinahjo. Kuopus on vasta alle vuoden ikäinen.

Uudessa koulussa kiusaaminen pahentui

Alkuun 12-vuotias tyttö herätti luokassa uutuudenviehätystä.

– Tytön miellyttämisen halu teki sen, että hän valehteli paljon itsestään, jotta saisi hyväksyntää.

Äidin mukaan muiden miellyttäminen tuntuu olevan tytölle ehdottoman tärkeää. Kun 12-vuotias jäi kiinni valehtelusta, häntä alettiin kiusata.

Fyysistä ja henkistä

Oli tyttöä aikaisemminkin kiusattu, mutta äidin mukaan kiusaajien toiminta sai nyt aivan eri mittasuhteet. Meno on jatkunut parisen vuotta.

– Haukutaan, uhkaillaan. On potkittu, tönitty, repulla ja puhelimella on leikitty sählyä, Niina kuvaa.

Lisäksi ovat puhelimeen tulevat viestit.

– Jos hän vaihtaa WhatsAppissa profiilikuvan, niin siihen kommentoidaan, että ”hyi, ruma”. On tullut ääniviestejä, että ”tapa itsesi” ja ”hakkaan sut, kun nähdään”. Ne ovat ihan järjettömiä!

Äiti yrittää auttaa

Viestien vuoksi kotona on ollut välillä sellainen sääntö, että tyttö ei saa käyttää puhelinta muuten kuin Niinan läsnä ollessa.

– Jos tulee jotain viestejä, niin pystyn hyvin reagoimaan siihen heti, ettei hän jää yksin hautomaan.

Tyttärellä on nimittäin taipumus vaipua välillä omiin maailmoihinsa alla päin.

Yrittäneet muuttaa tilannetta

Niinan mukaan he ovat tehneet paljon töitä sen eteen, että saataisiin keskusteluyhteys.

– Tällä hetkellä on tyttären kanssa sellainen tilanne, että hän ei valehtele minulle enää mistään. Se voi kuulostaa hyvinkin lapselliselta, että uskon, että hän kertoo minulle tällä hetkellä ihan kaiken. Me ollaan onneksi päästy sellaiseen tilanteeseen, että hän ymmärtää, että pystyn auttamaan vain, kun hän kertoo kaiken.

He ovat äidin mukaan työskennelleet paljon myös sen eteen, että tyttö pääsisi eroon valehtelusta.

– Pahinta onkin, että hän yrittää parhaansa eikä näekään tuloksia. Se on kuin lyönti vasten kasvoja.

Itsensä viiltelyä ja läpsimistä

Ensimmäiset ajatukset itsensä vahingoittamisesta tulivat vuoden alussa. Se pelästytti äidin.

– Otin heti yhteyttä tytön psykologiin sekä lastensuojeluun. Siitä lähtien olemme tehneet tiivistä yhteistyötä.

Niinan mukaan tyttö on viillellyt itseään.

– Hän on myös sanonut olevansa tyhmä, repii ja läpsii itseään, ihan kuin rangaistukseksi.

Itsemurhaa tyttö ei äidin käsityksen mukaan ole kuitenkaan yrittänyt, mutta synkät ajatukset ovat kuitenkin pyörineet tyttären mielessä.

Raskasta myös äidille

Tyttären itsemurha-ajatukset ovat tuntuneet Niinasta äärettömän raskailta.

Shutterstock

LUE MYÖS:  Petra kohtasi lohduttoman näyn Helsingissä: Koulukiusattu 9-vuotias seisoi tiellä ja aikoi heittäytyä auton alle – "Rakas pieni, sinulla on nyt hätä"

– Pelottavinta on, että kun se ajatus tulee väärään aikaan väärässä paikassa, niin pieni ele tekee siitä todellista.

Niina kertoo seuraavansa tyttären tekemisiä ja menoja vähän liiankin tarkasti.

– WhatsAppin paikannukset ovat koko ajan käynnissä ja soittelen vähän väliä, että missä menee ja kenen kanssa.

Opetuksia elämästä

Niina on yrittänyt opettaa tyttärelleen, että mikään ei ole lopullista. Että ongelmat ovat korjattavissa.

– Yritän kertoa, että kaikilla, niin lapsilla kuin aikuisillakin on omat ongelmansa. Emme voi tietää, mikä toisella on hätänä, ja miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

He ovat puhuneet myös tunteista.

– Ihmisillä on oikeus suuriin tunteisiin, ilkeisiin tai ihaniin. Niiden näyttäminen pitäisi pystyä hallitsemaan, eivätkä kaikki vielä osaa sitä.

Äiti on koettanut vahvistaa tytön itsekuvaa. Sitä, että tämä riittää ja että kaikille ei tarvitse kelvata.

– Aina on niitä, jotka häntä rakastaa, Niina sanoo hiljaisella äänellä.

Hyviä ja huonoja päiviä

Välillä on huonompia päiviä, toisinaan parempia. Kuvituskuva. Lehtikuva

Välillä on parempia päiviä. Äidin mukaan tyttö on pohjimmiltaan iloinen, impulsiivinen ja tekevä. Ihan yksin tyttö ei äidin kertoman mukaan ole koulussa, sillä hänellä on muutama ystävä.

– Enimmäkseen poikapuolisia, että siinä hän on kyllä perinyt äitinsä luonteen. Poikien kanssa on kivemmat leikit, joissa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

– Sitten on näitä päiviä, kun tuijotetaan seinää eikä saa yhteyttä. Pikkuveljen kun vie naaman eteen, niin hänet saa heräämään siitä jostain maailmasta, mihin hän on vajonnut.

Vaikuttaa arkeen

Tyttären vaikeudet ovat vaikuttaneet myös perheen elämään. Niina itse on voinut vaihtelevasti tyttären kamppailun keskellä.

– Pelottaa tulla kotiin, kun miettii, mitä tänään, Niina sanoo.

– Arki onneksi rullaa ja vie mennessään, pitää kiireisenä ja koko ajan tekemistä riittää. Joka päivä etsitään se aika, että päästään keskustelemaan lasten kanssa erikseen ja yhdessä.

Koulun vaihto ei oikea ratkaisu

Niina kertoo, että myös koulun vaihtoa on mietitty, mutta se ei tunnu hyvältä.

– Mielestäni on niin väärä tapa, että kiusattu pakenee paikalta, jotta saadaan rauha. Aina löytyy joku muu kiusattava. Eikä pienessä kaupungissa ole paljon kouluvaihtoehtoja.

Pian tyttö menee yläasteelle, ja se pelottaa Niinaa hyvin paljon.

– Täytyy toivoa, että saisi tytöstä sen verran vahvan siihen mennessä, että hän pärjää.

Syyllisyys on raskas tunne

Niina halusi jakaa päivityksen tyttärensä itsemurha-ajatuksista sosiaalisessa mediassa, koska häntä alkoi pelottaa muiden puolesta.

Niinan Facebook-kirjoitus:

"Lapsen itsemurha, mikä se on?
Se on lööppi Ilta-sanomissa, Iltalehdessä, se on tarina jostain kaukaisesta koulusta. Se on uutinen jonka luet ja jonka jälkeen tunnet kevyttä ahdistusta ja jatkat askareitasi..

Lapsen itsemurha, se on minulle muuttunut pelottavan todelliseksi, mutta en kirjoita tätä meidän vuoksi. Sillä vaikka kuinka lujaa nuo sanat sattuu, tunnen olevani vain onnekas, kuulin nuo sanat, joten sain mahdollisuuden reagoida. Monille se ensimmäinen ajatus asiasta tulee sillä hetkellä, kun oven takana seisoo poliisi..

Haluan tällä kirjoituksella herättää ne perheet joille tämä on vain se uutinen tai tarina muiden elämästä!
Tämä "tarina" kuuluu valitettavasti joka kouluun, joka perheeseen, miksi?

Aikuisena ihmisenä tiedämme, että ketään ei voi asiasta syyttää, mutta kuvittele se tilanne, kun lapsesi menee kouluun. Koulussa kuulutetaan yhden oppilaan lähteneen tästä elämästä.
Joillekin lapsille tämä on ensimmäinen kosketus kuolemaan ja itsessään jo suuri järkytys, mutta kuvittele se tunne lapsellasi, jos hän on edes kerran kiusannut, kerran nauranut, kerran kääntänyt katseensa toisen ahdingolle...

Oletko valmis tekemään töitä lapsesi tulevaisuuden eteen, jossa piilee peikko
"olinko minä osasyyllinen"?

Lapsen itsemurha, mikä se on?
Se on jokaista perhettä koskettava tragedia!"

– Tätä tapahtuu niin paljon monessa paikassa ja välillä lukee uutisia siitä, että joku on tappanut itsensä. Tekee niin pahaa niiden ihmisten puolesta, jotka saattavat ehkä tuntea syyllisyyttä.

Niina itse on ollut sekä kiusattu että kiusaaja. Kiusattuna oleminen teki hänestä vahvemman, mutta kiusaaminen vainoaa häntä vieläkin.

– Osalta olen saanut anteeksi, osalta en. Kaikki vaivaa vielä aikuisenakin. Miksi piti olla niin ilkeä? Syyllisyyden tunne ei ole helppo, ja sellaisen tunteen kanssa on hyvin vaikea kasvaa.

Kiusaamisesta pitää puhua

Niinan mukaan lasten kanssa pitäisi puhua enemmän kiusaamisesta ja etenkin sen seurauksista.

– Ei riitä, että sanoo ”soosoo, ei saa kiusata”. Pitäisi tuoda julki pahimmatkin asiat. Mitä kiusatulle tapahtuu, mitä hän saattaa tehdä.

Niinan mukaan olisi tärkeää puhua myös siitä, mitä kiusaaminen aiheuttaa kiusaajalle itselleen jälkeen päin, varsinkin jos pahin tapahtuu.

– Kiusaaja voi sanoa nyt, että no hyvä, päästiin siitäkin, mutta se tunne ei tule kestämään kauan. Romahdus tulee olemaan ihan järjetön, kun ymmärtää, että on itse voinut olla osasyyllinen.

Niina on kokenut ystävän itsemurhan, mikä oli hyvin raskasta.

– Kesti vuosia parantua pelkästään jo siitä ajatuksesta, että olisinko voinut tehdä enemmän.

Vanhempien rooli tärkein

Vanhemmat ovat kiusaamisen torjunnassa Niinan mukaan avainasemassa.

– Viralliset kanavat ovat tosi voimattomia. Ei ole työkaluja tai resursseja.

Hän toivoo, että vanhemmat näkisivät tilanteen kokonaiskuvan eivätkä vain menisi poteroihinsa puolustamaan jälkikasvuaan. Niina toivoo myös, että vanhemmat olisivat lapsille rehellisiä. Niinan mukaan rehellinen keskustelu asioista on auttanut tyttöjä olemaan myös hänelle rehellisiä.

– Ei sitä lasta voi pumpulilla tai kauniilla sanoilla korjata. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi kertoa kaikki raa’asta tosielämästä, vaan opettaa lasta olemaan rehellinen tunteissaan.